Suunnistus

Tasan kahden kuukauden kuluttua suunnistajat matkaavat raukeina, reput täynnä metsän tuoksuja kohti kotejaan Joensuu-Jukolasta. Viime vuonna pääsin ilokseni osallistumaan ensikertalaisista koostuvan Venla-joukkueen opastukseen. Olen päätynyt monenlaisiin ulkoileviin ja urheilullisiin koitoksiin sen suuremmin harkitsematta. En tiedä olisiko minusta kuitenkaan ihan vastaavaan ennakkoluulottomaan, ihailtavaan reippauteen,

Sain sähköpostin viime kesän Jukolan kilpailunjohtajalta Jouko Kaihualta, jossa hän kertoi Kuopio-Jukolan saaneen kunniakirjan 239 vuotisjuhliaan viettäneeltä Kuopion kaupungilta Esimerkillisestä ryhmäsuorituksesta. Olin viime kesänä yksi Kuopio-Jukolan noin 1 600 talkoolaisesta. Meille jokaiselle kilpailunjohtaja viestitti tänään: "Kiitos tästä kuuluu teille jokaiselle!" Viime kesän

[caption id="attachment_696" align="aligncenter" width="660"] Raunion sammalryijy[/caption] Seison kartan kanssa marraskuisessa rinteessä ja tajuan, etten ihan tarkalleen ottaen tiedä, mikä on korsu. Olen luvannut viedä kyltit 5 juoksuhaudalle, 4 bunkkerille,  2 korsulle, rauniolle ja kivilohkareikolle. 13 viemätöntä lappua repussani pohdin miltä näyttää melkein

Viime viikolla muutamakin tuttu postaili some-kanavissaan sitaatin: "What if I fall? Oh, my darling, what If you fly?" Näin kävi minulle. Lensin. Eikä painovoima oikein toimi kohdallani vieläkään. Leijailen edelleen enkä tiedä toivunko entiselleen enää ikinä. Viime vuoden Jukola-viikonloppuna seurasin ihailusta soikeana Vierivä sammal -ystävääni, joka