Title Image

Blog

Ylpeys käy halkeemuksen edellä

Uusi takaratas Kuva: Terhi JaakkolaKun pyörähuoltamon kellariveijari mainitsi kolmannen työkalun nimen, jota en tunnistanut ja jonka käyttötarkoitusta en edes selityksen jälkeen ymmärtänyt, päätin, että polkupyörän rattaiden vaihtaminen on parasta ojentaa ammattilaisen käsiin.

Rattaita vaihdetaan tuhansien kilometrien välein, joten tätä taitoa en tarvitse. Sen sijaan nopeammin kuluvat osat päätin opetella huoltamaan itse.

Viime viikolla olin henkilö, joka teettäisi mielellään polkupyörän renkaidenkin täytön jollain muulla. Nyt olen henkilö, joka vaihtaa jarrupalansa itse. Ja nastarenkaat. Ja vauhtiin päästyään myös vaihdevaijerin!

Jarrupalojen vaihtoon löytyy helposti hyviä ohjeita esimerkiksi Matkafillari.com:n erittäin selkeä kuvasarja neuvoo tärkeimmät vaiheet. Oma oivallukseni oli kuvata kaikki yksityiskohdat ennen kokonaisuuden purkamista. Toinen oivallus oli, ettei paketin ohjetta kannata kyseenalaistamatta noudattaa. Jarrupalojen oikea prikkajärjestys selvisi vanhoja paloja tutkaillen ja paketin ohje osoittautui toimimattomaksi.

Polkupyörän jarrupalat Kuva: Terhi Jaakkola

Vasemmalla prikkojen oikea järjestys, oikealla paketin neuvoma.

Nastarenkaita vaihtaessani opin, että rengasrautojen koukku ei ole ensisijaisesti seinälle ripustamista varten. Onneksi kaikki muut tiesivät tämän jo.

Rengasraudat. Kuva: Terhi Jaakkola

Jarrupalojen ja renkaiden kanssa näpertely oli oikeastaan aika hauskaa puuhaa. Riittävän opettavaista ja palkitsevaa. Vaihdevaijerin vaihdon kohdalla tuli seinä vastaan. En saanut vaijeria irti ohjaustangon päädystä. Selasin keskustelupalstojen kommentteja, joista jokainen kehottaa avaamaan takapyörän päädyn vaijerista ensin. Sitkeästi pidin vaijerin takapään kiinni pyörässä. Enhän voi irrottaa jotain melkein toimivaa, jos en sitten saisikaan toista päätä irti. Keskustelupalstoilta opin, ettei pyörää kannata purkaa terassilla tai nurmikolla. Siis jos ei halua purkaa myös terassia, kuten joku onneton mutterinhukkaaja oli tehnyt. Päätin myös, etten avaa ohjaustangossa kiinni olevaa vaihdekahvaa luettuani mm kommentin: ”Koko illan opetellut kahvaa ja ihan hiton kiva.” Yhden pitkän illan jälkeen lopetin lukemisen kommenttiin ”Yritän tätä neuvoa heti, kun vitutus lakkaa.” Yö järjestelee ajatukset ja aamulla tajusin: vaijerin toinen takapää täytyy irrottaa, jotta tangon pään vaijerista saa irti. Tyhmyydestä sakotetaan. Nyt meni vain aikaa, yleensä kuluu myös kamaeuroja.

Loppu olikin aika simppeliä askartelua. Vaijerin kuoren sivuleikkurointiin jouduin lainaamaan vahvempia käsiä. Vaijerin loppupään kiinnityksessä pääsin jo aika monennen kerran turvautumaan ennen osien purkua ottamiini kuviin. Pientä säätöä pääsen vielä tekemään. Apuna toimii YouTubesta löytämäni suhteellisen selkokielinen video-ohje.

Kaiken korjailun ansiosta olen niin ylpeä itsestäni, että todennäköisesti halkean ennen kuin ehdin seuraavalle pyörälenkille. Jos vastoin ennakkoarvauksiani pääsen ehjänä pyörän selkään, telon itseni varmasti törmäämällä pylvääseen. Näin meinasi jo käydä, kun ihan vähän testailin pyörääni, ja tuijottelin upouusia, kimaltavia rattaita – en eteeni. Kun toikkaroin, lupaan hymyillä ylpeän onnellisena ohjan pohjallakin uusia taitojani sekä korjattua pyörääni ihaillen!Joulupyörä Kuva: Terhi Jaakkola

Kommentoisitko? Jakaisitko oman oivalluksesi? Ehkä olet jostain eri mieltä? Tai haluat kysyä lisää?