Endorfiininmetsästäjä

Vuosi sitten Alandia Suursaari Race -avomerikisan jälkeen kirjoitin: "Palelen ja mietin, miten muistaisin tämän hetken haaveillessani tulevia meriseikkailuja." No en mitenkään. Taas nenäkarvat innosta täristen tarkistan viimeistä pakkauslistaa ja suuntaan rantaan. [caption id="attachment_3786" align="aligncenter" width="1024"] Kuvassa avaamme kisakautta h-veneellä. Suursaaren kierrämme hieman

Liityin mukaan Roskaton vaelluskummi -ryhmään. Sain upean hihamerkin. Tohkeissani pakkasin merkin mukaan heti ensimmäiselle retkelle ja juhlistin uutta, uljasta arvonimeäni oitis reippaalla mokalla: hukkasin merkkini metsään! Hihassa merkki on merkki, mutta luontoon vapautettuna pelkkä roska. Merkissäni komeilee numero 38. Löytäjälle

Pääsin Retki-lehteen hehkuttamaan riippumattoilun ihanuutta ja jakamaan omia vinkkejäni. Ilokseni toimittaja ymmärsi sekä kahvin että äidin neulomien villahousujen tärkeyden, ja nappasi nämä juttuun mukaan. Taitetun version katselmointiin sain mahdollisuuden, mutten tähän ehtinyt tarttua, joten lopullisessa jutussa suosittelen kaikkien kuljettavan riippumattoretkelle mukanaan

Tasan kahden kuukauden kuluttua suunnistajat matkaavat raukeina, reput täynnä metsän tuoksuja kohti kotejaan Joensuu-Jukolasta. Viime vuonna pääsin ilokseni osallistumaan ensikertalaisista koostuvan Venla-joukkueen opastukseen. Olen päätynyt monenlaisiin ulkoileviin ja urheilullisiin koitoksiin sen suuremmin harkitsematta. En tiedä olisiko minusta kuitenkaan ihan vastaavaan ennakkoluulottomaan, ihailtavaan reippauteen,