Title Image

Blogi

Suo ja kuu Kuva: Terhi Ilosaari

Suo, kurki ja teeri – unohtumaton aamukonsertti

Sääennuste lupaa napakkaa yöpakkasta, täyttä aamuaurinkoa sekä vauhdilla kohoavaa lämpötilaa. Luvassa täydelliset olosuhteet aamun autereiden ihailijalle. Suuntaan suolle utua seulomaan.

Lähes täysikuu violettia taivasta vasten aamuisella suolla. Kuva: Terhi Ilosaari

Metsäautotien päätyyn kuuluva kumu on lupaava, konsertti on pian alkamassa avosuoareenalla. Kahden yön kuluessa täydeksi pullistuva kukkakuu loistaa komeana hailakan vaaleanpunaista taustaa vasten.

Käppyräinen tumma kelo, taustalla lähes täysikuu, ympärillä aamuinen suo.Kuva: Terhi Ilosaari

Idästä orastava valo tummentaa punaisen ja värjää lavasteet nopeasti violetin sävyin. Samassa hetkessä huomaan kurjen astelevan estradille. Käpytikka rummuttaa kevätvimmassaan tahtia taustalla.

Aamun harmaudessa, kuun kurkistellessa kuusten takaa, lentää kurki kohti kuvan vasenta reunaa. Kuva: Terhi Ilosaari

Kuu kurkistaa vielä kerran sinipunaisuuden seasta ja poistuu ääneti maisemasta yhdessä kurjen kanssa. Auringon ensimmäiset kultaiset säteet ehtivät juuri ja juuri kutittamaan kurkea kainalosta.

Auringon kultaamaa jäkälää suolla Kuva: Terhi Ilosaari

Käännyn kannoillani kohti aurinkoa ja mykistyn. Suon kuura on muuttunut timanttipelloksi, kainot usvakiehkurat nousevat vesirannuista ja maisema kylpee kultaisessa valossa. Kaivan kännykän käteeni taltioidakseni tunnelman videolle ja jakaakseni muille. Kolmen yrityksen jälkeen luovutan. En pysty puhumaan, en selostamaan tilannetta. Kurjen soolo-osuus vaimenee ja koko suo-orkesteri esiintyy nyt yhdessä.

Päänäyttämön toisella reunalla vilahtaa ylvästä astelua. Kiikarit tunnistavat kahden kurjen aristokraattisen aamukävelyn, mutta mitä mustaa pyörähti kiikarin prismassa? Teeri! Lasken kiikarit ja ryhdyn etsimään mustia pisteitä paljaalla silmällä. Niitähän on kymmeniä! Pian tunnistan äänenkin. Teerien soitimen pulputus ja kujerrus luo patjaa aamun konsertille.

Aamukuuraa vaiveroiden lehdillä Kuva: Terhi Ilosaari

Hiljalleen silmä löytää mättäikköön taidolla maastoutuneita lintuja. Kaldoaivin erämaassa tutuksi tullut kapustarinta kyyhöttää lähistöllä. Metsähanhi lentää yli vahvoin siiveniskuin. Moni laji vaatii vielä lintukirjan kanssa istuskelua. Koen iloa näistä vähistä tutuista.

Jäähelmiä suolla törröttävän kasvin kärjillä Kuva: Terhi Ilosaari

Aurinko on ylittänyt puiden latvat ja valo muuttunut kovaksi. Aamun konsertin viimeisen soolon esittää etelästä lähestyvä joutsenpari.

Palaan kotipihaani, jossa kevätsinfonia on vielä käynnissä rastaiden johdolla. Olen saanut nauttia kaksi erilaista konserttia täysin ilmaiseksi. Kömmin onnellisena peiton alle jatkamaan aamuyöllä klo 3.30 keskeytyneitä uniani.

Kuurainen suokasvi aamuauringossa Kuva: Terhi Ilosaari

Jälkikirjoitus:
Lintubongailutaidoissani on vielä monta suurta aukkoa. Koko touhu on kömpelöä ja hidasta. Aloittelijan haparoinnista huolimatta herättää kelloni lauantaina 9.5. klo 4.30, jotta ehdin keittämään kupin kahvia ja siirtyä pihalle kiikarin ja lintukirjojen kanssa osallistuakseni elämäni ensimmäiseen lintubongaustapahtumaan. Kyseessä on Birdlife Suomen Pihojen taisto, jossa omalta pihalta käsin klo 5.00 ja 13.00 välillä bongatut linnut listataan ja lähetetään taistoon osallistumisen merkiksi.

Millaisen oivalluksen kirjoitus antoi? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!