Title Image

Blog

Lenin-taulu ja lukuisia lukkoja

Puumummoja Kuva: Terhi Jaakkola

Sähköpostilaatikkooni ilmestyi viesti: ”Olen silmäillyt blogiasi ja ajattelin, että endorfiinia voi metsästää monella tavalla, ja roomescape on yksi niistä. Tarjoankin nyt mahdollisuutta sinulle ja kavereillesi osallistua Roomescape Running Rabbitin pakohuonepeliin.”

Rupla Kuva: Terhi Jaakkola

Pakohuone kuulostaa ahdistavalta sanalta. Harvoin innostun mistään pelistä. Running Rabbitin sivuilta luen: ”Live room escape -pelit ovat tosielämän peliversio netissä pelattavista room escape -peleistä”. Nettipeli, livepeli – ei kiitos, ei taida olla minun juttuni.

Mutta voinko tietää, jos en kokeile?

Venäläisia puumummoja Kuva: Terhi Jaakkola

Ja niin me 8 kaverusta kolkuttelemme pakohuoneen ovea, tietämättä lainkaan mihin olemme astumassa. Saamme käyttöömme kaksi huonetta. Päädyn kolmen huipputyypin kanssa tunnelmallisen punaiseen KGB-teemaiseen huoneeseen, jonka seinillä tarinaa vahvistavat vakavailmeinen Lenin, kiinnostava kartta sekä lukuisat lukot.

Lenin ja ruplat Kuva: Terhi Jaakkola

Etsimme vihjeitä, hihkumme, turhaudumme, avaamme lukkoja, hikoilemme, kiljumme riemusta, raavimme päitämme, pyörittelemme vihjeitä, laskemme yhteen, käännämme, väännämme, konttaamme ja kurkistelemme.

Leima passissa Kuva: Terhi Jaakkola

Ilmassa on tahtoa ja sitkeyttä. Me haluamme ratkaista tämän yhdessä. Haluan löytää viimesenkin avaimen juuri näiden ihmisten kanssa. Tsemppaamme, mutta muistammeko olevamme joukkue? Ajattelemmeko miten voisimme hyödyntää toistemme vahvuudet? Olemmeko yhdessä jotain suurempaa kuin olisimme yksilöinä yhteensä? Leikkaako silloinkin, kun ovessa oleva kello höylää armotta käytössämme olevaa aikapalaa pienemmäksi? Pystynkö itse ratkomaan ongelmia, joihin ei ole olemassa valmista mallia vai onko lanttuni kankeaa massaa?

Avaimia emalirasiassa Kuva: Terhi Jaakkola

Pakohuone tiivistää tuntiin loistavasti monia tiimityön elementtejä. Pelin valvoja tarkkailee pelin kulkua kameran kautta ja näkee varmasti miljoonia ihmisyyden kummallisuuksia. Mitäpä jos huonetunnista saisikin katsoa taltioinnin aina pelin jälkeen? Entä jos purkaisimme koko touhun ammattilaisen opastuksella? Seikkailukisoissa säntäillessä, veneen miehistössä ja arjen tiimitilanteissa on harvinaista päästä tarkkailemaan omaa ja oman joukkueen toimintaa jälkikäteen tällaisena tiivisteenä. Omalle toilailulleen on kovin sokea. Voisiko pakohuonetta kutsua pelin sijaan joukkuetoimintasimulaatioksi?

51 minuuttia on kulunut. Löydämme viimeisen avaimen ja avaamme huoneen oven. Huikea, yhteinen ilo!

Avain ja ruplat Kuva: Terhi Jaakkola

 

Suomalaisia pakohuoneita:

29.3.2015 lisätty 3 pelipaikkaa:

23.4.2015 lisätty :

Juttuja pakohuoneista:

 

PS: Kuvituskuvat eivät ole kyseisestä KGB-teemaisesta pakohuoneesta, mutta välittävät mielestäni tilan tunnelman. Itse huoneesta en voi enkä haluakaan paljastaa yksityiskohtia kuvien välityksellä, jottei kenellekään vierailijalle paljastuisi yhtään vihjettä etukäteen.

COMMENTS

  • 26.3.2015
    reply

    Hyvä juttu, fantastiset kuvat. Pelipaikkoja on Helsingissä enemmän ja Jyväskylässä.

    • 29.3.2015
      reply

      Kiitos! Meidän ryhmämme kyllä hullaantui tähän hommaan täysin. Heti seuraavalla viikolla ensimmäinen varasi huoneen Tampereelta. Kiva, kun vinkkasit toisista paikoista. Lisäsin nyt kolme uutta paikkaa kirjoituksen perään luomalleni listalle. Jyväskylään näyttäisi olevan toinenkin paikka aukeamassa, mutta en vielä löytänyt linkkiä.

  • 27.3.2015
    reply

    Mieletön paikka! Jäin heti koukkuun.

    • 29.3.2015
      reply

      Niin on! Tästä tulee varmasti uusi kestosuosikkisynttäri/hää/kummi/ihanmikävaanlahjani kaikille tutuille. 🙂

Kommentoisitko? Jakaisitko oman oivalluksesi? Ehkä olet jostain eri mieltä? Tai haluat kysyä lisää?