Blog

Ei enää yhtään telakkapäivää

Urheiluvamma - röntgenkuvia Kuva: Terhi Jaakkola

”Olipa mahtavaa juosta! Juokseminen on vaan niin hienoa! Miksi en ole juossut moneen viikkoon?!”, hihkun miehelleni yhtenä vuoden pimeimmistä päivistä. ”Niin eikös sulla ollut joku ongelma kantapäässä?”, saan vastaukseksi ja vasta silloin muistan pitäneeni ihan tarkoituksella juoksutaukoa. Olen siirtänyt itseni juoksusta urheiluvamman vuoksi telakalle moneksi viikoksi, enkä ole kieriskellyt surkeudessani minuuttiakaan. Mahtavaa!

Työpaikan vaihtuessa tarjoutuu tilaisuus kokeilla uutta hierojaa. Päädyn taas samaan kuin niin miljoonasti ennenkin: yritän vakuutella uudelle hierojalle/osteopaatille/ihan-mikä-vaan-rohtorille, ettei hän halua kirjoittaa potilaskorttiini listaa urheiluvammoistani. Tila ja aika loppuisivat kesken. Yksikään ei ole vielä antanut periksi. Päädyn taas kertomaan kymmenisen ensin mieleeni tupsahtavaa. Jo tuossa ajassa kirjurin ohimolle nousee poikkeuksetta tuska. Mutta minulle ei .

”I am convinced that life is 10% what happens to me and 90% how I react to it.”, on Charles R. Swindoll viisaana todennut.

Saman jakauman väitän toimivan aktiiviliikkujan vammoihin: 90% on ihan itse vimmalla sekä sitkeydellä hankittua ja 10% silkkaa huonoa tuuria.

Urheiluvamma - sininen vene kaipaa huoltoa. Kuva: Terhi Jaakkola

Huolsitko itseäsi ajoissa?

Ensimmäiset vammani hankin riesakseni 16-vuotiaana. Sen ikäiseltä itseltäni en vieläkään vaadi kokonaisvaltaista kehonymmärrystä, vaan annan hänen keskittyä surkutteluun, uskoa mustavalkoiseen maailmaan, jossa poliisi ja lääkäri edustavat totuutta. Onneksi tuosta on kulunut jo melkein 10 000 päivää. 10 000 päivässä olen oppinut jotain tuosta Charles R. Swindollin merkityksellisestä 90-prosentin sektorista.

Veikö urheiluvamma telakalle? Kuva: Terhi Jaakkola

Miten siis jumpata asenne kuntoon, kun paikassa X on sitkeä skeptuura? Kokeilisitko jotain näistä lääkkeistä:

  • Mieti mikä on totta? Laske terveet päivät ja vertaa numeroa telakkapäiviin. Ei viime kuussa vaan koko elämäsi aikana. Onko tilanne oikeasti niin kurja, kuin miltä juuri nyt tuntuu? Elämä on hyvää – keskimäärin.
  • Jopa juoksun vihaaja haluaa lenkille, kun jalassa on kipsi. Mitäpä jos kiinnittäisit huomion siihen, mitä voi tehdä – et siihen, mikä on kiellettyä. Monen vamman kanssa voi liikkua jollain tavalla. Oletko ihan varmasti kokeillut jo kaikkia maailman lajeja?
  • Jokainen seinä tuo jotain uutta ja jännää. Muutamia vuosia sitten lääkäri väitti taas kerran, ettei jaloillani enää juostaisi. Opettelin uimaan ja nyt uinti tuo iloa elämääni ihan joka viikko. Viimeksi kipsijalkaisena opettelin kutomaan räsymattoja. Joku kolotus sai vihdoin oivaltamaan joogan ytimen. Mitä seuraavaksi? Vielä en tiedä.
  • Teitkö ihan kaikkesi välttääksesi vamman? Hiljensit, kun keho pyysi lepoa? Hengitit ja oikaisit selällesi, kun jostain kohtaa kolotti ja kiristi? Vai painoitko vain surutta eteenpäin? Liikutitko itseäsi monipuolisesti etkä suinkaan tahkonnut vain yhtä lajia? Kun syyllinen löytyy peilistä, kurjakin asia on helpompi hyväksyä. Mitä teet ensi kerralla toisin? Voisikohan tästä oppia jotain?

Itse hankittuja urheiluvammoja? Kuva: Terhi Jaakkola

Urheiluvamma vai sitkeä hilse? Kuva: Terhi Jaakkola

Vammainen vene ja urheiluvamma Kuva: Terhi Jaakkola

Vaikka vuodet viisastuttavat, pääsen aivan varmasti testaamaan omia lääkkeitäni vielä moneen kertaan. Miksikö? Tähän vastaa ystäväiseni ja Onnellisen tädin treeni -blogia kirjoittava Mia juuri samaan aikaan blogissaan, kun minä vasta luonnostelen tätä kirjoitusta: ”Miksi? No siksi, että olen kovin elämyksen- ja elämänhaluinen ja melko kyvytön luopumaan mistään, mitä pidän merkityksellisenä tai kivana.” Kun mistään ei luovu, ei myöskään palaudu. Joten tervetuloa uudet skruptuurat ja skeptuurat. Koetetaan kestää toisiamme. Ja kaikki te parhaillaan telakalla kieriskelevät, pitäkää mösjöö Swindoll mielissänne: ”And so it is with you…we are in charge of our attitudes.”

P.S. Tuo siteeraamani Onnellisen tädin treeni -blogin kirjoitus Irrallaan. Antikehonhuolto ja kehonhuollon anti pyörii hieman saman aiheen äärellä ja on todella oivaltava. Suosittelen niin urheiluvammaisille kuin -vammattomillekin!

Muita urheiluvammaisia kirjoituksiani:

COMMENTS

Kommentoisitko? Jakaisitko oman oivalluksesi? Ehkä olet jostain eri mieltä? Tai haluat kysyä lisää?