Blog

Suunnistaja metsässä valmistautumassa Jukolan viestiin Kuva: Tom Toivonen

Jukolan viesti ja elämäni elämykset

Syyttäjälaitoksen sivut kertovat: ”Syyteoikeuden vanheneminen riippuu rikoksen vakavuudesta. Syyte vanhenee, jos sitä ei nosteta kahdessakymmenessä vuodessa, jos rikoksesta säädetty kovin rangaistus on yli kahdeksan vuoden vankeus…” (lista jatkuu kevyempiin rikoksiin)

Tämän opittuani uskallan tunnustaa julkisesti: Juoksin alaikäisenä Venlojen-viestissä vuonna 1988 salanimellä Tiina Leskinen. Siitä on kulunut kohta 29 vuotta.

Elämme suunnistajien juhlaviikkoa. Viikonloppuna järjestetään maailman suurin suunnistustapahtuma: Jukolan viesti. Naiset juoksevat lauantaina, päivänvalossa neljä osuutta. Miesten viesti käynnistyy hämärän laskeuduttua ja jatkuu seitsemän osuuden ajan.

Olen onnekseni saanut kokea Jukola-viikonlopun ällistyttävän monin eri tavoin.

Suunnistaja matkalla Jukolaan Kuva: Tom Toivonen

1987: Ei sittenkään mukaan
13-vuotiaan synkkyydellä podin kotona kesäistä flunssaa, enkä päässyt juoksemaan luvattua osuutta Hollolan metsiin.

1988: Ensimmäinen Venlojen-viestini
Millaista maasto oli? Miten meni? En muista. Muistan, että söimme metrilakua ja yritimme pysyä mahdollisimman pitkään hereillä Jukolan viestiä seuraten.

Vuosiin 1989-1994 mahtuu sekalainen letka muistoja, vieläkin kirvelevän isoja pummeja, yksi täyshyytyminen ja monta muuta oppia. Onnistumisiakin. Ja sitten en tiedä, mitä ihmettä teinkään kesäkuun toisena viikonloppuna vuodet 1995 – 2007.

*KORJAUS 14.6.2017: Joukkuekaveri virkisti muistiani: Vuonna 1998 juoksin Suur-Helsingin Sienestäjien hulvattomassa Venla-joukkueessa ankkuriosuuden. Meillä oli ihan omatekoiset paidatkin. Miten saatoinkaan tämän unohtaa!

Suunnistaja pummasi Kuva: Tom Toivonen
2008: Paluu Venloihin
AH, miten mukavaa olikaan palata vuosien jälkeen! Ryömiä yli mahdottomien mutaojien, kuunnella kisakeskuksen monikielistä selostusta, jännittää ja saada kartta puomin yli.

2013: ensimmäistä kertaa Jukolan-viestissä
Kirjoitin blogiin: ”Kesäkuussa huomasin pohtineeni jo vuosikaudet, että joskus vielä osallistuisin oikeaan Jukolan-viestiin – siis siihen miesten viestiin. Venloissa olen toki juossut useita kertoja. Onneksi tajusin kysyä itseltäni mikä estää osallistumisen juuri tänä vuonna. Elämys oli upea!”

2014: Talkooporukassa
Koipitoipilaana olin jo jäämässä kotiin, kunnes tajusin: en ole kokenut Jukolaa koskaan talkoolaisena. Reissuun lähtiessä en voinut kuvitellakaan päätyväni liihottamaan vesitason kyytiin ja videoimaan karjankutsunnan maailmanmestaria. Tästä ihan oma tarina täällä: Gravitaatio kadoksissa

Suunnistaja metsässä valmistautumassa Jukolan viestiin Kuva: Tom Toivonen

2015: Vierivät sammalet ensimmäistä kertaa Jukolassa
Kasaamme yhdessä sammalystäväiseni kanssa historian ensimmäisen Vierivät sammalet -joukkeen Jukolan viestiin. Kiittelimme joukkuetta viestin jälkeen:
”Kiitos huikeasta Jukola-viikonlopusta ja siitä, että olitte mukana viemässä Vierivät sammalet historiansa ensimmäistä kertaa maaliin Jukolan viestissä.
Kotimatkalla pohdimme, miten monessa miljoonassa kohdassa pitkä viesti voi päätyä hylkäykseen jopa huippujoukkueilla. Mutta meilläpä ensi kertaa kootulla rihmastolla kapula kulki aamuun asti täysin onnistuneesti! Olemme riemukkaan onnellisia monesta asiasta. Päällimmäisinä mielessä juuri nyt:

  • saimme joukkueen kasaan
  • saimme juuri sinut mukaan
  • kaikki löysivät paikalle Paimioon ja oikeaan aikaan vaihtopuomille
  • kaikki pääsivät starttaamaan
  • kaikki muistivat ottaa omalle osuudelleen lähtiessään oikean kartan
  • kaikilla oli metsässä mukana emit ja kompassi – ja yöosuuksien menijöillä jopa lamput
  • kaikki muistivat leimata rasteilla
  • kaikki muistivat leimata oikeilla rasteilla
  • kaikki osasivat leimata rastit oikeassa järjestyksessä
  • kaikki pääsivät maaliin tai vaihtoon
  • kaikki tulivat pintanaarmuja lukuun ottamatta ehjinä maaliin
  • hampaitamme kehuttiin somessa
    Emme odottaneet Sammal-joukkueeltamme mitään, mutta saimme Jukola-viikonlopulta kaiken: täydellisen onnistuneen sammalmaisen osallistumisen!”

2016: Vierivät sammalet saivat kasaan sekä Jukola- että Venla-joukkueen
Venlojen kokemuksista oma tarinansa täällä: Ensimmäistä kertaa Venlojen viestissä

Joukkuellamme kävi laskuvirhe pankissa ja päädyin juoksemaan kaksi osuutta. Kisan jälkeen kirjoitin joukkuekavereille: ”Välillä on hyvä mokata niin, että tuntuu ihan vatsanpohjassa asti. Lukemattomien viestien ja viestivaihtojen jälkeenkin voi myöhästyä samassa viestissä vaihdosta elämänsä ensimmäisen ja toisen kerran. Voi moittia itseään 20 kilometrin ja 44 rastin ajan. Ja sitten päätyä loppusuoralle unohtamaan kaiken harmituksen ymmärrettyään, että arvioidun kolmen sijaan joukkueestamme yhteislähtöön päätyy vain YKSI viestinviejä. Jukolan viestin voitto on varmasti sanoin kuvaamaton tunnemyrsky, mutta kyllä tämäkin onnistuminen sai linssit lainehtimaan merkittävissä määrin. Teemu Vigren pohtii blogikirjoituksessaan, voiko emit-tarkastajaa halata. Kyllä – teki mieli!”

2017 Joensuu-Jukola
Vielä en tiedä, minkä osuuden juoksen. Vai juoksenko useamman. Aivan varmaa on, että edessä on taas elämyksiä, joita en osaa edes kuvitella.

Suunnistaja matkalla Jukolaan Kuva: Tom Toivonen

Linkkejä:

Kirjoittamani jutut Jukolasta:

COMMENTS

  • 13.6.2017
    reply

    Viikonloppuna Jukolaan jo toista kertaa – oli melkein veteraaniolo, kunnes luin sun kokemuksista vuosien varrella! Nimim. ”Viimeksi kartan kanssa metsässä LappeeJukolassa”

  • 14.6.2017
    reply

    Yksi Venla voitto

    Ehkä minäkin nyt uskallan tunnustaa julkisesti saman rikoksen!
    Vuosi oli 1985 kun ensimmäisen kerran juoksin Jukolassa alaikäisenä Venlojen viestissä salanimellä Irma Liljeström. Loppusuoralla kuuluttaja oli kuulemma minut huomattuaan todennut: ”Hyvin säilynyt 40-vuotias!”
    28 vuotena olen sitten Jukolan Venlojen viestissä juossut. Juhla-Jukolassa Siuntiossa poikkeusluvalla myös Jukolan viestissä.
    Pari Jukolaa olen joutunut jättämään väliin sairauden takia, yhdessä olen ollut järjestävässä seurassa toimitsijatehtävissä (mm. koejuoksijana ja palkintojen jaossa kotikuntani kansanpuvussa) ja yksi Jukola jäi väliin koska olin kilpailukomennuksella ulkomailla.

    Aika monta metrilakua olemme joutuneet sinunkin kanssa syömään ettei nukahdettaisi Jukolan ”pitkällä yöllä”.
    Monta mukavaa muistoa, kiitos niistä!

Kommentoisitko? Jakaisitko oman oivalluksesi? Ehkä olet jostain eri mieltä? Tai haluat kysyä lisää?