5 syntymäpäivälahjaa lukijoilleni
Endorfiininmetsästäjä-blogi täyttää tänään kolme vuotta. Kolmessa vuodessa blogini on opettanut minulle niin ällistyttävän paljon asioita, etten voi kuin ihmetellä: Miksi en aloittanut aikaisemmin?
Syntymäpäivän kunniaksi jaan kaikille uskollisille vierailijoille, silloin tällöin lukeville, satunnaisille seikkailijoille ja aivan ensi kertaa käväiseville 5 ajatusta, joita toivon jokaisen ainakin harkitsevan seuraavan vuoden aikana.

Syntymäpäivän aattona vilkaisen säätiedotusta ja havahdun: luvassa on viikon upein ilta, yö ja aamu. Riippumatto, aeropress, villahousut ja makuupussi kajakkiin. Ehdin kuin ehdinkin merelle ennen pimeää.
1. Osta riippumatto
Vietin ensimmäisen yöni riippumatossa 6 viikkoa sitten. Sen jälkeen olen nukkunut ulkona, matossa keinuen keskimäärin kaksi yötä viikossa. Nukkuminen ei ole enää nukkumista. Se on juhlaa. Kokeile!
2. Liity melontaseuraan
Luulin melonnan olevan jotenkin hankala harrastus. Pitäisi päättää millaiseen kajakkiin investoi nipun rahaa. Raahata kajakkia tai miettiä milloin vuokraamo on auki. Liityin kaksi vuotta sitten Espoon Eskimoihin. Alle 100 euron vuosimaksulla käytössäni on uskomaton kasa erilaisia kajakkeja. Talven hallivuorolla on allas täynnä innokkaita, täysin vapaaehtoisia opettajia. Voin mennä milloin vain vajalle ja lähteä melomaan. Ymmärtääkseni vastaavia, ketterän suloisia seuroja on muitakin. Minulla on toistaiseksi kokemusta vain tästä yhdestä. Kehukaa toki omia seurojanne kommenttikentässä!
- Sopivan suuri seikkailu – melontaretki Kymijoen Pyhtään haaralla
- Elämä on paras elokuva ja 10 muuta vastausta -kirjoituksessa melontakuvia kesäillasta
3. Swimrunnaa eli uintijuokse
Kaikista urheiluvälineistä eniten olen etukäteen soimannut itseäni märkäpuvun hankinnasta. Lienee kallis turhake. Ja millaisen maailman se on avannutkaan! Metsän leikkipuistot ovat saaneet uuden ulottuvuuden. Olen päässyt molskahtelemaan moniin meriin ja metsälampiin. Takana on jo kaksi swimrun-kisaa, mutta ehdottomasti hauskinta on vain lenkkeillä uintijuosten. Hölkötellä lammelta toiselle tai meren rantaa pitkin aina välillä veteen hypäten. Aikuisten leikkiä. Sallittua myös lapsille.
- Uusin ihastukseni: swimrun
- Swimrun-pohdintaa Saaristomerellä
- Elastiikkaa etsimässä eli syyt siihen, miksi en saanut lähtölupaa swimrun-kisaan
4. Ryhdy työmatkapyöräilijäksi
Työmatkapyöräily lisää onnellisuutta. Olisiko tästä joku tutkimus? Jos ei ole, voisiko joku tehdä? Et ehkä pysty pyöräilemään joka päivä, mutta pystyisitkö vaikka kerran viikossa? Kerran viikossa pyöräillessäsi saisit melkein kuin vahingossa kasaan 52 pyöräilypäivää. Se on 52 päivää enemmän kuin nolla.
- 52 kertaa vuodessa
- Jos rakastat liikennevaloja
- 300 kilometriä, 290 000 ilometriä – pyörällä Keruulle
5. Tartu ajatukseen. Ryhdy tänään.
Ryhdy kirjoittamaan blogia, päiväkirjaa, valokuvaamaan, piirtämään. Kuuntele ajatuksiasi ja tartu haaveiden hahtuviin, jotka alkavat sanoilla ”Olisi kiva joskus…” tai ”Sitten joskus…”.
Kirjoittaminen ahdisti enkä ollut kovinkaan kummoinen valokuvaaja. Kolmessa vuodessa olen ottanut aimo loikan. Oppinut tekemällä. Mutta ensin piti aloittaa. Aloita sinä tänään.
- Kirjoitus blogini ensimmäisenä syntymäpäivänä
- 2 vuotta pelkoja, pohdintaa ja paljastuksia. Blogin 2-vuotiskirjoitus.
Mitä minun kannattaisi kokeilla seuraavan vuoden aikana? Mikä on maailma, johon en ole tajunnut vielä kurkistaa?
Riitta Tähkänen
Onnea blogistille!
Voisit valloittaa joskus täältä idästäkin näitä kuuluisia paikkoja, kuten Koli, Pielinen, Ruunaan kosket, Jongunjoen melontareitit jne. Paikkoja kyllä löytyy, tuossa vain osa…
endorfiininmetsastaja
Kiitos Riitta! Ruunaa täytyykin siirtää toivelistalle. Jongunjoen melontareissu on ollut niin monesti puheissa kavereiden kanssa, että nyt on korkea aika siirtyä pölötyksestä toteutukseen.
Kolista en näköjään ole mitään kirjoitellut, vaikka olenkin siellä parina talvena ulkoillut. Kolilta yksi kuva viime talven reissulta Instagram-tililläni: https://www.instagram.com/p/BC76ECnl02g/ Kolilla juostaan ensi viikonloppuna kuuluisa polkujuoksutapahtuma Vaarojen maraton eli leikkisästi Marathon of Dangers. Tuon reitin aion vielä joskus koluta joko kisassa tai sitten ihan itsekseni hölkötellen.
Viime talvena löysin Lieksasta hassun hostellin http://endorfiininmetsastaja.fi/makuupussini-on-linnani-eli-tarina-siita-miten-hullaannuin-hostelleihin/
Patvinsuolle tein vain pikavisiitin ja tajusin vasta siellä, että lähellä on toinenkin kiinnostava kansallispuisto: Petkeljärvi. Nämä molemmat haluan kokea kesä- tai syysväreissä. Patvinsuon retkeltä pari kuvaa täällä: http://endorfiininmetsastaja.fi/yksin-massahiihdossa-ensimmaista-kertaa-pogostassa/
Pielisellä kävimme vuodenvaihteessa luistelemassa Jukan kanssa Nurmeksesta käsin. Siltä pastelliretkeltä yksi kuva täällä: https://www.instagram.com/p/BAVPfxPl0w7/?taken-by=endorfiininmetsastaja
Viime talvena retkeilin erakkomeiningillä pitkin Suomen talvea. Seuraavaan Itä-Suomen retkireissuun täytyy liittää mukaan vielä yksi hieno luontokohde: teidän upea puutarha!
Tuomas ( ex. kollega )
En ollut huomannut blogiasi aikaisemmin..mutta onneksi nyt 🙂 Aivan mahtavia juttuja teet. Näistä jutuista kannattaa nauttia kun asuu suomessa, jossa luonto on lähellä. Tällaisesta tekemisestä saa virtaa ja voimaa. Noissa maisemissa ja tekemisissä ihmisen patterit latautuu. Mahtavaa!
endorfiininmetsastaja
Tuomas, kiitos iloisesta kommentista! Mukavaa, että pidät lukemastasi! Suomen luonto läkähdyttää kyllä aina uudelleen ja uudelleen. Usein hämmästelen, voiko tämä kaikki olla meille todellakin ilmaista: upeissa luonnonhotelleissa yöpyminen, puhtaissa vesissä uiskentelu, marjastus, sienestys ja mahdottoman monin eri tavoin liikkuminen.
Luonto todellakin antaa virtaa, mutta tekee myös onnelliseksi. 🙂
anuk
Sinulla on aina hyvän mielen postauksia kiinnostavista aiheista 🙂 Kiitos taas ja vuosipäiväonnittelut blogille!
endorfiininmetsastaja
Kiitos kehuista ja onnitteluista! Todella ilo kuulla, että niin aiheet kuin tunnelmakin maistuvat!
Johanna
Myöhästyneet onnittelut blogille! Syntymäpäivälahjaksi sinulle sanon, että tämä sun blogi on mulle sellainen paikka, johon tulen aina hakemaan hyvää mieltä ja fiilistä. Aina kun tänne tulen, niin totean että vau! Jos kirjoittaminen ahdisti, etkä kokenut olevasi hyvä valokuvaaja, niin ainakaan enää ei tuollaisille aatoksille ole sijaa. Poikkeuksetta joka kerta sun blogia lukiessa olen vaikuttunut siitä, miten osuvasti sanasi asettelet ja miten upeasti kuvaat tunnelmia.
Oli muuten vaikea keksiä, mitä sinulle voisi suositella 🙂 En tiedä oletko koskaan kokeillut ratsastusta, mutta sitä voisin suositella sinulle. Ja nimenomaan maastossa. Metsäretki hevosen selässä on upea elämys. Jos ratsastus on ihan uusi laji, niin Lapissa järkätään paljon Islanninhevosvaelluksia, joita suosittelen aloittelijalle.
endorfiininmetsastaja
Voi miten kauniita kehuja! Tästä lähtien minä tulen lukemaan aina tämän kommentin, kun kaipaan kannustusta ja hyvää mieltä. 🙂
Ratsastusta en ole kokeillut. Jostain syystä emme eläinten kanssa hakeudu luontevasti samalle tontille. Mutta vaellus luonnossa helpolla heposella…hmm… Tässä voisi olla tarjolla todellakin minulle aivan uusia elämyksiä! Kiitos lahjasta!
endorfiininmetsastaja
@Johanna – Kommenttisi on hautunut mielessäni. Ei mennyt puolta vuottakaan, kun löysin itseni islanninhevosen selästä ja juuri kuvaamallasi tavalla: Lapista, maastosta, metsäretkeltä. Jännitti. Kannatti!