Asioita, joista pidän
Jos et ole sanasaivartelun ystävä suosittelen välitöntä poistumista tämän kirjoituksen ääreltä.
Facebookissa kiertää haaste, jonka säännöt ovat seuraavat:
Kuvaa 10 päivän ajan asioita, joista pidät. Ihmisiä ja eläimiä ei saa kuvata. Haasta joka päivä joku mukaan.
Olen huono noudattamaan sääntöjä, joten hyppelen tämänkin ruudukon reunojen päälle postaamalla kaikki kuvat kertarytinällä enkä heittele kuvien mukana haastehanskoja kenellekään.
Ensin täytyy kuitenkin tarkistaa, mikä on ’asia’. Mitä enemmän pyöritän sanaa suussani, sitä uskomattomammalta se maistuu. Voiko melkeinpä mikä tahansa olla ’asia’? Ultra Bra vahvistaa:
”Asioita on esimerkiksi juusto ja pelikaanikin on asia. Muita asioita ovat tursas ja viisumi. Maailma on asioita pullollaan”
Pitämistä vai pakahtumista?
Minut haastaneen asialista on seuraava:
Hyvä kahvi
Ulkoilma, ulkoilmassa liikkuminen ja luonnosta nauttiminen.
Suot ja mäntymetsät
Torkkupeitot
Kalliot
Merinovillaiset vaatteet
Aamutreenit
Aamu-uinnit
Kartat
Neulaspolut
Hänen listansa on hykerryttävä. Pidän itsekin ihan jokaisesta rivistä. Paitsi etten pidäkään. Minähän suorastaan rakastan näistä jokaista. Nämä ovat asioita, jotka saavat sydämeni läikkymään.
Pitämisen painava piironki ja luopujan linnunrata
Omatoimielämänkoulun intensiivijaksolla opiskeltiin luopumista. Olen saanut kokea, mitä tarkoittaa, kun luopuu mieleen itse rakentamistaan häkeistä sekä tavarapaljoudesta ja saa linnunradan tilalle.
Päätän, että tässä haasteleikissä pitäminen on jotain sellaista, mikä ei saa sekoamaan onnesta, mutta jonka aion pitää elämässäni tarkasta puntaroinnista huolimatta.
Epäröin. En usko onnistuvani tässä. Olen liian hurmaantunut ihan kaikkeen: vanhaan polkupyörääni, ystäviltä saatuihin villasukkapareihin, peltiseen Muumi-kahvipurkkiin, aikaisiin aamuihin, kuksa-cappuccinoihin, syksyn kuulauteen, lapsuudenkodin portaikon männyntuoksuun, pysähtyneisiin hetkiin, vanhoihin hirsiseiniin, sileiksi istuttuihin lauteisiin, otsalamppu-uinteihin, heijastuksiin lätäköistä, leipäjuureen, yhdestä päästä poltettavien kynttilöiden valoon…
Pohdin listaani, kun Yle julkaisee artikkelin Annesta, joka on objektiseksuaali ja rakastaa WTC-torneja palavasti. ”Piilottelin kiintymystäni ja yritin olla normaali, kunnes päätin antaa palaa”, kertoo Anne. Pelkään, että ystäväni saavat pian hääkutsun minulta ja Muumi-purkilta – niin onnellinen olin jälleennäkemisestämme yhdeksän kuukauden erossa olon jälkeen. Ehkä suhteeni kahvipurkkiin on kuitenkin lähempänä sekopäisen koiran en-kestä-häntäni-irtoaa-pian-tästä-vispauksest-enkä-pysty-lopettamaan -onnea. En kritisoi tornirakkautta. Kiintymysten polut ovat mystiset. Löytäköön kukin omansa.
Vierailu vintille
Varastossa, asioiden tutkimusretkellä katseeni kohtaa luisteluterät ja pian kuulen jo mielessäni tuoreen ja tumman jään laulun. Ei, ette kelpaa listalleni. Riippumattoteline. Ei. Sukset. Ei, aivan liian suuria tunteita. Vintin varaston valo ja tunnelma – ei, ei, ei.
Ehkä vika onkin tavassani katsoa? Näen vain asioita, joista pidän. Tuijotan kauneuden esiin kuin suppilovahverot sienimetsässä. Istahdan lattialle ja annan asioille aikaa. Lopulta löydän kokonaiset 10 asiaa, joista pidän.
”Jos rakastat pieniä tyttöjä,
pieniä tyttöjä, pieniä poikia,
koiria, mummoja, vanhojapiikoja,
salaattia ja sellerinjuurta,
lampaanpaistia, kevätaamuja,
kylmien asemien yksinäisiä miehiä,
minä tulen sinun kanssasi merenrantaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan”
Kaj Chydenius
Jälkikirjoitus
Facebookissa kiertävä Asioita-haaste on mielestäni iloinen. On ollut hauska selailla muiden monipuolisia pitämispostauksia ja peukutella pirteitä kuvapaljastuksia. Vaikka syöksyin haaste hanskassani oikopäätä sanasaivartelun suohon, toivon silti näkeväni muiden tarttuvan haasteeseen perinteistä mallia seuraillen.
Aikaisempia kirjoituksiani asioista, jotka saavat sydämen läikkymään
