Author: endorfiininmetsastaja

"TUUUUT-TUUUUUT-TUUUT", huhuilee 250 metrisen tankkerin sumutorvi jossain lähistöllä. "iuuu-iuuu-iuu", vastaa veneemme pikkuruinen sumutorvi. On kulunut ensimmäiset neljä tuntia Alandia Suursaari Race -avomerikilpailun lähdöstä. Täysikuu on vetänyt peiton yllensä. Tiedämme, että lähellä on kymmeniä kisaveneitä, mutta näemme vain pehmeää valkoista. Alkukesän

Vuosi sitten Alandia Suursaari Race -avomerikisan jälkeen kirjoitin: "Palelen ja mietin, miten muistaisin tämän hetken haaveillessani tulevia meriseikkailuja." No en mitenkään. Taas nenäkarvat innosta täristen tarkistan viimeistä pakkauslistaa ja suuntaan rantaan. [caption id="attachment_3786" align="aligncenter" width="1024"] Kuvassa avaamme kisakautta h-veneellä. Suursaaren kierrämme hieman

Liityin mukaan Roskaton vaelluskummi -ryhmään. Sain upean hihamerkin. Tohkeissani pakkasin merkin mukaan heti ensimmäiselle retkelle ja juhlistin uutta, uljasta arvonimeäni oitis reippaalla mokalla: hukkasin merkkini metsään! Hihassa merkki on merkki, mutta luontoon vapautettuna pelkkä roska. Merkissäni komeilee numero 38. Löytäjälle

Pääsin Retki-lehteen hehkuttamaan riippumattoilun ihanuutta ja jakamaan omia vinkkejäni. Ilokseni toimittaja ymmärsi sekä kahvin että äidin neulomien villahousujen tärkeyden, ja nappasi nämä juttuun mukaan. Taitetun version katselmointiin sain mahdollisuuden, mutten tähän ehtinyt tarttua, joten lopullisessa jutussa suosittelen kaikkien kuljettavan riippumattoretkelle mukanaan