Title Image

Blog

hvene purjehdus sailing Kuva: Sanna Ripatti-Oksama

Alandia Suursaari Race 2017: Ennakkotunnelmia ja maakravun kysymyksiä

Vuosi sitten Alandia Suursaari Race -avomerikisan jälkeen kirjoitin: ”Palelen ja mietin, miten muistaisin tämän hetken haaveillessani tulevia meriseikkailuja.”

No en mitenkään. Taas nenäkarvat innosta täristen tarkistan viimeistä pakkauslistaa ja suuntaan rantaan.

hvene purjehdus sailing Kuva: Sanna Ripatti-Oksama

Kuvassa avaamme kisakautta h-veneellä. Suursaaren kierrämme hieman suuremmalla aluksella. Kuvan nappasi keulagastina kisannut: Sanna R-O

Maakravun kysymyksiä

Viikolla eräs lajia tuntematon kysyi tapahtumasta aivan samoja kysymyksiä, joita olisin itse voinut kysyä 15 vuotta sitten.

”Käyttekö te välillä jossain rannassa nukkumassa?”
Kuten monissa muissakin pitkissä seikkailuissa, myös avomerikilpailussa, matkaa tehdään koko ajan. Meidän veneessämme on mukana 6 henkilöä. Alkumatkan olemme kaikki aktiivisina touhuamassa. Yön tunnit aloittavat tiukat vahtivuorot: kolme nukkuu, kolme purjehtii. Näin jatkamme, kunnes ylitämme maalilinjan.

SuursaariRace 2016 Kuva: Terhi Jaakkola

Vuoden 2016 lähtöalueella

”Mitä jos tuuli loppuu, voiko silloin ajaa moottorilla?”
Ei, purjehduskilpailuissa edetään koko matka tuulen voimalla. Juoksutapahtumissakaan ei välillä hypätä taksin kyytiin vaikka mieli tekisi. Veneen moottoria voidaan pitää hetki käynnissä (vaihde vapaalla) akkujen latauksen ajan. Nämä latausajat merkitään tarkasti pöytäkirjaan, joka palautetaan kisan päätyttyä kisatoimistoon.
Muutama vuosi sitten Ruotsin Gotlannin kiertävässä avomerikilpailussa tuuli oli niin kevyttä, että osa veneistä lähti kesken kisan kohti kotia. Osalta loppuivat eväät, osalta lomapäivät.

”Oh, no sitten teillä täytyy varmasti olla paljon ruokaa mukana!”
Kyllä! Ja niin meillä onkin. Viimeisillä hienouksilla viritetyt, voittoon tähtäävät venekunnat optimoivat ruuan. Heille ruoka on kisassa välttämätöntä energiaa, jonka voi syödä helposti litran kauhasta. He elävät kuin kärkeen tähtäävät ultramaratoonarit: geeli ei ole gourmeeta, mutta kevyttä ja helppo niellä.
Meille ruoka on osa reissua. Saaren takana tarjoillaan sillilounas ja tuoretta ruisleipää maistellaan voin kanssa. Toki luonto voi päättää toisin. Vastassa saattaa olla korkeaa pystyaaltoa koko reissun ajan. Silloin ne, jotka pystyvät, syövät jotain nopeasti nielaistavaa. Loput ruokkivat kaloja.

Kolmella kielellä

Tämän vuoden reissulla meidän kuusi miehistön jäsentä muodostavat kaksi kolmenhengen vahtivuoroa. Toinen vuoroista on suomenkielinen ja toinen ruotsinkielinen. Venekieli on joka tapauksessa ihan oma kielensä. Olipa miehistössä naisia tai miehiä, voi käsky kuulua:
”Varmistathan, että purje menee pässin kivesten läpi?” ”Hei, nyt läskiä laidalle!” tai ”Nostatko helman?” ja kaikki on silti ihan tasa-arvoisen hyvin.

Metsästä merelle

Metsäläisestä suolavedellä pestäväksi meriseikkailijaksi on pitkä matka. (Täällä tarina siitä, miten päädyin merelle) Joka vuosi ymmärrän, kuinka vähän ymmärrän. Tuuliennusteet ja taktiikat ovat minulle vielä vierasta kieltä. Joka vuosi opin lajista lisää. Iloitsen oppimastani.

Mihin tahansa veneeseen en uskaltaisi lähteä Suursaarta kiertämään. Tähän miehistöön luotan. Tietävät mitä osaan ja mitä en. Olen onnellinen, kun huolivat taas mukaan.

Kilpailussa on tänä vuonna ensimmäistä kertaa GPS-seuranta käytössä
Menoamme voi seurata tällä sivustolla numerolla 41
AIS löytää aluksen nimellä Zeska.
Lähtömme on perjantaina 9.6.2017 klo 20.30 ja sarjamme LYS2.

SuursaariRace 2016 Kuva: Tom Toivonen

Tapahtumaan liittyviä linkkejä:
Alandia Suursaari Race 2017
Facebook-sivu
Twitter

Muita kirjoituksiani purjehduksesta:
Reissuraportti vuoden 2016 Alandia Suursaari Race -kisasta
Solmu, joka vei seikkailuihin
Miten varustautua arktiselle purjehdukselle?
Millaista on purjehtia talvella?

Kommentoisitko? Jakaisitko oman oivalluksesi? Ehkä olet jostain eri mieltä? Tai haluat kysyä lisää?