Title Image

Blog

Aamukahvilla islantilaisella vuonolla Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

21 kahvihetkeä

Tänään 1.10. on kansainvälinen kahvipäivä. Joillekin hiljainen ruokarukous on kunnioitusta ruokaa ja ehkä jotain tuntematonta kohtaan. Kun saan hyvän kahvin eteeni, olen aina yhtä kiitollinen ja innoissani, hiljennyn hetkeksi.

Saako kahvista kirjoittaa?

Edeltävän kappaleen kirjoitin eilen. Sitten itsesensuuri löi suoraan ohimoon. Tämähän on silkkaa itsekeskeistä kakkaa epäekologisen aineen äärellä. Ei tällaista saa julkaista.

Kohtuullisen kriittisten lasien takaa analysoin omaa elämäntapaani, soimaan, kiitän ja kannustan. Kahvin kohdalla päässäni on kuitenkin pyhäksi julistettu musta-aukko. Sitä ei saa kaivella.

Varaan viereeni kupin kuumaa ja patistan itseni surffiretkelle kahvin hiilijalanjäljille. Olkapäällä pieni laborantti ei sano: ”Nyt voi vähän nipistää.” Olkapäällä istuu armoton korppi, joka toteaa: ”Kohta sattuu.”

29 % joihin voin vaikuttaa

Ruokamysteerit.fi-blogi on sukeltanut aiheeseen jo vuonna 2016 siteeraten Luonnonvarakeskuksen raporttia: ”Erityisesti kahvin kulutuksesta aiheutuva ilmastovaikutus nousee varsin korkeaksi, nykykulutuksessa jopa samaan suuruusluokkaan naudanlihan kanssa.” Jostain syystä raportissa kahviin on liitetty myös valmistuksen hiilijalanjälki toisin kuin mm. vertailussa mainittuun naudanlihaan. Seikka ei mitätöi rikosta.

Pauligin maaliskuussa 2019 julkaisema tutkimus kertoo 68 % kahvin ilmastovaikutuksesta muodostuvan viljelystä ja prosessoinnista, mutta peräti 11 % kahvin valmistuksesta ja 18 % astioiden pesusta ja jätteen kierrätyksestä. Siis 29 % asioista, joihin voin vaikuttaa ihan itse suoraan ja jo tänään lopettamatta kokonaan kahvinjuontia.

Omat mikrotekoni kahvikupin äärellä

  1. Aeropress ja kestosuodatin
    • Mukanani kulkee aina aeropress-keitin ja kestosuodatin. Täysin luotettavaa lähdettä en löytänyt väittääkseni tätä valmistustapaa ekologisimmaksi, mutta pessee ainakin suodatinkahvin hiilijalanjälkitaistossa. Huolsin juuri vuosia palvelleen laitteeni tilaamalla uuden tiivisteen. Huuhtaisen laitteen käytön jälkeen kevyesti, jos lainkaan.
  2. Oma muki aina mukana
    • Kuksa tai kannellinen kestomuki kulkee aina mukanani.
  3. Ei tippaakaan ylimääräistä
    • Arvostan jokaista pisaraa, en koskaan keitä enempää kuin juon. Jatkossa keskityn keittämään vain sen määrän vettä, kuin kupilliseeni tarvitsen. Retkellä keitän yleensä kananmunat samassa vedessä.
  4. Kahvipakkaukset kierrätykseen
    • Veikkolan K-kaupassa vieraillessani huomasin kiinnostavan laatikon Globe Hope ja Paulig siinä keräsivät yhdessä kahvipakkauksia kierrätykseen. Lupaankin tästä päivästä lähtien kiikuttaa kahvintuoksuiset kääreeni kierrätykseen.

Tänään juon kahvia lapsuudenkodissani. Isäni on mestari keittämään kahvia täsmälleen oikean määrän. Aikaisemmin kahvinporot päätyivät siellä kompostiin, mutta tänä kesänä alppiruusut ovat nousseet uuteen kukoistukseen säännöllisten kahviannosten ansiosta. Ovatkohan jo koukussa?

Kuksaisia kuvamuistoja

Keräsin puhelimeni aarrearkusta 21 rakkainta kahvimuistoa (+3 jotain hieman muuta) viimeisen 12 kuukauden ajalta.

Tarinoita näiden kahvikupillisten takaa:

Miksi kansainvälinen kahvipäivä? Kahvinviljelijä saa kupeistamme niin pienen siivun tuloja, ettei moni koko vaivaan ehkä itse ryhtyisi. Lisää aiheesta voi lukea Internationalcoffeeday.org-sivustolta.

COMMENTS

  • 17.10.2019
    reply

    Postauksesi perusteella innostuin hankkimaan Aeropressin ja kyllä kannatti! Kahvin maku on parempi kuin perinteisellä keittimellä valmistettaessa, kahvia kuluu noin 25 % vähemmän ja suodatinjätettä tulee paljon vähemmän. Viimeksimainittu loppuu kokonaan siinä vaiheessa, kun laitteen mukana tulleet paperit on käytetty ja alan käyttää kestosuodatinta, jonka ostin saman tien jo odottamaan. Päivittäiset kahvihetket ovat tärkeä asia ja paremman makuinen kahvi kultivoi niitä vielä aivan erityisellä tavalla!

      • 21.10.2019
        reply

        Kiitos!

        Eipä nuo paperisuodattimet minua varsinaisesti haittaa, kyllä ne käytetyiksi tulee. Mutta se suppilo ja ennen kaikkea sekoituslasta (vai mikä se lärpäke nyt onkaan) ovat kyllä ihan turhat. Ainakaan itse en koe niitä tarpeellisiksi.

        Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukavaa, että näin yksinkertaisella ja toimintavarmalla keksinnöllä voi saada hyvää kahvia aikaan. Ja kun tuo on suhteellisen pienikokoinen ja kevyt, niin se varmaan pääsee retkillekin mukaan – pikakahvin juonti jää sitten historiaan.

Millaisen oivalluksen kirjoitus antoi? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!