Title Image

Blog

Hossan metsässä matkalla Ruthless Raja -hiihtotapahtumaan Kuva: Terhi Jaakkola

Ruthless Raja – edessä armoton rajahiihto

Kokonainen maanantai keskellä tammikuuta oli jotenkin uskomattoman tahmea. Ärsytti. Oli päivä, jolloin vähän kaikki on mystisesti poikittain. Olen kuullut jonkun rouskuttavan suklaata avuksi angstiin. Joku on saattanut tarjota itselleen lasillisen viiniä. Minä ilmoittauduin 150 km:n hiihtotapahtumaan. Piristyin heti.

Ruthless Raja -tapahtuman sivu maalailee maisemallisia lauseita neljän kappaleen verran, muttei kerro oikeastaan mitään. Ilokseni saan haastateltavakseni miehen koko kilpailuidean takaa. Yrjö Puurunen vastasi uskomattoman nopeasti ja kiehtovasti kisaan liittyviin kysymyksiini.


1. Mistä syntyi idea Ruthless Raja -hiihtotapahtumaan?
Palvelin 30 vuotta Rajavartiolaitoksessa ja olen hiihdellyt kaikkina vuorokauden aikoina näillä alueilla. Mikään keli ei ole koskaan pysäyttänyt kulkua työtehtävien aikana. Ei pakkanen, ei tuisku. Vielä 1990-luvun alkuun saakka latu syntyi hiihtämällä. Sen jälkeen tuli avuksi moottorikelkka ja latu-urien pohjat paranivat. 2000-luvun taitteessa ladut olivat jo täysin vertailukelpoisia minkä tahansa kyläpahasen vastaaviin.

Itselläni alkoi ajatus pitkänmatkan hiihdosta elää jossakin 1995-vuoden paikkeilla ja tein ensimmäiset esitykset noihin aikoihin rajavyöhykkeen reunaa kulkevasta hiihtoreitistä. Silloin se ei herättänyt kenenkään kiinnostusta. Noin kolme vuotta sitten tein esityksen Kainuun liikunnan väelle ja kas kummaa, homma lähti liikkeelle.

Hossan hete matkalla Ruthless Raja -hiihtotapahtumaan Kuva: Terhi Jaakkola

Hossan Hete

2. Seuraileeko reitti jotain tiettyä juonta? Onko kenties vastaavaa kuljettu joskus historian saatossa?
Reitti kulkee pääosin rajavyöhykkeen reunaa, itäraja kulkee noin 1-2 kilometrin päässä. Nykyinen rajavyöhyke on sijainnut näillä kohdin hieman yli 70-vuotta. Sen kulku päätettiin toisen maailmansodan jälkeen. Rajavyöhykkeen tarkoituksena oli estää tahattomat rajaloukkaukset sodan jälkeen. Rajavyöhykkeellä liikkuminen vaati silloin ja vaatii vielä tänäänkin rajavyöhykeluvan. Luvan myöntää täällä Kainuun Rajavartiosto. Eli kyseessä on rajamiesten käyttämä kulku-ura. Talvisin hiihtäen ja kesäisin kävellen.

3. Kuulin, että joukko testaajia olisi kulkenut jo viime vuonna tapahtuman reitin. Mitä testihiihtäjien avulla opitte? Muuttuiko reitti? Mitä me tämän vuoden osallistujat voisimme heiltä oppia?
”Olen itse markkinoinut tätä tapahtumaa armottomana. Tarkoitan sillä vuodenaikaa ja silloin vallitsevia säätiloja. Samoin armottomuutta lisää asumaton erämaa ja pitkä pimeys. Puolenvälin jälkeen jokainen siirtyy mukavuusalueen ulkopuolelle”, kirjoittaa Yrjö raportissaan viime vuoden testireissulta. Lue koko juttu täältä.

Hossan metsässä matkalla Ruthless Raja -hiihtotapahtumaan Kuva: Terhi Jaakkola

Hossan lumessa talvella 2016

4. Mistä löytyvät upeimmat maisemakohdat, joiden kohdalla kannattaa erityisesti hidastaa?
Hiihto alkaa aamulla klo 08.00 ja valoisaa aikaa riittää reilusti kello 17 paikkeille. Siinä vaiheessa nopeimmat ovat Martinselkosen Eräkeskuksessa. Lähtö Iivaaralta on upeista maisemista ja sieltä Hossaan on monipuolista maisemaa. Hossan alue sijaitsee aivan uuden kansallispuiston kainalossa. Valitettavasti hiihdon aikana ei siihen pääse tutustumaan, mutta se on maisemiltaan ja luonnoltaan ainutlaatuinen.

Hossasta etelään päin hiihdettävä matka on hiihtäjälle helppoa, mutta vaikeus onkin sen tasaisuudessa. On tehtävä töitä eteenpäin päästäkseen. Martinselkosen luonnonsuojelualue on ennen Martinselkosen Eräkeskusta ja hiihtäjät läpäisevät sen. Alue on mielestäni hakkaamattomana erämaana kuvauksellinen. Suuria tasaisia soita alkuperäisen luonnon keskellä. Toivottavasti aurinko näyttäytyisi, jotta sen mahtavuudesta pääsee nauttimaan. Martinselkosen jälkeen loppumatkalle tarvitaan jo otsalamppu valaisemaan kulkua. Varalamppu tulee olla ehdottomasti mukana.

Hossassa matkalla Ruthless Raja -hiihtotapahtumaan Kuva: Terhi Jaakkola

Hossan hankia talvella 2016

5. Matkalla meitä kulkijoita kurkkivat varmasti puiden takaa monet eläimet. Ketkä muut mahtavat kulkuamme kurkistella?
Päivän aikana näin keskitalvella todennäköisin kulkija voi olla poro. Toinen todennäköinen liikkuja on korppi, joka seurailee kulkijoita. Jälkiä voi alueella näkyä myös suurpedoista, kuten ilves, ahma ja susi. Karhuja on alueella todella paljon, mutta ne nukkuvat sammalvuoteellaan ja odottavat kevättä. Tarinoita reitillä kyllä on ja ne liittyvät sotiin. Talvisodan aikana vihollinen tuli rajan yli. Tämän linkin takana hieman esimakua: Juntusrannan sotahistoria. Lisää historiaa tässä: Partisaani-iskut Suomeen.

Martinselkosen Eräkeskus on entinen rajavartioasema. Sieltä olen aloittanut rajamiehen urani. Pirttivaaran kylä on eräkeskuksen itäpuolella, puolen kilometrin päässä ja sinne partisaanit hyökkäsivät ja tappoivat kylän siviilejä. Alueen kautta ovat aikoinaan kulkeneet Vienan kauppamiehet, joita nimitettiin siihen aikaan laukkuryssiksi. He myivät kaikkea pientavaraa, sellaista jota ihmiset tarvitsivat arkisissa askareissaan. Juntusranta on kuuluisa arkeologisista kaivauksista ja kivikautisista löydöistä. Alue sijaitsee vedenjakajalla. Täältä vedet virtaavat Oulujokeen ja sieltä mereen.

6. Millä suksilla matkalle kannattaa lähteä?
Normaalit sukset, mitä käytät hiihtoladuilla. Kannattaa ottaa mukaan normaalia isommilla sommilla varustettuja suksisauvoja. Me emme tiedä vielä, millainen keli tapahtuman aikaan vallitsee. Jos latu on pehmeämpi, tarvitaan paremmin sopiva sauva. Jokainen sitten valitsee hiihtääkö uuden sukupolven karvapohjilla, vai voideltavilla suksilla.

Hossan Lihapyörteen laavulla Kuva: Terhi Jaakkola

Hossan Lihapyörteen laavulla, talvella 2016

7. Muita suosituksia? Vinkkejä?
Varaotsalampusta jo mainitsin. Kamera on tietysti hyvä olla myös mukana. Kemiallisesti reagoivia lämpötyynyjä kannattaa ehdottomasti pakata mukaan. Niillä pidät itsesi tarvittaessa lämpimänä, käsineissä ja ympäri kehoa. Lämpötyynyillä pidät kameran ja puhelimen akut täydessä toimintakunnossa. Loppumatkasta ehkä rasittavinta ja nimensä mukaisesti armottominta on reitin tasaisuus. Palautumiselle ei ole liiemmin aikaa. Oman mielen tyhjentäminen on ainakin itselläni nuorempana ollut tällaisilla osuuksilla sitä parasta. Siitä selvittyään on endorfiiniryöppy taatusti tulossa.

Näillä muutamilla sanoilla tervetuloa tapahtumaan. Uskon sen antavan sellaisia endorfiineja, että vaikutus jää kytemään.


Iso, iloinen kiitos Yrjölle näistä tarpeellisista ohjeista, mielenkiintoisista taustatiedoista ja monipuolisista tarinoista!

Edessä on taas uusi, sopivan suuri seikkailu. Punteissa tutisee saman verran intoa ja pelkoa. Pääsenkö reitin läpi? Se selviää ihan kohta.

Linkkejä:
Tapahtuman sivut: Ruthless Raja
Yrjö Puurusen blogi: Yrjöpoeka
Tommi Lahtosen tarina vuoden 2016 testihiihdosta: Rajahiihto – the ruthless raja skimarathon

COMMENTS

  • 26.1.2017
    reply

    Nouu! Olisin ilmoittautunut samantien mukaan, mut oon reissussa. Mutta kuulostaa ihan sun jutulta kyllä 🙂

  • 5.2.2017
    reply

    Suuri kiitos mukanaolostasi. Oli todella mukavaa tutustua pikaisesti. 🙂

Kommentoisitko? Jakaisitko oman oivalluksesi? Ehkä olet jostain eri mieltä? Tai haluat kysyä lisää?