4 pientä oivallusta valokuvauksesta talvella
Auringonnousuissa on jotain täysin vastustamatonta. Erityisen vastustamattomia ovat auringonnousut Tahkovuorella. Vaikka säätiedotus lupaa pilviä, kannattaa vuorelle kiivetä. Aurinko jaksaa yllättää.
1. Valokuvaaminen on ajattelua
Teräväpäisimmät auringonnousunihailijat saattaisivat oivaltaa jo mäen alla, ettei aurinkoa näe, jos vuoren huipulla ahkeroivat lumitykit ja lumitykkimiehet. Siispä uutta matoa koukkuun ja sama hikinen kiipeily seuraavana aamuna. Nyt viisaana mäen toiseen reunaan, jossa tykit ovat jo sulkeneet suunsa. Kukas nämä hiihtohissit tänne rakensi? Olivatko mäellä jo eilen? En halua kuvaan piuhoja.
Yleensä nautin kameran kanssa tepastelusta, sattuman eteen tarjoilemista luonnon ihmeistä. Nyt auringonnousua jahdatessani, saan hyvän oppitunnin valokuvauksesta. Jos mielessä on jokin tietty kuvausaihe, vaatii kuvaaminen ajattelua ennen kuvaamista. Välineet ja taidot astuvat areenalle paljon myöhemmin. Ensin kannattaa vain pohtia: mitä, mistä, miten?
Auringonnousu lumitykkipilvien läpi ihailtuna
2. Pakkasella mukaan malttia
Ensimmäisenä aamuna hätäilen. Pelkään sen vähäisen auringonvalon, jonka lumitykkienmylvinnän keskeltä tavoitan, karkaavan. Jäädytän käteni, kun hyppelehdin ohuissa sormikkaissa kinoksesta toiseen. Seuraavan aamun -30 c -asteessa kuvaaminen sujuu ongelmitta, kun keskityn napsimaan vain pari herkullista ruutua ja sitten sujautan sormet takaisin kertakäyttölämmittimillä kuumennettuihin rukkasiin. Hetki hiihtoa ja sitten taas muutama kuva.
3. Pidä kieli keskellä suuta, suun sisäpuolella
Kameran muistikortin luukku jähmettyy pakkasessa. Avaan hampailla. Kieli osuu kameraan. Muoviselta näyttävä kuori ei ollutkaan muovia. Eikö vain lapsille käy näin?
4. Keskity nauttimaan
Pakkanen hotkii akkuja. Kainalon lämmössä lämmitellyt vara-akkukin kuolee nopeasti. Hyppisinkö tasajalkaa ja harmittelisin? Ei! Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus nauttia luonnon ihmeistä ihan livenä, ilman huurtuvia linssejä, kameran kehyksiä ja asetusten säätämistä.
Ydintalvi on lempeä. Auringonnousun ehtii ihailemaan, vaikka heräisi vasta kahdeksalta. Kameraa ei tarvita. Ihailla voi ilmankin.
Muita valokuvausaiheisia juttujani Tahkolta:
