Title Image

Blog

TomTom Adventurer Kuva: Terhi Jaakkola

Testissä TomTom Adventurer -GPS-outdoor-kello

Sain toukokuussa testattavakseni TomTom Adventurer -GPS-outdoor-kellon. Testasin kelloa normaalisti arkiliikkuen noin kuukauden ajan. Arkeeni kuuluvien uinnin ja työmatkapyöräilyn lisäksi kävin mäkipyörälenkillä sekä normaalia useammin poluilla juoksemassa.

TomTom Adventurer Kuva: Terhi Jaakkola

Toisessa ranteessani keikkuu vanha tuttu limenpirteä Suunto Ambit, toisessa uusi ja innokas Tom Tom Adventurer. Asetelma on kaikille osapuolille epäreilu. Olen luvannut testata TomTom:n laitetta, mutten halua jättää liikkumisiani jo vuosien ajan seurannutta Suuntoa kotiin. Homma luisuu vertailuksi. Suunnon laitteeni on TomTom:n kelloa astetta arvokkaammasta kategoriasta, mutta jo kovin kokenut. TomTom on saanut kyytiinsä viimeisimmän teknologisen viisauden, mutta on tarkoitettukin hieman kepeämpiä vaatimuksia omaavalle kulkijalle. On kuin vertaisin muutaman vuoden ikäistä täysveristä läppäriä, tuttua työjuhtaa eilen tehtaalta tulleeseen tsäpäkkään tabletiin.

Ketterä käyttöönotto

”Varaa siihen sitten riittävästi aikaa”, vinkkaa minut hyvin tunteva kaveri, joka tietää, ettei manuaali ole lempikirjallisuuttani eikä minkään härpättimen kanssa renklaus kuulu suosikkiharrastuksiini. TomTom:n käyttöjärjestelmä yllättää myönteisesti selkeydellään ja intuitiivisuudellaan. Muutaman asian ja asetuksen tarkistan verkosta, mutta näihin ei kulu häiritsevästi aikaa.

TomTom Adventurer Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Lumen sulaessa Kauniaisten alpeilta testaan lasketteluominaisuuksia pyörän kanssa mäessä rymyten. Pelottaa niin paljon, että unohdan katsoa kelloa.

Kevyt ja istuva ranneke

Käytän arjessa todella vähän mitään kaulassa, ranteessa tai sormissa roikkuvaa tai kolisevaa – kaunistavaa? Kellokin tuntuu häiritsevältä. TomTom Adventurer on kuitenkin niin kepoinen ja hyvin ranteeseen istuva, että pidän laitetta ihan ilokseni. Garminin mittarista jouduin luopumaan joitain vuosi sitten, kun laitteen ranneke hajosi aina uudelleen ja uudelleen. Garminilla ei ollut silloin mitään toimivaa tarjolla hyvin kapea ranteiselle. TomTom on toista maata.

Suppea lajivalikoima

Kelloa odotellessani intoilen: mitäköhän uutta kello tarjoaa seikkailu-urheiluun? Nimi Adventurer on kuitenkin hieman harhaanjohtava. Kello on mainio kaveri pieniin arjen seikkailuihin, mutta varsinaiseen seikkailu-urheiluun kellosta ei ole. Tarjolla ei ole multisport-toimintoa, ei avovesiuinnin matkanmittausta eikä mahdollisuutta lisätä omia lajeja.

Lajivalikoima hämmentää: vaellus, maastojuoksu, laskettelu, lumilautailua, juoksu, sali, pyöräily, uinti, juoksumatto, freestyle, sisäratapyöräily. Laskettelun ja lumilautailun oletetaan tapahtuvan ylämäkien osalta hissillä liikkuen. Juoksumatto? Sisäratapyöräily? Täytynee kokeilla näitä, ennen kuin tuomitsen. Ihan heti en keksi, mitä seikkailullista näissä lajeissa on. Seikkailu-urheilun peruslajit: suunnistus, maastopyöräily ja melonta loistavat poissaolollaan. Matkan mittausta avovesiuimarille ei ole tarjolla, altaassa uiden matkan saa TomTom Adventurer -kellolla mitattua helposti.

TomTom Adventurer Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Ei haisevaa ja aina hukassa olevaa sykevyötä

Sykemittauksen toimivuus hämmästyttää heti, kun maltan kiristää kellon ranteeseen riittävän tiukalle. Selaan eri sivustojen testiraportteja. Kertovat ihan samaa. Sykkeen voi todellakin mitata toimivasti suoraan ranteesta. Navetalta haiseva sykevyö tuntuu entistä tympivämmältä lenkkikaverilta.

Musiikkia mukaan

”Lisää seikkailuusi ääniraita”, kehottaa TomTom:n sivusto. Ääniraita on vähällä jäädä lisäämättä, kun ymmärrän, että kappaleet on ensin metsästettävä kokonaisina tiedostoina vähemmän tunnetuista palveluista ja lisättävä Windows Media Player -soittolistalle (Mac:lle lienee omat kiemuransa). Tarjolla ei siis ole yleisten musiikkipalveluiden kuten Spotifyn offline-synkronointia.

Aika työlästä ja vähän hankalaakin. Vihdoin saan ährittyä ranteeseen mukaan muutaman laulun sekä äänikirjan.

TomTom Adventurer -kellon kaveriksi saan testattavakseni Plantronicsin langattomat BackBeat FIT -kuulokkeet. Ranteessa kulkeva laite yhdessä langattomien kuulokkeiden kanssa on kieltämättä kepeä ja kätevä yhdistelmä. Jaksaisinko etsiä mp3-versioina kasan takuuvarmoja tsemppibiisejä takkuilevien tunkkausten tueksi?

BackBeat FIT -kuulokkeet pysyvät korvissa uskomattoman hyvin pitkän lenkin ajan. Eivät heilu eivätkä hankaa, kun oikea paikka on löytynyt. Kuulokkeita oppii hetken ihmettelyn jälkeen käyttämään, mutta vähänkään gorillankouraiselle kuulokkeiden huomaamattomat nappulat ovat mahdoton rasti.

TomTom Adventurer Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Arveluttava akku

TomTom Adventurer -kellon akku kesti 10 tuntia, kun pidin GPS-mittausta päällä. Ei ihan riitä 24 tunnin seikkailuihin. Vaellukseen lupaa kestoa 24 tuntia, mutta ilman GPS:ää. Kuka haluaa mitata reissun ilman GPS:ää?

Wearable.com kertoo omasta testistään: ”And a word on battery life. It’s heavily dependent on your activity, but we found around 10 days of activity tracking, five hours of GPS tracking and in excess of 14 hours of hiking.”

Minna Jakosuo ei tyrmää akkua vaeltajan kaverina, vaan kirjoittaa Retkipaikka.fi:n testiraportissa”Vaellustilassa akku kestää 10 tuntia, joten se on riittävä vaelluspäiväksi. Kellon pystyi lataamaan täyteen ladatusta 10 000 Mah:in varavirtapankista 10 kertaa, joten virtaa riittäisi kunnon vaelluksellekin.”

TomTom Adventurer Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

TomTom Adventurer, arjen kannustaja

En ole koskaan innostunut erillisistä aktiivisuus- ja askelmittareista. TomTom toimii kuitenkin normaalin urheilumittauksen lisäksi automaattisesti aktiivisuusmittarina mitaten askeleita, aktiivisia minuutteja, kulutettuja kaloreita ja sykettä. Laite mittaa myös unta.

Joidenkin omasta kellosta tuttujen juttujen kohdalla lyö tyhjää: eikö kelloa saa todellakaan lukittua? Entä jos rähmin mittauksen pauselle kesken superlenkin? Enkö voi aloittaa mittausta, jos GPS ei ole löytynyt? Pakkasella haluan laittaa kellon päälle jo sisällä.

Tuttuja metsiä, uusia polkuja

Ehdottomasti hauskinta kelloa testatessa on se, että reittitoiminta testatessani löydän tutuista lähimetsistä aivan uusia reittejä. Innostun juoksentelemaan poluilla normaalia enemmän, herkuttelen selaamalla uusia GPX-träkkejä. Mitä reittejä löydän kotiovelta? Entä lomareissun kohteista? Ai ai, nam!

TomTom Adventurer Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Sovellus ja selain

Verkon testitarinoissa osa valittelee, kun laitteen kaverina toimivalla kännykän sovelluksella voi tehdä yhtä ja selaimen kautta toista. Moni haluaisi tehdä kaiken kännykällä. Minulle sopii hyvin läppärin kautta perustunkkauksen hoitaminen. On kuitenkin häiritsevää, kun näiden palveluiden roolit ovat hieman sekavat.

Jokaisella kirjautumiskerralla laite haluaa tietää painoni ja tavoitteeni. Ei seikkailijat tavoittele painoa. Painottomuutta ehkä. Kuinka monta kertaa olit läkähtyä onnesta tällä viikolla? olisi oikea mittari. Tavoitteisiin voi painon lisäksi lisätä urheilutavoitteen, joka keskittyy vain määrään, ei laatuun.  Aktiivisuustavoitteekseen voi määrittää askelten määrän, matkan, aktiivisen ajan tai kulutetut kalorit. Varmasti hyviä motivaattoreita aloittelevalle liikkujalle. Kaltaiseni sarjainnostuja hyötyisi eniten unituntitavoitteesta, touhutavoitteiden sijaan.

Kännykän sovellus yrittää olla kannustava. Kehuu, kun pyöräilen pidempään kuin eilen tai juoksen vauhdikkaammin kuin toissa päivänä. Kommenteissa ei ole oikeasti mitään järkeä. Harvan aktiivisesti liikkuvan tavoitteena on juosta jokaisella kerralla hieman edellistä lenkkiä pidempään, polkea vauhdikkaammin.

Käytin juniorivuosieni hereilläoloajasta suurimman osan määrätietoisesti kestävyyslajia treenaten. Sykkeiden ja omien tuntemusten seuranta on tuttua kauraa. Siksipä Suunnon laitteiden kanssa käytettävä Movescount-palvelu numerotulvineen tarjoaa minulle ihan mukavasti tietoa, mutta vähemmän liikkunut saattaa kauhistua tiedon vilinää. TomTom:n palvelu sen sijaan on selkeä, mutta tiedoiltaan aika lelun oloinen. Erittäin kehityskelpoinen kylläkin.

TomTom Adventurer Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Kenen käteen sopivin?

Kun tarjolla on kaksi erittäin kovaa kotimaista tekijää Suunto ja Polar, tuntuu pahalta suositella ulkomaista valmistajaa. Suomalaistenkin tekijöiden kannalta on kuitenkin erittäin terveellistä, että alalla on raikasta kilpailua.

TomTom Adventurer sopii arjen lähiseikkailijalle, liikkumisen alkuun kannustusta kaipaavalle. TomTomin avulla aloitteleva polkujuoksija rohkenee poiketa tutulta tieltä lähimaastojen poluille.

Linkkejä muihin testeihin:

Kommentoisitko? Jakaisitko oman oivalluksesi? Ehkä olet jostain eri mieltä? Tai haluat kysyä lisää?