Blogini lukija kyseli: ”Olen menossa juoksemaan NUTS Karhunkierroksen 80 km toukokuussa 2016 ensimmäistä kertaa. En ole koskaan juossut maratonia tai ultraa. Onko sinulla antaa vinkkejä, miten selviytyä maaliin Karhunkierrokselta ja miten treenata siihen?”

Kysyjä kertoi harrastavansa monipuolisesti juoksua, hiihtoa, laskettelu ja uintia. Kisakokemusta on kertynyt jopa CrossFit-areenoilta. Treenissä hänellä on mukana niin intervalleja kuin voimatreeniäkin. Omaan, vuoden takaiseen Karhunkierrostreenailuuni verrattuna juoksukilometrejäkin kertyy kysyjälle mielestäni ihan riittävästi (20-30 km / viikko).

”Better to be a little under trained than to be a little over injured.”, on ultralady, Nancy Shura-Dervin todennut. Nancyn neuvoon viitaten kehotan kysyjää pohtimaan raportoimaansa 4+1-viikkorytmitystä. Jos lepo on vain viiden viikon välein, onko vaarana kuluttaa itseään jostain kulmasta liikaa?

Kun kysyjä säilyy kevään ehjänä, olen varma, että kuntonsa puolesta hän pääsee maaliin. Mutta miten treenata pää ultrakuntoon?

”It’s very hard in the beginning to understand that the whole idea is not to beat the other runners. Eventually you learn that the competition is against the little voice inside you that wants you to quit.”, on George Sheehan paljastanut.

8 ohjettani tuon pienen äänen nujertamiseen:

1. Lajinomaista tunkkausta
   Vuoden 2014 Karhunkierros kahlattiin lumessa. Lumen alla virtasi jäisiä puroja. Jalkojen jäätyminen oli monelle taivaltajalle todellinen ongelma, mutta eniten keskeytyksiä aiheutti ehkä se, että tunti toisensa jälkeen lumessa kahlaaminen ottaa sitkeämpääkin liihottajaa päähän. Ei kuten bussista myöhästyminen sateisena aamuna, vaan kuten kuukauden kestävä hammassärky hellekesänä, jolloin olet lukittuna julkisivuremontin kourissa pöllyävään asuntoosi ja internet on mennyt rikki. Miten selviät mahdollisesta lumikaaoksesta? Tulvajuoksusta? Jäisistä poluista? Sohjosta?
   
   Juokse näitä jo nyt. Etsi ankeita olosuhteita. Tee lenkki kinoksessa. Riemuitse aina, kun löydät erityisen huonon alustan. Hihku kammottavan lenkin aikana ja jälkeen: ”Täydellinen Karhunkierrostreeni!”
   
   Karhunkierrosta edeltävän pääsiäisen vietin Tahkovuorella. Muun juhlakansan hyrrytellessä ylös hisseillä, kahlasin vuosia sitten suljetun Nipastahkon rinnettä ylös ja alas. Tarvoin reisiä myöten lumessa ja rallattelin ilosta.
   
2. Yksi itsevarmuuslenkki
   Tarkkuus ja numerot eivät kuulu vahvuuksiini. Karhunkierroskevään aikana kutsuin letkan kavereita juoksemaan kanssani normaalia pidemmän sunnuntailenkin. Ihan pikkuisen mittavirheen vuoksi päädyin juoksemaan/kahlaamaan/liukastelemaan yhteen menoon 50 kilometriä. Viimeisten kilometrien tunne oli silkkaa euforiaa. Silloin tiesin, että jaksaisin kyllä Karhunkierroksen maaliin asti. Tee siis yksi ylipitkälenkki ihan vain itsevarmuuden vuoksi. Et tarvitse tätä lenkkiä fyysistä kuntoasi kohottamaan.
   
3. Tummalla suklaalla päällystettyjä suolamanteleita
   Tee jostain herkusta itsellesi juhlaherkku. Päätä, että tätä kyseistä mirhamisahramia saat kisassa vaikkapa vain 20 kilometrin välein. Testaa hyvissä ajoin kaikki eväät. Mitä pystyt syömään vielä silloinkin, kun tuntuu todella-todella-todella pahalta. Mitä saat alas, kun itkettää? Jos et pysty syömään, et pääse maaliin. Vaikka haluaisinkin olla ketunleipiä ja siemeniä huolellisesti pureskeleva ituhippiultraaja, en oikeasti ole. Syön kisoissa karkkia. Värikkäitä, pehmeitä, mahdollisimman lisäaineellisia ja teollisia karkkeja. Koska niitä pystyn syömään silloinkin, kun kaikki muu tuntuu vastenmieliseltä
   
4. Narut ja saumat
   Ultramatkan lähtöviivalle ei lähdetä kevään muotiväreissä. Lähtöviivalle pukeudutaan niihin varusteisiin, jotka kestävät maaliin asti, mutta eivät välttämättä pidemmälle. Hankaavat saumat ja hassusti heiluvan hupun nyörin kestää kyllä 20 kilometrin lenkillä, mutta 80 kilometrin matkalla jatkuvasti makkaralle menevät alushousut saavat juoksijan repimään pelihousut ihan kirjaimellisesti. Lue lista kisan pakollisista varusteista jo tänään. Juokse lenkkejä juuri niissä vaatteissa ja ne varusteet päällä, joilla aiot kisata.
   
5. Julmat juurakot
   Karhunkierroksen maisemat ovat käsittämättömän kauniit. Tulet läkähtymään ja liikuttumaan luonnon omien näytösten vuoksi. Tätä samaista luontoa käy ihailemassa sankka armeija luonnonystäviä joka vuosi. Siksipä reitin monilta osilta on maa kulunut pois ja polku on pelkkää juurakkoa. Kilometri tässä juurakossa kikkailua on ihan kivaa. 20 kilometriä ei ole. Etsi siis mahdollisimman juurakkoinen polku ja juokse sitä niin kauan, että viha muuttuu rakkaudeksi
   
6. Maaniset mantrat
   Ennen omaa kisaani luin Dean Karnazesin Ultramarathon Man: Confessions of an All-Night Runner -kirjan. Juoksun aikana palasin ajatuksissani monesti Karnazesin tarinoihin ja muistutin itseäni, että olen itse asiassa aika kevyellä hölkällä verrattuna kirjan kirjoittajan reissuihin.
   Lue blogitarinoita ultrajuoksuista, ultrajuoksijoiden kirjoja, ihaile YouTube-videoita upeista ultrareissuista. Kerää näistä itsellesi ajatuksia niin hyviin kuin huonoihinkin hetkiin.
   
7. Lyöttäydy letkaan
   Vaikka kisa käydäänkin omaa päätä vastaan, on tapahtumassa mukana monia huipputyyppejä saman elämyksen hinkuisina. Hyödynnä huoletta letkojen tuoma apu. Viime keväänä sain melkein puolet matkasta ilmaiseksi. Minähän vain höpöttelin kivojen tyyppien kanssa ja siirtelin jalkoja toisen eteen.
   
8. Nauti
   Nauti koko projektista jo nyt. Kisapaikalle saapuessasi kiitä itseäsi kaikesta työstä, mitä olet tehnyt päästäksesi mukaan tapahtumaan. Nauti kisatunnelmasta. Ajattele, kuinka hienoa on olla juuri siellä, missä olet. Älä mieti matkalla maalia, mieti ottamaasi askelta ja seuraava askelta, mutta älä pidemmälle. Isoin virhe olisi miettiä koko kevään ja kisan ajan vain maalia. Karhunkierros ei ole Rukalla se on Sallassa kulkevan maantien ja Rukan välillä. Siellä on se kaikki hienous ja hiki, joita varten tänäänkin olet varmasti tehnyt jotain.

Karhunkierroksen 80 kilometrin matkan olen juossut todistettavasti maaliin. Pari muutakin ultrareissua nautiskelin viime vuonna. Polku-ultrakisoja minulla ei kuitenkaan ole muita takanani, siksipä olisi hienoa, jos kokeneet kisaketut rohkenisivat paljastamaan omat vinkkinsä ensikertalaiselle. Missä itse mokasit? Mitä teit oikein? Mikä on salainen jäniksenkäpäläsi?

Muut kirjoitukseni vuoden 2015 Karhunkierrosjuoksusta:

• Ensimmäinen ultrajuoksuni
• Miten juosta mahdollisimman pitkälle juoksemalla mahdollisimman vähän?