Blog

Korouoman jääputouksilla

Jääputous Korouomalla Kuva: Terhi Jaakkola

Helmikuussa 2014 vei maailman kiltein Apo minut ja vierivän sammalystäväiseni kiipeämään jääseinää. Raahasi roinat, viritti köydet, valjasti kiipeilijät, opasti selkosuomeksi ja mahdollisti meille innokkaille uunoille huikean päivän.

Jossain vaiheessa tuota retkipäivää mainittiin taikasana: Korouoma. Uoman nimi kaivertui päähäni eikä suostunut sieltä poistumaan. Muutama sähköposti, ripaus onnea sekä silaus sinnikkyyttä ja näin löysin itseni kaksi vuotta myöhemmin marssimasta kypärä repussa kohti Suomen hienoimmiksi väitettyjä jääseinämiä.

Mutta saako kiipeilyä harrastamaton herkutella maan parhaalla seinällä? Voiko kakusta napsia vain kirsikat? Saako suunnistuksen aloittaa maukkaimmasta maastosta? Polkujuoksun parhailta poluilta? En ehdi miettiä enempää. Olen nyt täällä. Mahduin Blisss Adventuren Artturin ryhmään mukaan, joten nyt vain juuri lainaan saatua kiipeilykenkää toisen eteen ja kohti korkeuksia.

Luulin lähteneeni muutaman tunnin jääkiipeilyretkelle, mutta jo matka putouksille onkin elämys. Artturi tallustelee kanssamme lumista polkua ja pysähtyy tuon tuosta tarinoimaan luonnosta. Hämmästelemme ketunjälkiä, naavaa, pakurikääpä ja pohjoisen sitkeitä puita. Jännittävin tarina liittyy kuitenkin karhuihin ja keloihin: kun kiertää täydenkuun aikaan terveeseen puuhun nojaavan kelon kolmesti myötäpäivään, parantaa huomattavasti mahdollisuuksiaan syntyä seuraavassa elämässään karhuksi. Nyt täytyy vain päättää, haluanko karhuksi. Toistaiseksi kelo on kiertämättä.

Olisiko sinusta karhuksi? -testi Kuva: Terhi Jaakkola

Testin tulos: 2 pistettä. Ehkä haluat harkita jänikseyttä? Silloin voit nauttia sekä talven iloista että elämästä metsässä.

Saapuminen rotkon reunamalle on sykähdyttävä. Maisemaa on vaikea uskoa suomalaiseksi. Näissä metsissä on kuulemma kuvattu jopa 40 maahan myyty Poika ja ilves -elokuva. Elokuva käynee lohdutuksena siihen asti, kunnes pääsen joskus kurkkimaan Korouoman kesämaisemia.

Artturin rakentaessa meille päivän puuhamaata, on meidän kiipeilyturistien tehtävänä pitää itsemme lämpiminä. Ravatessani pitkin polkuja huomaan veden tehneen muitakin taikoja kuin vain jääputouksia. Myös puut ovat saaneet osansa. Puiden oksat ovat kuin lapsia, jotka ovat löytäneet äitinsä korulippaan ja ripustelleet päälleen aivan kaiken: naavat ja tappurat kimaltelevat kaikki mitä ihmeellisimpien jääkorujen peitossa. Koru-uoma?

Korouoman jäätä jääkiipeämässä Kuva: Terhi Jaakkola

Jääkiipeilemässä Korouomalla Kuva: Terhi Jaakkola

Jääkoru Korouomalla Kuva: Terhi Jaakkola

Talviretkien suunnittelua vaikeuttaa auraustietojen puute. Karttoja tutkimalla ei saa selville, mitä teitä pidetään talvisin auki ja mitkä paikat vaativat pidemmän vaelluksen. Korouoman upeimpia putouksia pääsee ihailemaan ainakin Saukkovaaran parkkipaikalta käsin myös talvella. Viiden kilometrin mittainen Koronjää-reitti oli uomalla vieraillessani kuljettavissa ilman lumikenkiä. Rukalta rotkolle ajaa vain 90 minuuttia. Kuinka moni on lomaillut päiviä Rukan rinteillä edes kurkistamatta Korouoman suuntaan?

Jääkiipeilemässä Korouomalla Kuva: Terhi Jaakkola

Se, joka kiipeää jääputouksen ensimmäisenä, saa antaa sille nimen. Kuka nimesi päivän putouksemme Jaska Jokuseksi? Miksi?

Jääkiipeilemässä Korouomalla Kuva: Terhi Jaakkola

Artturi opastaa kiipeilytekniikkaa

Jääkiipeily Korouomalla Kuva: Terhi Jaakkola

Kiipeilytekniikkaa taitavat voivat löytää kuvasta monta virhettä

Jääkiipeilijä Korouomalla Kuva: Terhi Jaakkola

Tuo pieni musta piste jääseinällä olen minä!

Korouoma Kuva: Terhi Jaakkola

Jääkiipeilijän seinäselfie Kuva: Terhi Jaakkola

Seinäselfieiden ottoa täytyy vielä treenata ennen seuraavaa nousua 🙂

Valo karkaa länteen. Me kuljemme onnellisen uupuneina laavulle tunnelmoimaan kirkkaan tähtitaivaan alla. Metsägourmetillallinen yhdistää luovasti kaksi suomalaista klassikkoa: pinaattiletut ja grillimakkaran.

Ryhmän unkarilainen miesvahvistus kertoo, miten rakkaus pohjoismaihin syntyi vuosia sitten. Raskasmetallimusiikki sai aivan ensin tykästymään niin suomalaisiin kuin ruotsalaisiinkin yhtyeisiin. Myöhemmin opinto- ja vaellusreissut suuntautuivat pohjoismaihin. Törmään taas samaan, mihin jo kovin useasti talvireissuni aikana: maailmassa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka pitävät nimenomaan Pohjoismaista – eivät Suomesta, Norjasta tai Ruotsista vaan kaikista yhdessä ja palaavat retkeilemään näihin maihin aina uudelleen ja uudelleen.

Helmipöllö huhuilee pimeydessä. Hiljaisuuden vallitessa kiipeämme pakkasyössä takaisin lähtöpaikalle.

Seuraavina päivinä könyän Riisitunturilla ja vasta siellä lumen absurdissa patsaspuistossa tajuan, että on toki sallittua vierailla lajeja ymmärtämättömänä myös niiden pyhätöissä, kunhan kestää sen, ettei vierailullaan voi koskaan saavuttaa samaa syvyyttä kuin hän, joka on antanut aikansa ja ajatuksensa lajin saloille. Revontulia-blogin Korouoma-kirjoituksessa ajatusta avataan näin:

Jääkiipeilystä nauttiakseen on oltava kai pikkasen kaheli, mutta kun sille ojentaa palan sydäntään se avaa portit aivan uudenlaiseen talven ihmemaahan.”

”Vesi muodostaa vuoroin vahvoja pilareita ja vuoroin heikkoja, heliseviä kristallikruunuja jotka murtuvat pienimmästäkin voimasta. Ja se tekniikka, jonka tarvitset, onkin kykyä lukea jäätä, olosuhteita ja omia taitoja.”

(Suosittelen koko kirjoitusta, jossa jääseinästä kirjoitetaan kaikki se kauneus, jota en voi vielä ymmärtää.)

Koro tarkoittaa metsäpalon jättämää jälkeä männyn kyljessä. Koro taisi jättää jälkensä myös minuun.

Korouoman laavulla Kuva: Terhi Jaakkola

Linkkejä:

COMMENTS

  • 28.3.2016
    reply

    Huikeaa, että pääsit kokemaan Korouoman lumon, rotkolaakso on hurmaava! Ps. Jaska Jokusen ensinousi vuonna 1985 Leo Määttälä ja Juha Nurmi, molemmat merkittäviä hahmoja suomalaisen talvikiipeilyn historiassa. Määttälä myös löysi Korouoman. Liekö herrat kasvaneet Tenavia lueskellessa, mene ja tiedä. 🙂

Kommentoisitko? Jakaisitko oman oivalluksesi? Ehkä olet jostain eri mieltä? Tai haluat kysyä lisää?