Title Image

Blog

Sininen vesijuoksuvyö vintillä, taustalla krassikukkainen, pieni mekko Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Asioita, joista pidän

Jos et ole sanasaivartelun ystävä suosittelen välitöntä poistumista tämän kirjoituksen ääreltä.

Facebookissa kiertää haaste, jonka säännöt ovat seuraavat:
Kuvaa 10 päivän ajan asioita, joista pidät. Ihmisiä ja eläimiä ei saa kuvata. Haasta joka päivä joku mukaan.

Olen huono noudattamaan sääntöjä, joten hyppelen tämänkin ruudukon reunojen päälle postaamalla kaikki kuvat kertarytinällä enkä heittele kuvien mukana haastehanskoja kenellekään.

Ensin täytyy kuitenkin tarkistaa, mikä on ’asia’. Mitä enemmän pyöritän sanaa suussani, sitä uskomattomammalta se maistuu. Voiko melkeinpä mikä tahansa olla ’asia’? Ultra Bra vahvistaa:

”Asioita on esimerkiksi juusto ja pelikaanikin on asia. Muita asioita ovat tursas ja viisumi. Maailma on asioita pullollaan”

Pitämistä vai pakahtumista?

Minut haastaneen asialista on seuraava:

Hyvä kahvi
Ulkoilma, ulkoilmassa liikkuminen ja luonnosta nauttiminen.
Suot ja mäntymetsät
Torkkupeitot
Kalliot
Merinovillaiset vaatteet
Aamutreenit
Aamu-uinnit
Kartat
Neulaspolut

Hänen listansa on hykerryttävä. Pidän itsekin ihan jokaisesta rivistä. Paitsi etten pidäkään. Minähän suorastaan rakastan näistä jokaista. Nämä ovat asioita, jotka saavat sydämeni läikkymään.

Pitämisen painava piironki ja luopujan linnunrata

Omatoimielämänkoulun intensiivijaksolla opiskeltiin luopumista. Olen saanut kokea, mitä tarkoittaa, kun luopuu mieleen itse rakentamistaan häkeistä sekä tavarapaljoudesta ja saa linnunradan tilalle.

Päätän, että tässä haasteleikissä pitäminen on jotain sellaista, mikä ei saa sekoamaan onnesta, mutta jonka aion pitää elämässäni tarkasta puntaroinnista huolimatta.

Epäröin. En usko onnistuvani tässä. Olen liian hurmaantunut ihan kaikkeen: vanhaan polkupyörääni, ystäviltä saatuihin villasukkapareihin, peltiseen Muumi-kahvipurkkiin, aikaisiin aamuihin, kuksa-cappuccinoihin, syksyn kuulauteen, lapsuudenkodin portaikon männyntuoksuun, pysähtyneisiin hetkiin, vanhoihin hirsiseiniin, sileiksi istuttuihin lauteisiin, otsalamppu-uinteihin, heijastuksiin lätäköistä, leipäjuureen, yhdestä päästä poltettavien kynttilöiden valoon…

Pohdin listaani, kun Yle julkaisee artikkelin Annesta, joka on objektiseksuaali ja rakastaa WTC-torneja palavasti. ”Piilottelin kiintymystäni ja yritin olla normaali, kunnes päätin antaa palaa”, kertoo Anne. Pelkään, että ystäväni saavat pian hääkutsun minulta ja Muumi-purkilta – niin onnellinen olin jälleennäkemisestämme yhdeksän kuukauden erossa olon jälkeen. Ehkä suhteeni kahvipurkkiin on kuitenkin lähempänä sekopäisen koiran en-kestä-häntäni-irtoaa-pian-tästä-vispauksest-enkä-pysty-lopettamaan -onnea. En kritisoi tornirakkautta. Kiintymysten polut ovat mystiset. Löytäköön kukin omansa.

Vierailu vintille

Varastossa, asioiden tutkimusretkellä katseeni kohtaa luisteluterät ja pian kuulen jo mielessäni tuoreen ja tumman jään laulun. Ei, ette kelpaa listalleni. Riippumattoteline. Ei. Sukset. Ei, aivan liian suuria tunteita. Vintin varaston valo ja tunnelma – ei, ei, ei.

Ehkä vika onkin tavassani katsoa? Näen vain asioita, joista pidän. Tuijotan kauneuden esiin kuin suppilovahverot sienimetsässä. Istahdan lattialle ja annan asioille aikaa. Lopulta löydän kokonaiset 10 asiaa, joista pidän.

Lumilaudan kulma, jossa vaaleansinisiä puita tummalla pohjalla Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
1. Lumilauta. Olemme olleet juuri tämän yksilön kanssa toisillemme ensi metristä lähtien epäsopivat. Pidän laudan, koska on hienoa voida sanoa ”Joo!” jos joku yhtäkkiä yllättäen pyytää mukaan bootbackaamaan.
Sininen vesijuoksuvyö varastossa Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
2. Vesijuoksuvyö. Korvaavien harjoitusten katkerat kloorit ovat onneksi vyöstä jo huuhtoutuneet. Emme reippaile yhdessä säännöllisesti, mutta ajatuksissani käyn vesihölkkä&höpötyslenkeillä lämpimissä lammissa kavereiden kanssa.
Alusvaatteita jyväskyläläisessä museossa Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
3. Merinovillakerrastot, joissa on enemmän reikiä kuin kangasta. Kun pukee päälle 2-3 kerrastoa, saattavat reiät asettua eri kohtiin. Kuvan housut eivät liity tapaukseen. Kuva jyväskyläläisestä museosta.
Hiihtosuunnistajan karttateline Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
4. Lintulauta. Tässä liikuskellaan pitämisen ja rakkauden rajamailla. Lauta poloinen on odottanut uutta kukoistuskauttaan varastoissa jo vuosikymmenet. Liikuttavuutta lisää varteen kirjailtu lapsuudenkodin puhelinnumero.
Papereita retkeilijän sylissä. Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
5. Lintulista suomeksi ja ruotsiksi. Voi varpuspöllö ja viiksitimali, en ehkä opi tunnistamaan lintuja tämän elämän aikana. Haluan, mutten riittävästi. Silti toivon, että oppi uuttuu paperista päähäni, kun sitkeästi hilloan listoja hyllyissäni.
Luistelumono varaston hämäryydessä Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
6. Pertsan monot. Eräänä talvena monoparia ei löytynyt mistään. Käänsin asunnon sekä muistini ylös alaisin. Löysin paljon, mutten monoja. Tunnistamattomien tunteiden möykky rinnassani viilasin visasta siivun uuteen pariin vain löytääkseni vanhat hyvin pian tapauksen jälkeen. Pidän uudenkin parin, koska eihän kaksi paria voi kadota samaan aikaan. Eihän? Kuvan mono ei liity tapaukseen.
Harmaan rinkan remmejä Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
7. Rinkka. Huolellisen harkinnan jälkeen valittu yksilö. Toimiva ja järkevä, muttei vienyt tolkkua ensireissulla. Lämpenemme hitaasti toisillemme. Ehkä tarvitsemme vain enemmän yhteistä aikaa?
Golf-maila, jossa P-kirjain Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
8. Golf-mailat. Toimivat ja sopivat. Joku voisi kuvailla jopa turhiksi kuullessaan, etten koskaan pelaa. Mutta ehkä jonain päivänä kävelee hullun hauska ja mailoja vaativa idea vastaan? Mailat asuvat keltaisessa bagissa, josta pidän ihan hirmuisesti. Bagin kyljessä lukee pienellä: ”There is nothing to do with luck.”
Pyöräilykypärä ja lamppu Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
9. Pyöräilykypärän lamppu. Äh, ehkä 39. hätäpäissään tehty melkein-hyvä-ostos. Pidän, koska toimii. Pidän, kunnes katoaa tai hajoaa korjauskelvottomaksi.
Pahvilaatikko, jonka kyljessä lukee: meikit, ketjut ja vyöt. Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
10. Meikit, ketjut ja vyöt. En ole meikannut vuosiin, silti säilytän viimeisiä purkkeja, jotta voin omistaa muuttolaatikon, jonka kyljessä lukee kolme Vilkkumaan kuuluisaksi tekemää sanaa. Ehkä lopulta pidän vain laatikon.

”Jos rakastat pieniä tyttöjä,
pieniä tyttöjä, pieniä poikia,
koiria, mummoja, vanhojapiikoja,
salaattia ja sellerinjuurta,
lampaanpaistia, kevätaamuja,
kylmien asemien yksinäisiä miehiä,
minä tulen sinun kanssasi merenrantaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan”

Kaj Chydenius

Jälkikirjoitus

Facebookissa kiertävä Asioita-haaste on mielestäni iloinen. On ollut hauska selailla muiden monipuolisia pitämispostauksia ja peukutella pirteitä kuvapaljastuksia. Vaikka syöksyin haaste hanskassani oikopäätä sanasaivartelun suohon, toivon silti näkeväni muiden tarttuvan haasteeseen perinteistä mallia seuraillen.

Aikaisempia kirjoituksiani asioista, jotka saavat sydämen läikkymään

Millainen oivallus sinulle tuli postauksesta? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!