Title Image

Blog

Viiden polkujuoksijan vinkit aloittelijalle

Polku polkujuoksijalle Kuva: Terhi Jaakkola

Blogiini saapui kysymys: ”Onko jossain olemassa, tai voisitko mahdollisesti kirjoittaa, jonkinlaista opasta aloittelijoille ensimmäisiin polkujuoksukisoihin harjoitteluun ja valmistautumiseen? Aloitin juoksemisen toissaviikolla, ja syksyllä olen menossa Pyhälle 10km matkalle ja Kolille 14km:lle. Kaikki mahdolliset neuvot ja vinkit otetaan suurella kiitollisuudella vastaan, sillä mulla ei ole minkäänlaista kokemusta lajista.”

Ryhdyin jo itse vastailemaan innoissani kysyjälle, kunnes muistin: minähän olen kasvanut keskellä metsää, ja juossut niin metsässä kuin poluillakin yli 30 vuoden ajan. En ole kaikkein uskottavin viisastelija aivan aloittelijalle.

Siksipä kysyinkin muutamalta, polut vasta viime vuosina korkanneelta, neuvoja aloittelijalle.

Polkujuoksija kysyy neuvoa Kuva: Tom Toivonen

Asiantuntijaraatini:
Jukka: inspiroiva some-tuttu, joka löytyy Instagramista tunnuksella @jukka_jii Pelasti yhden maastopyörälenkkini neuvomalla somessa Suunnon navigointi-toiminnon käyttöä kärsivällisesti ja selkeästi.
Samu: somen kautta polkututuksi tullut monipuolinen ja aina positiivinen liikkuja. Samun menoa poluilla, satulassa, jooga-asanoissa ja monessa muussa voi seurata mm Instagramissa tunnuksella @samupahkala
Merja, The HottisCottis: uskollinen, sitkeä, suklaalla käyvä taisteluparini, jonka kanssa olen kolunnut monet polut, tunturit, sammalikot ja lammikot.
Tomppa: aina valmiina ihan kaikkiin seikkailuihin, niin merellä kuin metsässäkin.
Henri: Edellä esitellyn Tompan vinkkaama vastaaja, jonka hauska video Kotkan poluilta löytyy täältä.

1. Mikä oli ensimmäinen polkujuoksutapahtumasi?

Jukka: Syksyn 2015 Helsinki City Trail. Kaveriporukalla ja yksin olen juossut omia epävirallisia kisoja ja harjoituksia sekä muiden juoksuporukoiden tekemiä reittejä viitisen vuotta.

Henri: Kävin ensimmäisessä polkujuoksutapahtumassani vuonna 2014. Metsässä juoksemisesta oli kokemusta entuudestaan suunnistamisen kautta, joten ympäristö ei ollut ihan uusi. Olin muutama vuosi aiemmin innostunut lenkkeilemään koko ajan pidempiä matkoja ja juossut pari maratonia kadulla.

Tomppa: Nuuksio Classic -polkumaraton 2012, tai itse asiassa sen harjoituslenkki kesällä 2012. Ennen sitä en edes tiennyt, että poluilla voi juosta.

Merja: Nuuksio Classic 2012

Samu: Helsinki City Trail lokakuussa 2015. Sen jälkeen Bodom Trail toukokuussa 2016. Pian on edessä Helsinki Trail Run heinäkuussa 2016.

2. Mikä oli asia, jonka onneksesi opit jo ennen ensimmäisen polkujuoksutapahtumasi starttia?

Jukka: Asia, jonka onneksi huomasin jo harrastuksen alkuvaiheissa, oli se, että poluilla juostessa hitaampi vauhti on monesti se nopeampi. Etenkin sateella liukkaat kalliot, jyrkät nousut ja laskut ja vaikkapa ojien ylitykset on parasta mennä reipasta kävelyä, ennemmin kuin juosten ja liukastellen. Venähdyksiä, kaatumisia ja rytmin sekoilua tulee paljon enemmän liiallisella hätäilyllä. Itselleni maastossa juoksussa vauhti ei ole koskaan ollut se tärkein juttu muutenkaan. Enemmänkin maisemien ihailu, rento meno ja juoksuvauhdin mukailu maastonmuotojen mukaan on tuntunut omalta jutulta. Ja tietysti metsään meno itsessään. Ja toisaalta, kun juoksu on rentoa, eikä vauhdin vahtimista kellosta, juoksin maastossa nopeamman puolimaratonajan, kuin asvaltilla!

Henri: Lähellä oli, että olisin mennyt kisapaikalle täysin ilman ennakko-oivalluksia, mutta onnekseni menin mukaan kisajärjestäjien yhteislenkille. Muutama viikko ennen kilpailua juoksimme pienellä porukalla puolet lenkistä läpi, jolloin maaston haastavuus, jyrkät nousut ja erilaiset pinnat tulivat tutuksi. Tästä oli todella paljon apua!
Lisäksi paikalla oli Salomonin testikenkiä, ja sain kokeilla erilaisia maastoon tarkoitettuja lenkkareita ja juosta koko harjoittelulenkin valitsemillani kengillä. Harjoittelulenkiltä sain ohjeeksi kokeneemmilta myös sen, että ylämäkiä on syytä suosiolla kävellä heti alusta lähtien, sillä polkumaraton tulee olemaan paljon rankempi, kuin vastaava matka kadulla.

Tomppa: Yhteislenkeillä tutustui muihin juoksijoihin ja pystyi kyselemään varusteista. Erityisesti minua kiinnosti tietää millaisilla kengillä poluilla kannatta juosta. Opin, että polkujuoksukenkiä on monenlaisia, ja mitkä tahansa niistä ovat märkinä ja mutaisina paremmat, kuin perinteiset asfalttilenkkarit.

Merja: Polkujuoksu ei ole vakavaa! Tämän opin järjestäjien yhteislenkeillä. Juoksimme porukassa, odottelimme letkan häntäpäätä, ja taas jatkoimme yhdessä matkaa. Jos yhteislenkit eivät olisi olleet näin rentoja, en olisi uskaltanut lähteä polkumaratonille, olihan edellisestä tasaisen maratonista vierähtänyt jo kymmenisen vuotta.

Samu: Kävin kokeneemman polkujuoksijan vetämällä yhteislenkillä syyskuussa 2015. Tärkein oppi siltä reissulta oli, että ylämäet pääsee useimmiten kipuamaan reippaasti kävellen samaa vauhtia kuin juosten. Samalla jalat saavat huilia, ja ehtii napostella eväitä tai hörppiä vettä.

3. Asia, jonka tajusit vasta tapahtumassa, ja jonka ymmärryksestä jo ennen starttia olisi ollut sinulle paljon iloa

Jukka: Hirveästi yllätyksiä ei itse tapahtumassa enää tullut. Olin juossut kaverini kanssa Helsinki City Trailin reitinkin jo edellisellä viikolla läpi, joten reitti oli tiedossa. Aina tietenkin tuntuu, että on liikaa/liian vähän päällä, mutta se kuulunee asiaan.

Henri: Vaikka polkujuoksuun lähdettäessä tavoitevauhdin määritteleminen on käytännössä mahdotonta, niin silti läksin liikkeelle liian kovaa. Viiden kilometrin jälkeen sykkeet huitelivat jo yli 180 lyönnin lukemissa. Sanoin tutulle juoksijalle heipat ja hiljensin vauhdin kropan kertomaan tahtiin. Tämä oli todella tärkeä muutos. 30 km kohdalla oli todella huono hetki. Onnekseni olin ottanut mukaan suolatabletteja. Suolaa, geeliä ja muutama kilometri melkein kokonaan kävellen – ja näin pääsin uuteen nousuun. Pystyin pikkuhiljaa nostamaan vauhtia. Viimeiset kaksi kilometriä tulin kuntooni nähden ihan lentäen ja maaliviivan ylitin täydessä vauhdissa riemuiten. Tämä oli minulle hyvin poikkeuksellista, sillä useimmissa pitkissä kisoissa, lajista riippumatta, loppu on ollut aina kramppeja vastaan taistelua. Suorituksen loppuun kannattaa todella säästää matkalla vähän paukkuja. Hyvän lopetuksen tuoma ilo ja into kantavat komeasti sitten seuraavia kisoja kohden. 

Vinkkini onkin: poluille ei missään tapauksessa kannata alkuun lähteä kisaamaan, vaan nauttimaan!

Tomppa: Opin kuinka paljon raskaampaa poluilla on juosta verrattuna sileään asfalttiin tai Espoon Rantamaratonin hiekkateihin. Onneksi olin tottunut seuraamaan sykkeitä juostessani. Koska polkujuoksu oli minulle ihan uusi juttu, noudatin ennakkoon asettamiani sykerajoja tarkasti.

Merja: Ennen starttia olisin voinut miettiä hieman varusteitani. Kisaan olisin voinut ottaa gaiterit (nilkkasuojat), hankkia mukaan juoksurepun kädessä hölskyneen 5 dl:n juomapullon sijaan ja pukea teknisen paidan puuvillaisen sijaan (puuvilla toimi kyllä yllättävän hyvin ja on toiminut sittemminkin). Geelit eivät olleet tuolloin vielä tuttuja ja lisäenergialle olisi ollut käyttöä. Kaikesta huolimatta juoksu kulki yllättävän hyvin. Polkujuoksijoiden positiivista yhteishenkeä ei voi tajuta etukäteen ja hyvä niin, sillä siitä saatu ylimääräinen energia yllättää aina!

Samu: Vauhteja on ihan turha miettiä. Kilometrivauhti ei ole läheskään sama, kuin tasaisella juostessa. Maaston vaihtelevuus tuo vaihtelevuutta vauhteihin. Tärkeämpää on mennä omaa kroppaa kuunnellen pitäen rasitus itselle sopivana. Reppu selkään, nestettä ja evästä mukaan ja reippain mielin polulle. Toiseen polkujuoksutapahtumaan lähdin rennolla asenteella ilman tavoiteaikaa. Nappasinpa jopa kameran mukaani!

Iso kiitos & halaus kaikille innokkaasti kysymyksiini vastanneille! Vastaukset tempaisivat mukaansa niin, että päädyin itsekin jo selaamaan kisakalenteria ihan uudella innolla!

Polkujuoksija polkujuoksemassa Kuva: Tom Toivonen

Lupasinko olla neuvomatta? Onneksi en! Muutaman vinkin haluan minäkin listata:

  1. Liiku poluilla mahdollisimman usein, jotta totut epätasaiseen pohjaan. Kävele ja juokse. Mieluumin pieniä pätkiä usein, kuin pitkä kertarykäisy.
  2. Pyhä & Koli tarjoavat todella upeat reitit. Pyhän huikean kauniilta reitiltä olen kuullut hieman kivisiä tarinoita. Kannattaa siis valmistautua rämpimään rakassa ja varmistaa, ettei maisemien ihailu pääse kärsimään, vaikka kivikko saattaa jossain kohdassa tuntua loputtomalta. Jonkun askeleen jälkeen se kyllä loppuu
  3. Lähde yhteislenkeille. Kaverit poluille -kampanjan ansiota yhteislenkkejä on nyt tarjolla enemmän kuin koskaan aikaisemmin
  4. Lue muiden reissuraportteja, kerää niistä neuvoja, iloa ja voimalauseita kisan vaikeisiin paikkoihin. Tuoreita kisaraportteja tarjolla mm Bodom Trailin -linkkilistalla
  5. Nauti matkasta. Muista, että kisapäivä on juhlapäivä

Ja sitten kysymys ihan kaikille lukijoilleni: onkohan jossain kysyjän kaipaamaa opasta aloittelijoille ensimmäisiin polkujuoksukisoihin harjoitteluun ja valmistautumiseen? En onnistunut löytämään ainakaan suomenkielisenä. Laitathan linkkisi ja vinkkisi jakoon, jos tiedät hyvän oppaan. Ja jos ei löydy, niin sittenpä täytyy tarttua haasteeseen ja kirjoittaa sellainen.

Iloa ja intoa niin kysyjälle kuin muillekin polkujuoksun vasta löytäneille!

 

Aikaisempia kirjoituksiani polkujuoksusta:

Sammaltossu eli polkujuoksijan hyvin palvelleet kengät Kuva: Terhi Jaakkola

Tilaa blogin artikkelit sähköpostiisi

Syötä sähköpostiosoitteesi tilataksesi blogin artikkelit ja saadaksesi päivityksiä sähköpostitse.






COMMENTS

  • 29.6.2016
    reply

    Hei kiitos tästä postauksesta, sain hyviä vinkkejä! 🙂

  • 29.6.2016
    reply

    Toni

    Itse olen aloittelevana polkujuoksijana keskittynyt juoksuun liittyviin oppaisiin joita on pilvin pimein. Youtubesta löytyy myös paljon videoita polkujuoksuun, sen varusteisiin ja tekniikkaan liittyen. Myös yhteislenkeillä olen saanut paljon hyviä vinkkejä konkareilta. Myös omakohtaiset kokemukset toimivat hyvänä kantapään kautta -oppaana.

Kommentoisitko? Jakaisitko oman oivalluksesi? Ehkä olet jostain eri mieltä? Tai haluat kysyä lisää?