Blog

Pyörän selässä, pyörä selässä

Pisara Meikossa Kuva: Terhi Jaakkola

Jokainen kanssani enemmän lenkkeillyt tietää, mitä seuraa, kun totean: ”Tästä pääsee ehkä läpi. Kokeillaanko?”

Ehkä juuri tämän vuoksi eiliselläkin lenkillä seuranani oli vain kaikkein uskollisin lenkkikaverini: polkupyörä.

Kesäkelien jatkuessa iski myöhäisaamiaista nautiskellessa hinku päästä pyöräilemään vähemmän tutuille poluille. Joulukuinen valo on pökerryttävän kaunis ja silmänräpäyksessä nautittu. Siksipä en uhrannut reitin suunnitteluun yhtä hakukoneraapaisua enempää aikaa. Tapio Huttusen MTB-vaeltaja-sivuston reittilistalta hyppäsi esiin ennestään ohuesti tuttu Meiko.

Meikon sammalia Kuva: Terhi Jaakkola

Vettä roiski niin lätäköistä kuin taivaaltakin, kun nostin parkkipaikalla pyörää ulkoilmaa nautiskelemaan. Samaan lähtöpisteeseen oli eksynyt yksi toinenkin poluntallaaja. Sanaton, molemminpuolinen virnuilu kertoi: ”Oot hyvänsortin hullu.”

Meiko on Natura 2000 -alue, jonka eläimistön kuvaus kuulostaa ihan satukirjalta:

”Järvissä pesii kuikkia. Metsäkanalintujen, pöllöjen, haukkojen ja tikkojen esiintyminen kertoo laajan, erämaisena säilyneen alueen merkityksestä. Avoimilla kallioilla pesivät, uhanalaiset kehrääjä ja kangaskiuru  esiintyvät täällä. Alueen erikoisuus on pähkinähakki, jota pesii alueella useita pareja. Näätäkanta on vahva, ja alueella on liito-oravan esiintymiskeskittymä.”

Luonnonihmeiden lisäksi voi bongailla myös ihmisen muovaamia kummallisuuksia. Janne Pyykkö tarinoi Avisuora-blogissaan Meikon bunkkereista.

Meikon bunkkeri Kuva: Terhi Jaakkola

Reissun alku sujui leppoisasti polkien. Minä pyörän selässä. Vauhdikkaan lähdön ansiosta olin vain nopeasti vilkaissut karttaa ja todennut: ahaa – melkein tuttu reitti. Paino sanalla melkein. Paikka pyörän kanssa vaihtui pian Meikon rannalle päästyäni. Kona sai nautiskella mukavasta reppukyydistä koko Meikon eteläpuolisen osuuden. Meikon rantaa kiertävä polku on aivan uskomattoman kaunis. Tai ainakin niiltä osin, mitä ehdin näkemään ennen pimeää. Loput katsoin kotona tästä reissuraportista.

Kotona vertailin MTB-vaeltajan reittiä kulkemaani. Vihreällä vaeltajan reitti, punaisella omani.

Meikon reittikartta Kuva: Terhi Jaakkola

Kotimatkalla jatkoin päivän sinnepäin-retkeily-teemaani. Blogeja selaillessa oli mieleni haaviin tarttunut ajatus: Jossain Hämeessä on joku kiva maastopyöräpolku. Säntäsin vielä viime minuuteilla Partioaitan karttahyllylle napaten matkaan hämäläisimmän löytämäni kartan. Eihän tuo mennyt kuin 100 km sivuun todellisesta seuraavan reissun suunnitelmasta. Nyt minulla on retkeilykartta Evolle. Saa lainata!

Poiminta aamun some-virrasta:

”Adventures. Nasty, disturbing, uncomfortable things. Make you late for dinner.”

Huomenna lähden taas pyörän kanssa lenkille. Käsi ylös, kuka lähtee mukaan?

Meiko, metsä Kuva: Terhi Jaakkola

COMMENTS

  • 30.12.2013
    reply

    Onpa mukava lukea nåitä sun mukaansa tempaavia ja hienosti rullaavia kirjoituksiasi. Kiitos ja lisää, kiitos! T. Aitoon Nylkky

    • 1.1.2014
      reply

      Kiitos valtavan mukavasta palautteesta! Onpa mukavaa kuulla, että juttuni maistuvat! Lisää luvassa ihan pian 🙂

Kommentoisitko? Jakaisitko oman oivalluksesi? Ehkä olet jostain eri mieltä? Tai haluat kysyä lisää?