helmikuu 2017

Tasan vuosi sitten istuin Pallaksen hotellin pienessä huoneessa ja nykersin blogini siirtoa uuteen osoitteeseen. Ohimoiden hikikarpaloihin tiivistyi intoa, jännitystä ja ährintää. Omiin pikseleihini tuijotellessa en ymmärtänyt avaavani uusia ovia juuri Kalevalan päivänä. Parempaa päivää en olisi voinut vahingossa valita. Kalevalan tarinat

Kuukausi sitten luin lumoutuneena Helsingin Sanomien juttua Espoosta Hankasalmelle muuttaneesta miehestä, joka ryhtyi puusuksitehtailijan oppipojaksi. Mikä tarina! Miten kauniita suksia! Joku kuuli ihastuksen huokailuni, koska jo seuraavana päivänä tuttu kysyy: Haluaisitko lähteä Ylläksen 7 Summits -kisaan Ylösen puusuksilla? Joinain päivinä

Viikonloppuna merenjäällä vastaani luisteli aurinkoinen ulkoilija. Kysyin varovasti, saisinko neuvoa yhden asian. Kulkija luuli, että olisin jaellut luistelutekniikkaan liittyviä oppeja. Minulle on täysin yhdentekevää, millä tekniikalla luonnonjäillä luistellaan, kunhan kukaan ei huku. Alla viisi virheajatusta, joihin törmään jatkuvasti. Toivottavasti ajatukseni,

Vuosi sitten seurasin pienen testiryhmän hiihtoa pitkin itärajaa. Kaikki keskeyttivät. "Tuonne haluan mukaan ensi vuonna", ajattelin. Kisaa edeltävä viikko sujuu tutuissa tunnelmissa: kamasäätö ei tunnu loppuvan lainkaan, pelottaa, hermostuttaa. Jokainen lihaksen rimpula tuntuu muuttuneen vahvan jykeväksi kuin lumihahtuva. Päällimmäisenä kaksi ajatusta: