Title Image

Blog

Melomassa Espoossa Kuva: Tom Toivonen

Elämä on paras elokuva ja 10 muuta vastausta

Kajakin keula Kuva: Terhi Jaakkola

Kiitos Kantapääopistossa-blogin Johanna hauskasta haasteesta! Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

  1. Kiitä sinua nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa
  2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
  3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebester Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa
  4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille

Minulle ojennetut kysymykset sekä vastaukseni niihin:

1. Mikä on lempielokuvasi ja miksi?
Tämän kevään Spring Adventuressa kevään vaalean vihreä heleys oli huumaavaa. Vuokkomeristä läkähtyessämme huokailimme tiimikaverini kanssa: ”Olemme sisällä luontoelokuvassa!” Tammikuun tummuudessa lumouduin Järven tarina -elokuvasta. Syksyllä suunnistaja, maailmanmatkaaja ja superseikkailija Päivi toi muutaman muun aktiivisen kanssa Trails in Motion -elokuvasikermän suomalaisten katseltavaksi. Elokuvat kertoivat tarinoita polkujuoksijoista kaikista maailman kolkista. Näistä lyhyistä polkuelokuvista sykähdyttävin oli eläkepäiviään metsässä viettävästä, puihin kiipeilevästä Bernd Heinrichista kertova tarina. Päällimmäisenä ajatuksena illasta jäi kuitenkin mieleen se tosiasia, että meillä Suomessa on järjettömän upeita polkuja ja mieletöntä osaamista tehdä polkuhetkistä hienoja videoita. Esimerkkinä tästä Nuuksio Classic -polkujuoksumaratonin videot. Onkohan Matti Nykänen sanonut joskus: ”Elämä on parasta elokuvaa.”? Ei ehkä. Mutta minä sanon nyt: ”Elämä on paras elokuva.”

2. Jos saisit syödä koko loppuelämäsi vain yhtä ruoka-ainetta, niin mikä se olisi ja miksi juuri se?
Yhtä ruoka-ainetta syömällä elämän loppua voi lähentää merkittävästi. Mikäköhän ruoka-aine pitäisi pisimpään hengissä? Mistä saisi kaiken tarvittavan? Kalasta? Eilen tein mustapavuista mutakakkua. Pavuillakin saattaisi elää aika kauan. Pituudesta viis! Haluan nauttia. Valitsen kalan.

3. Mitä pelkäät?
Täysin järjettömistä ja primitiivisistä syistä käärmeitä. Yksikään ei ole koskaan nielaissut minua, ei edes nuolaissut. Törmään käärmeisiin aivan jatkuvasti metsissä pyöriessäni. Ikinä en totu ja aina kangistun samaan tapaan. Viimeksi kävimme yhden Herra Kyyn kanssa väsytystaistelua kapealla polulla. Jotenkin kyy päätyi polulla polkupyöräni ja minun väliin. Siinä sitten odottelimme – kumpi väsyy ja lähtee ensin kotiin. Käärme luovutti.

4. Korkkarit vai lenkkarit?
Lenkkarit. (Heh. Naurettavan helppo!)

5. Kumpi oli ensin muna vai kana? Perustele!
Väitän: muna, koska se niin mielettömän kätevä raaka-aine. Säilyy lämpimässä, on monipuolinen, herkullinen ja todella kaunis. Minulle muna on aina jonossa ennen kanaa. Ainakin lautasella.

6. Mistä unelmoit?
Kävin yhden ystäväisen kanssa talvella mielenkiintoisen keskustelun unelmoinnista. Ihailen hänen rohkeuttaan ja kykyään toteuttaa mahdottomuuksia. Hän unelmoi vähän, koska tietää, että lähes kaikki unelmat ovat toteutettavissa. Hän siis ennemminkin ideoi ja toteuttaa. Hänen mittapuullaan unelma on jotain maailmanrauhan ja ilmastonmuutoksenpysäytyksen mittaluokkaa.

On kiehtovaa ajatella milloin unelma muuttuu projektiksi. Pitkän pohdinnan jälkeen joku hyvin pieni tekijä voi kääntää haaveilevat ajatukset listaksi toteutuksia. Unelmoin melkein joka hetki. Unelmoin pienistä tuokioista: elän jo etukäteen kesäloman kiireetöntä keinuntaa, tulevaa telttaretkeä, vuoden ensimmäistä avomeripurjehduskisaa, aamujen kasteita, öiden taikaa. Jossain sielun poimussa kytee suurten unelmien siemeniä, joista en itsekään saa vielä ihan kiinni. Kaksi selkeää suurta unelmaa ovat pitkä pyöräilymatka sekä vaellus. Molemmat tulevat kestämään kuukausia. Nämä unelmat odottavat rauhassa oikeaa aikaa ja tapaa. Ovat vielä selvästi unelmia – eivät projekteja.

7. Mikä on huonoin luonteenpiirteesi?
Maanis-maanisuus. Mind fullness. Olen liian täysillä hetkessä. Unohdan muun. Myöhästelen ja väsytän itseni. En osaa olla sielläpäin tai laimea. Joskus tuskastun, jos muut eivät ole tiivisteenä tässä ja nyt. Mielentäyteyden kanssa luonteenpiirteiden huonoudessa kilpailee barbarellaentropiusmaisuus. Barbarellaisuudesta lisää Kahvila Utulan runoilevassa tekstissä.

8. Mikä on elämän tarkoitus?
Elämän tarkoitus selvinnee, kun jaksaa elää huolella monta vuosikymmentä. Joillain hurmaavan ryppyisillä, on katsessaan lempeyttä, jonka takaa pilkahtaa välillä salaisuus. Salaisuus, jonka he ovat luvanneet pitää visusti piilossa, mutta eivät mitenkään malttaisi. Heille tämä mysteeri on ehkä selvinnyt. Maltan odottaa.

9. Mikä sinussa on parasta?
Näin ystäväni vastasivat:
Parasta sinussa on…
…että tuot ihmiset yhteen.
… mukaansatempaava innostuneisuutesi.
… iloisuus ja aktiivisuus
… superpositiivisuus
… kyky innostua vahvasti ja intohimoisesti ziljoonista asioista, kuten retkiluistinten teroitus, vanttien säädöt, aarteiden etsintä ja värisevien orvokkien kuvaaminen
… energisyys
… tekeminen. Kanssasi asiat tapahtuvat ja toteutuvat eivätkä jää puheiksi
Sain nämä ja monta muuta liikuttavaa tekstiä leikekirjan muodossa. Kaivoin leikekirjan esiin kuukauden tauon jälkeen ja jemmasin hellästi takaisin hyllyyn onnenkyyneleitä pyyhkien. Kertokaa ystävillenne, miksi he ovat ihania, ja mikä heissä on parasta. Mieluiten kirjallisesti. Parempaa lahjaa ei ole olemassa.

Melomassa Espoossa Kuva: Tom Toivonen

Melomassa Espoossa Kuva: Tom Toivonen

Melomassa Espoossa Kuva: Tom Toivonen

Melomassa Espoossa Kuva: Tom Toivonen

10. Mitä haluaisit tehdä, mutta et usko ikinä pystyväsi siihen?
Uskon pystyväni kaikkeen, mitä haluan. On tärkeää ymmärtää, mitä haluaa, ja mitä asian saavuttaminen vaatii. Olen luullut, että haluaisin juosta enemmän. Minut on rakennettu niin, että juuri nyt joutuisin käyttämään merkittävästi aikaa ja ajatuksia siihen, että voisin juosta kutkuttavan, houkuttelevan, tolkuttoman määrän kilometrejä rikkomatta itseäni. Siksipä juoksen vain juhlapäivinä. Saavutan päivittäin lähes juoksun tuoman ilon muilla keinoin. Joskus ehkä päädyn jumppailemaan ja ajattelemaan itseni juoksijaksi. Juuri nyt ei ole sen aika.

11. Miksi kirjoitat blogia?
Jäsentääkseni ajatuksiani. Jumpatakseni aivolihaksiani. Virkatakseni virtuaalisesti. Jakaakseni oivalluksiani ja ajatuksiani. Kun kuitenkin kirjoittelen erilaisia muistilistoja ja ajatuksia talteen, miksi en samalla jakaisi niitä muillekin? Salaa toivon: onnistuisinpa inspiroimaan muita. Uuden postauksen julkaisemisessa on jotain selittämättömän riemastuttavaa: kuin irrottaisi tuoreen maton kangaspuilta tai nostaisi pellillisen onnistuneita korvapuusteja uunista. Siihen jää koukkuun.

Melomassa Espoossa Kuva: Tom Toivonen

Muiden haastamisen sijaan ojennan kysymykset kaikille tämän kirjoituksen lukeneille. Voit vastata yhteen tai useampaan kysymykseen. Olisi hauska innostaa näiden kommenttien avulla mahdollisimman moni ulos etsimään uusia elämyksiä – pieniä ja suuria. Vastailkaan tähän kirjoitukseen kommentoiden, Instagram/Facebook-postaukseen vastaillen tai vaikka sähköpostitse (endorfiini@live.fi) julkaisuluvan kera.

Kysymykseni:
1. Missä paikassa täytyy ainakin kerran elämässään käydä nauttimassa retkikahvit?
2. Mistä löytyy paras lenkkikengät jalassa nautiskeltava maisema?
3. Mikä on laji, jota jokaisen kannattaisi kokeilla?
4. Tapahtuma, johon kannattaa osallistua ainakin kerran elämässään
5. Tärkein vinkki aloittelevalle retkeilijälle
6. Esine, joka pitäisi löytyä jokaisen ulkoilijan taskusta tai repusta?
7. Paras ostamasi ulkoilmaelämyspalvelu?
8. Mihin voi matkustaa minuutissa?
9. Mistä löytyy Suomen paras pyöräilyreitti?
10. Paikka johon aina palaat lenkillä/pyöräillen/telttailemaan/retkelle?
11. Paras kohde kokemattomalle luontoseikkailijalle?

Melomassa Espoossa Kuva: Tom Toivonen

Koska haasteen luonteeseen kuuluu nostaa myös muita loistokkaita blogeja kaikkien tietoisuuteen listaan muutamia blogosfäärin helmiä, joita olen viime viikkoina lueskellut:

  • Miljan Pipo silmillä -blogi inspiroi minua ihan vimmalla. Hänen huoleton elämän vapaalaskettelunsa saa selkääni kasvamaan aina pienet siiventyngät
  • Mian Onnellisen tädin treeni -blogi kiteyttää usein ajautuksia, joita olen itsekin pohtinut
  • Aitoon nylkyn kirjoituksissa on jotain omanlaistaan aitoutta. Tykkään.
  • Kaijan Intuitivo-blogi. Lämmintä viisautta kerran kuukaudessa
  • Kuukausi yksin erämaassa. Nimikin sen jo kertoo. Lähes vastustamaton ajatus.
  • Saaressa. Tapasin työprojektin tiimellyksessä vuosia sitten henkilön, joka kertoi muuttaneensa vaimonsa kanssa saareen. ”Niin huikean hienoa!”, ajattelin. Myöhemmin löysin heidän bloginsa.
  • Kampiapina – aina hyviä vinkkejä (työmatka)pyöräilijälle hauskasti paketoituna

Melomassa Espoossa Kuva: Tom Toivonen

COMMENTS

  • 15.5.2016
    reply

    Huh! Nyt kirposi kyynel silmäkulmaan, kun luin vastauksesi. Olenpa iloinen, kun haastoin sut. Sun tapa kirjoittaa… No se on vain ihan kertakaikkisen upea.
    Viimeisen vastauksen salainen toiveesi todellakin täyttyy. Inspiroit! Isosti 🙂
    Tuo ekassa vastauksessa mainitsemasi

    Bernd Heinrichistä kertova pätkä on muuten yksi mun suosikeista. Kylmät väreet kertaa sata 🙂

  • 25.5.2016
    reply

    Hei!
    Tulin tänne ihan kysymään neuvoa kun sulla näyttää olevan runsaasti kokemusta polkujuoksusta. Onko jossain olemassa – tai voisitko mahdollisesti kirjoittaa – jonkinlaista opasta aloittelijoille ensimmäisiin polkujuoksukisoihin harjoitteluun ja valmistautumiseen? 🙂
    Mun oma tilanne on se, että aloitin juoksemisen toissaviikolla, ja syksyllä olen menossa Pyhälle 10km matkalle ja Kolille 14km:lle. 😀 Kaikki mahdolliset neuvot ja vinkit otetaan suurella kiitollisuudella vastaan, sillä mulla ei ole minkäänlaista kokemusta lajista.

  • 9.6.2016
    reply

    Tartuin haasteeseen ja vastasin kysymyksiisi. 🙂

Kommentoisitko? Jakaisitko oman oivalluksesi? Ehkä olet jostain eri mieltä? Tai haluat kysyä lisää?