Albania – neljä jaksoa vaellustarinoita Balkanvuorilta
Ala-asteen maantiedon tunnilla opettelimme Euroopan maiden värikkäitä lippuja, asukaslukuja, kuka on kenenkin naapurimaa. Mieleen jäivät Vatnajökull, Kebnekaise ja se pieni salaperäinen maa jossain karttasivun reunalla, josta kukaan ei tiennyt mitään ja jonka nimi lausuttiin aina hieman pelonsekaisesti ja hiljaa: Albania.
Sinne olen aina halunnut matkustaa.
Ja sinne minä matkustin. Yhdessä uskomattoman Ukuit-naisen, Karhusolan Tiukusen kanssa.
Reissun ensimmäiset vaellusaskeleet takana Thethin laaksossa, Albaniassa
Pulinat podcastiin
Matkan puolessa välissä oli selvää, tästä seuraisi tarinatulva. Emme pystyisi palaamaan kotimaahamme. Joku tietämätön esittäisi ennen pitkää kysymyksen: ”No millaista siellä oli?” Me avaisimme sanahanamme, eikä loppua tulisi.
Thehtista Valbonaan matkalla on monta suloista kahvilaa. Omien eväiden syöjiä ei katsota pahalla silmällä.
Tai ehkä kukaan ei kysyisi. Silloin me joutuisimme keksimään aasinsiltoja. Kysymykseen: ”Otatko kahvia?” me vastaisimme: ”Albaniassa oli muuten todella hyvää kahvia…” Ja kysymykseen: ”Tuletko aamulla uimaan?” me vastaisimme: ”Silloin, kun oltiin Albaniassa…”
Kantojuhdat odottivat kiltisti kahvittelijoita. Tunnuimme olevan ainoat hullut ihmishepat Theth-Valbona-välillä, jotka kantoivat laukkunsa itse.
Jotta näiltä kiusallisilta sanailuilta vältyttäisiin, päätimme työntää akuuteimman pulinatarpeemme podcastin muotoon.
Ääniteknikko ja -tarkkailija, tuottaja, editvelho, maskeeraaja, puvustaja, käsikirjoittaja ja manageri olivat edelleen lomalla, kun me istahdimme pöydän molemmin puolin, asettelimme kännykän keskelle ja painoimme rec-nappulaa. Taltioinnin laatu on ehtaa ’suoraan ja leikkaamatta ruokapöydän äärestä etteriin’ -kamaa.
Mutta tunnari on hieno! Siitä kiitos albanialaiselle pikkutytölle! (…vai oliko montenegrolainen. Emme aina tienneet, missä maassa olimme.. )
Meneekö tässä tie? Kyllä, tässä on ihan normaalikuntoinen albanialainen autotie.
Sekä Albanian että Montenegron vuoristo valloitti valtoimilla kukkamerillään. Ylös kiivetessä kukat vaihtuivat karumpien olojen lajeihin, kauneus säilyi.
Jakso 1: Toisenlaisten haikkaajien maa.
Miksi lähdimme Albaniaan ja mitä rinkoistamme ei löytynyt?
Ensimmäisessä jaksossa paljastuksia siitä, miten matkakohteeksi valikoitui Albania, mitä pakkasimme ja mihin pakkasimme ja mitä nyt pakkaisimme.
Ikimuistoinen ilta albanialaisen perheen isän 37-vuotispäiviä viettäen. Kuvan ulkopuolelle rajautui harmillisesti perheen 10-vuotias poika, joka toimi tulkkina.
Albaniassa vain vihannekset ovat aitauksissa. Vuohet, lehmät, hevoset, kanat, kukot ja lampaat vaeltavat täysin vapaina.
Vielä yksi kupillinen turkkilaista taikabensaa, sitten rinkka selkään ja polulle.
Jakso 2: Miten sinne pääsee ja voiko vuorelta viestiä?
Miten matkustimme ja miksi juuri näin? Ja kun perille pääsee, niin miten pääsee eteenpäin? Toinen jakso jaarittelee lentokoneista, wifistä ja matkapuhelinverkoista – ja tietenkin albanialaisista teistä.
Ehkä vain sattumaa, mutta maastoautoistaan tunnettu Land Rover valitsi neljä vuotta sitten mainosvideonsa kuvauskohteeksi nimenomaan albanialaisen Thethin laakson ja sinne vievän ikimuistoisen tien.
Vuoristoperheen isä ja isoisä aloittavat päivän samalla tankkauksella, mihin edellinen ilta päättyi: kuppi turkkilaistyyppistä kahvia, raki ja tupakka.
Tuplakahvitauko ennen kolmen maan rajapyykille kiipeämistä.
Tätä eloisaa albaanitarta saamme kiittää podcastimme loistokkaasta tunnussävelmästä.
Tukka hyvin, kaikki hyvin
Jakso 3: Albania, Slovenia ja Romania taistelivat: Ken on heistä paras vaellusmaa.
Erotuomarina Ukuit-nainen.
Albania oli molemmille reissaajille aivan uusi maabongaus. Vaelluspoluilla pohdimme, onko vuoristoruoho vihreämpää rajan toisella puolella? Kolmannessa jaksossa tenttaan Ukuit-naisen kokemuksia Romanian ja Slovenian vuoristopoluilta ja suunnistusmaastoista.
Kaksi huoletonta hölmöä luulevat tietävänsä, missä maassa ovat. Mutta kuinkas sitten kävikään….
Lounaalla Montenegron puolella. ”Haluaisimme syödä”, totesimme ja sitten meidät istutettiin pihapöytään, hevonen ohjattiin aitaukseensa ja pian oli pöytä täynnä vatia jos jonkinlaista
Ukuit-nainen Ukuit-paidassa reissun korkeimmalla huipulla
Tähän astisen elämäni sykähdyttävin sardiinivoileipä
Jakso 4: Albanialainen aamiainen
Mitä söimme ja mitä emme, uskaltaako Balkanilla maistaa makkaraa?
Jos Albania on vielä tumma ja tuntematon aukko maailmankartallasi, mitä luulet kohteen makumaana tarjoilevan? Mikä tulee ensimmäisenä mieleesi? Me yllätyimme iloisesti.
Thethin majatalon aamiaispöydässä oli ihastuttavan rasvaisia herkkumöykkyjä. Luikin keittiöön kyselemään, mitä nämä erikoisuudet ovat. Erikoisuuden nimi: pannukakku. Salaisuus piilee siinä, että me suomalaiset tylsimykset vain paistamme pannukakkumme, thethiläiset uppopaistavat taikinan rasvassa. Hilloa niskaan ja johan jaksaa vaeltaa!
Läkähdyttävän helteisessä Shkordan kaupungissa maistui sopivan viileä olut
Lake Komani – turistit ja paikalliset suloisesti samoilla lautoilla, samassa ruuhkassa. Lastauslaiturin mitoitus ja räjähtänyt reissaajien määrä oli huono yhdistelmä. Kunhan tästä pullonkaulasta selvisi, oli meno järvellä rauhallista.
Tomaatit, kurkut, kesäkurpitsat ja sipulit – kaikki herkut suoraan majatalojen omilta kasvimailta suoraan pöytään.
Vuoristojuuston monet maut. Yhdessä paikassa lempeää ja lauhkeaa, toisessa lähes ärjyen raaka-aineiden alkuperästä muistuttavaa. Tarjolla kaikkialla ja joka päivä.
Mitä vielä mietit?
Kysy meiltä mitä vain, me vastaamme ja yllätymme itsekin
Kymmenennessä jaksossa vastamme kaikenkarvaisiin kysymyksiin. Lähetä oma kysymyksesi kommentoimalla tämän postauksen kommenttikenttään, johonkin aiheen some-postauksistamme tai lähetä pohdintasi sähköpostitse osoitteeseen xxx. | Päivitys: Osoite poistettu, jaksot taltioitu ja kysymyksiin vastattu. Kiitokset osallistuneille! Kiitokset kuuntelijoille!
Miten kuluttaa aikaa uusia jaksoja odotellessa?
- Tee hyviä hankintoja Ukuit-kaupassa
- Katso Land Roverin Theth-video
- Ajomatka vuoren yli Thethin laaksoon moottoripyörän selästä kuvattuna. Lysti alkaa neljän minuutin tuntumasta. Kuvittele alle vuosikymmenien takainen, turvavyötön neliveto ja pimeä yö – näin pääset meidän menomatkallemme mukaan.
Ahneella on makea loppu.
Antti P
Hulppeita kuvia ja tutun näköistä tonttia! Kävin itse kiertämässä Peaks of the Balkansin kesä-heinäkuun taitteessa ja arvailen tunnistavani ainakin Shkoderin Mi Casa Su Casan terassin liitutaulun, Thethin ylämäen viimeisen kahvilan ja sitä edeltäneen niityn sekä Doberdolin metropolin näkymät 😀 Pitääkin kuunnella jossain kohtaa nuo läpi ja haeskella jos löytyy joku isompikin kuvagalleria.
endorfiininmetsastaja
Voi miten hauskaa kuulla, että joku muukin on osunut Peaks of Balkans -reitille! Kiersitkö siis koko reitin? Kauanko kesti? Meillä oli aikaa hieman rajallisesti käytössä, joten osa reitistä jäi toiseen kertaan. Tosin nyt tuo Via Dinarica -reitti kutkuttelee kovasti mielessä…
Aika samoja paikkoja olemme osuneet ihastelemaan ja aivan oikein tunnistit Shkoderin hostellin. Doberdollin metropoli – tosiaan – sitähän se oli! 😀 Vaikea kuvailla, upea kokea.
Viides podcast-jakso, jossa reittejä ja erityisesti pummeja on nyt julkaistu: https://soundcloud.com/ukuitnainen_ja_metsastaja/albania_reitit_ja_pummit
Lisäilen joskus ehtiessäni myös toisen kuvapaketin tänne blogin puolelle.
Antti P
Juu, menin sen koko 10 päivän kiekan eli Thethistä Thethiin sillä Ciceronen oppaan mukaisella reitillä, etapit ja päivät meni muuten oppaan mukaan mutta Plavissa oli välipäivä niin yhteensä 11 päivää. Älyttömän hieno setti kyllä kauttaaltaan, paitsi siellä Kosovon puolella on niitä joitakin pätkiä tiekävelyä mitkä eivät ole ihan must-kamaa. Kirjasin siitä omasta piipahduksestani jäätävän pitkän raportin tänne: https://patikalla.com/2018/08/21/peaks-of-the-balkans-albania-kosovo-montenegro-28-6-8-7-2018/
Jään kärkkymään kuvapakettia, nämä tässä olevat ovat aivan loistavia!