Title Image

Blog

Sisällä sataa

Kuva: Terhi Jaakkola Somessa huokaillaan: on pimeää ja sataa. Kuinka moni huokailijoista olisi muutenkaan ulkona? Eikö sisällä ole valot? Sataako siellä? Muiden kärsiessä olen saanut viipottaa pyöräni satulassa ja nauttia käsittämättömistä luontoelämyksistä: marraskuisen auringon kultaamista kaisloista, myrskyävästä rantakaistaleesta, punaraitaisesta aamunkajosta.

Kesällä päädyin pohtimaan millainen olisi mukava työpäivä. Konkretisoin ajatustani piirtämällä kuvan ja huomasin piirtäväni itseni työmatkalle pyörän selkään. Olin todella hämmästynyt. Tätäkö haluan? Olen ekokatastrofaalinen yksityisautoilija, jonka urheiluvälinevarasto kulkee usein auton kyydissä. Työmatkapyöräily olisi logistinen mahdottomuus.

Järkevämpien pakatessa polkupyöriään talviunille teippasin kypärääni lampun ja päätin kokeilla. Enkä vain työpöydän ääreen vaan kotoa uimahalliin ja uimahallilta toimistolle. Sateen metelöidessä kilpaa herätyskellon kanssa pohdin millaisen sankaripatsaan itselleni pystytän tästä pimeyttä uhmaavasta uroteostani. Kunnes tajusin pyöräteiden täyttyvän aivan joka aamu urheista pyöräilijöistä, joita kelit eivät heilauttele. Mieletöntä porukkaa! Ihailen!

Jo ensimmäisellä uimahallille polkaisulla yllätyin: tännehän on ihan lyhyt matka. Ja toimistollekin oli melkein pelkkää alamäkeä. Kamalogistiikka on toistaiseksi melkoista sähellystä, mutta joka päivä voi oppia. Maanantaina opin, mitä reittiä kenkäsuojiin mennään sisälle. Kuvassa vasemmalla lähes mahdoton reitti eli ensin kengät jalkaan ja sitten kengänsuojat kengän päälle. Ihan yhtä helppoa kuin pukea ensin kengät ja sitten vasta sukat. Kuvassa oikealla oikea reitti eli ensin suojat nilkkoihin, kengät jalkaan ja sitten sujautetaan suojukset kengän päälle. Onneksi kaikki muut tämän jo tiesivätkin.

Kuva: Terhi Jaakkola

Salaa selailen jo talvipyöräilijöiden punaposkisia postauksia.

Talvi tulee, oletko valmis? naurattaa ja kannustaa.  Kaamos on pyöräilijälle myös mahdollisuus erityisesti kommenttiosuudessa valoisaa keskustelua.

Juutunko (henkiseen)kinokseen vai löydänkö itseni satulasta vielä talvenkin tultua?

Kuva: Terhi Jaakkola

Kommentoisitko? Jakaisitko oman oivalluksesi? Ehkä olet jostain eri mieltä? Tai haluat kysyä lisää?