21 kahvihetkeä
Tänään 1.10. on kansainvälinen kahvipäivä. Joillekin hiljainen ruokarukous on kunnioitusta ruokaa ja ehkä jotain tuntematonta kohtaan. Kun saan hyvän kahvin eteeni, olen aina yhtä kiitollinen ja innoissani, hiljennyn hetkeksi.
Saako kahvista kirjoittaa?
Edeltävän kappaleen kirjoitin eilen. Sitten itsesensuuri löi suoraan ohimoon. Tämähän on silkkaa itsekeskeistä kakkaa epäekologisen aineen äärellä. Ei tällaista saa julkaista.
Kohtuullisen kriittisten lasien takaa analysoin omaa elämäntapaani, soimaan, kiitän ja kannustan. Kahvin kohdalla päässäni on kuitenkin pyhäksi julistettu musta-aukko. Sitä ei saa kaivella.
Varaan viereeni kupin kuumaa ja patistan itseni surffiretkelle kahvin hiilijalanjäljille. Olkapäällä pieni laborantti ei sano: ”Nyt voi vähän nipistää.” Olkapäällä istuu armoton korppi, joka toteaa: ”Kohta sattuu.”
29 % joihin voin vaikuttaa
Ruokamysteerit.fi-blogi on sukeltanut aiheeseen jo vuonna 2016 siteeraten Luonnonvarakeskuksen raporttia: ”Erityisesti kahvin kulutuksesta aiheutuva ilmastovaikutus nousee varsin korkeaksi, nykykulutuksessa jopa samaan suuruusluokkaan naudanlihan kanssa.” Jostain syystä raportissa kahviin on liitetty myös valmistuksen hiilijalanjälki toisin kuin mm. vertailussa mainittuun naudanlihaan. Seikka ei mitätöi rikosta.
Pauligin maaliskuussa 2019 julkaisema tutkimus kertoo 68 % kahvin ilmastovaikutuksesta muodostuvan viljelystä ja prosessoinnista, mutta peräti 11 % kahvin valmistuksesta ja 18 % astioiden pesusta ja jätteen kierrätyksestä. Siis 29 % asioista, joihin voin vaikuttaa ihan itse suoraan ja jo tänään lopettamatta kokonaan kahvinjuontia.
Omat mikrotekoni kahvikupin äärellä
- Aeropress ja kestosuodatin
- Mukanani kulkee aina aeropress-keitin ja kestosuodatin. Täysin luotettavaa lähdettä en löytänyt väittääkseni tätä valmistustapaa ekologisimmaksi, mutta pessee ainakin suodatinkahvin hiilijalanjälkitaistossa. Huolsin juuri vuosia palvelleen laitteeni tilaamalla uuden tiivisteen. Huuhtaisen laitteen käytön jälkeen kevyesti, jos lainkaan.
- Oma muki aina mukana
- Kuksa tai kannellinen kestomuki kulkee aina mukanani.
- Ei tippaakaan ylimääräistä
- Arvostan jokaista pisaraa, en koskaan keitä enempää kuin juon. Jatkossa keskityn keittämään vain sen määrän vettä, kuin kupilliseeni tarvitsen. Retkellä keitän yleensä kananmunat samassa vedessä.
- Kahvipakkaukset kierrätykseen
- Veikkolan K-kaupassa vieraillessani huomasin kiinnostavan laatikon Globe Hope ja Paulig siinä keräsivät yhdessä kahvipakkauksia kierrätykseen. Lupaankin tästä päivästä lähtien kiikuttaa kahvintuoksuiset kääreeni kierrätykseen.
Tänään juon kahvia lapsuudenkodissani. Isäni on mestari keittämään kahvia täsmälleen oikean määrän. Aikaisemmin kahvinporot päätyivät siellä kompostiin, mutta tänä kesänä alppiruusut ovat nousseet uuteen kukoistukseen säännöllisten kahviannosten ansiosta. Ovatkohan jo koukussa?
Kuksaisia kuvamuistoja
Keräsin puhelimeni aarrearkusta 21 rakkainta kahvimuistoa (+3 jotain hieman muuta) viimeisen 12 kuukauden ajalta.
Elokuu 2018. Ympärillä kahvilan kilinät ja kolinat, puheensorinat. Päätäni huimaa ja selässä kasvavat salaiset siivet. Olen juuri päättänyt pakata tavarani ja heittäytyä nomadiksi. 
Melontaretkellä. Lähellekään kaikki kahvin valmistukseen tarvittava ei tempautunut mukaan tähän äkkilähtöön. 
Ystävän kanssa terassipöydän ääressä jaettu korvapuusti. Pullan lisäksi jaoimme aika rankkojakin ajatuksia, ystävyyttä ja hyviä neuvoja. Perjantaina 4.10. on kansainvälinen korvapuustipäivä. 
Nyt taisi kuksaan lurahtaa jotain ihan muuta kuin kahvia… 
Tämän kupillisen äärellä Upe tarinoi niin mehevästi Itä-Suomen vaellusreiteistä, ettei ajatus suostunut putoamaan päästä vuodenkaan aikana. Siksipä pakkaan juuri varusteitani ja suuntaan pian rinkkani ja riippumattoni kanssa Itä-Suomeen 
Poikkeuspäivä: kävelin HELSINGIN kaduilla. Kohdalle osui Kaffecentralen ja edelleen tuntemattomasta syystä astuin sisään. Mies lähimmästä pöydästä kysyi: ”Haluaisitko cappucinon? Tilasimme vahingossa yhden ylimääräisen.” 
Yksi yksityinen aamu ennen iloisen reissuletkan saapumista. Vuokra-huoneen sängyssä croissantin ja laatulukemisen kanssa tunsin eläväni hetken jonkun toisen hyvin kepeää ja valkoisesta valosta täyttynyttä elämää. 
Mikään kellonlyömä ei ole liian aikainen, kunhan vain saan nauttia aamukahvini kiireettä, hetken päämäärättömästi kaiken kauneutta tuijotellen. 
Parin ystävän kanssa kilpailemme sitä, kuka ehtii hemmottelemaan toista suoraan sänkyyn tarjoilulla aamukahvilla. Riippumatossa, veneen kannella maailman heräämistä kuunnellen. 
Bosnian vuoristossa, pikkuruisessa kahvilassa pöydät ovat täynnä ulkoilijoita. Hetkeksi kadotan ympäriltäni äänet sekä ihmiset ja onnistun viettämään hiljaa hetken kupin kanssa. 
Kuulaassa syyssäässä, kaikki villa yllä, tarkeni juuri ja juuri nauttia kahvin ja siivun juuri uunista noussutta omenapiirakkaa. 
Retkeilyn realiteetteja. Aamukahvipöytää ei stailattu. Mökki huojui bora-tuulessa. Makuupussista ei voinut poistua. Päivän vuoristovaellus peruttu. 
Bosniassa saa kahvin kaveriksi usein lokum-karkin. Meneillään pikavierailu Sarajevon kaupungin kuhinaan. Tämän kupillisen jälkeen palasin vuorille, laakson savusumun yläpuolelle. 
Vuoden 2019 ensimmäinen kahvi. 
Kahvilla kahdestaan läppärin kanssa Sarajevon pikkuruisella kujalla. 
Haaveile. Elä. Ihmettele. Vain hetki aikaisemmin haaveenani oli matkustaa junalla Sarajevosta Mostariin. Yhtäkkiä olin ystävän ja kahden kahvin kanssa kyseisessä junassa. 
Sarajevon suloisin kahvila, ehdottomasti. Mutta voisiko olla koko maailman suloisin? 
Mikä sana kuvaisi unelmaa, jota ei tajunnut unelmoida etukäteen, kun ei tiennyt sellaista olevankaan? Aamu veneen kannella islantilaisella vuonolla ennen muiden heräämistä. 
Ah, tästä hetkestä olen itselleni kateellinen. Kirja, riippumatto, Islanti, aurinko eikä pieneen hetkeen kiire mihinkään. 
Ystävien häämatkalla. Voiko hullumpaan reissuun päätyä? Noh, juodaan nyt ensin kahvit. 
Takana yötön yö majakassa, vain piirun verran Napapiirin eteläpuolella. 
Pienen kylän kujat paistattelevat autioina. Sitten tyhjästä ilmestyy pöytään perhe, joihin olin juuri tutustunut aivan toisaalla. 
Aamukahvit majakan kupeessa. Meneillään retki, josta olimme haaveilleet lammasfarmarin pojan kanssa kuukausien ajan 
Tuttujen luona kylässä Akureyrissä, Islannin pohjoisessa pääkaupungissa. Olin juuri tehnyt hyvinkin tieteellisen testin: Mikä Muumihahmo olet? Tulos: Muumipappa. Olen matkalla Islannista Suomeen. Perheen isä kattaa minulle kaikesta tietämättä juuri tämän mukin.
Tarinoita näiden kahvikupillisten takaa:
- Never forget – tarinoita ihmisistä Balkanilla
- Sarajevo, Mostar ja Crveni Kuk – ulkoiluloma Bosnia Hertsegovinassa
- Hiihtopurjehdus Islannin Länsivuonoilla s/y Arktikan kyydissä
- Pääsiäisloma Ísafjörðurissa
- Kesäkelissä Islannin Länsivuonoilla, s/y Auroralla
Miksi kansainvälinen kahvipäivä? Kahvinviljelijä saa kupeistamme niin pienen siivun tuloja, ettei moni koko vaivaan ehkä itse ryhtyisi. Lisää aiheesta voi lukea Internationalcoffeeday.org-sivustolta.
TapaniK
Postauksesi perusteella innostuin hankkimaan Aeropressin ja kyllä kannatti! Kahvin maku on parempi kuin perinteisellä keittimellä valmistettaessa, kahvia kuluu noin 25 % vähemmän ja suodatinjätettä tulee paljon vähemmän. Viimeksimainittu loppuu kokonaan siinä vaiheessa, kun laitteen mukana tulleet paperit on käytetty ja alan käyttää kestosuodatinta, jonka ostin saman tien jo odottamaan. Päivittäiset kahvihetket ovat tärkeä asia ja paremman makuinen kahvi kultivoi niitä vielä aivan erityisellä tavalla!
endorfiininmetsastaja
Mahtavaa kuulla! Kyllä, aeropress on itselläni käytössä ensisijaisesti maun vuoksi. Vuosia sitten olin hankkimassa järeää kahvilaitetta, mutta onnekseni törmäsin tähän yksinkertaiseen tötteröön, joka kulkee kätevästi mukana ihan kaikkialle.
Ehkä onkin hieman turhaa, että pakkaavat automaattisesti mukaan paperisuodattimia. Tästä voisi lähettää valmistajalle palautetta. Jokainen valitkoon itse, millä suodattaa.
Hyviä kahvihetkiä!
TapaniK
Kiitos!
Eipä nuo paperisuodattimet minua varsinaisesti haittaa, kyllä ne käytetyiksi tulee. Mutta se suppilo ja ennen kaikkea sekoituslasta (vai mikä se lärpäke nyt onkaan) ovat kyllä ihan turhat. Ainakaan itse en koe niitä tarpeellisiksi.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukavaa, että näin yksinkertaisella ja toimintavarmalla keksinnöllä voi saada hyvää kahvia aikaan. Ja kun tuo on suhteellisen pienikokoinen ja kevyt, niin se varmaan pääsee retkillekin mukaan – pikakahvin juonti jää sitten historiaan.