Title Image

Blogi

Avantouinti - Lastun Paikat, Puhos Kuva: Tom Toivonen

Avantouinti – kolmen saunan viikonloppu Pohjois-Karjalassa

Kaupallinen yhteistyö: VisitKarelia

Matkaan pitkin talvista tietä kohti Kiteetä ja yhden avannon sijaan peräti kahta hyistä lammikkoa. Puolisäännöllinen viileään altaaseen pulahtelu on vaihtunut viimeisen kolmen vuoden aikana aamukahvinkeittoon. Mieli kehittää tekosyyn toisensa perään, jotta voisin vaihtaa reissun viltin alla piileskelyyn. Tarkoituksenani ei ole ainoastaan kastautua avantoon, vaan poseerata hymyillen kameralle osoittaen kuinka autuaan onnelliseksi avantouinti ihmisen tekeekään.

Avantouinti, Lastun Paikat Puhos Kuva: Tom Toivonen

Avantouinti – koukuttavia kauneuskylpyjä

Suomalaisten väitetään pyörineen hangessa ja pulahdelleen avantoon jo 1600-luvulla. Silloin saunojat halusivat välttyä jälkihieltä. Terveydellisistä syistä avannossa on uitu 1920-luvulta lähtien ja nykyisin lajia ilmoittaa harrastavansa 720 000 suomalaista.

Miten ihmeessä sadat tuhannet suomalaiset ovat päätyneet jäiden sekaan vapaaehtoisesti ja tarkoituksella? Terveysvaikutusten lista on pitkä ja monipuolinen (aiheesta hyvä tiivistelmä Suomen Ladun sivuilla). Tutkimustietoa vankemmin kohti viileyttä vetävät konkareiden kokemukset. Oululaisessa haastattelututkimuksessa uimarit käyttivät sanoja: ruhtinaallinen, auvoinen, ihana, taivaallinen. Avannon koettiin kaunistavan sisältäpäin. Mikä saa aikaan tämän auvoisen ihanuuden? Pirkko Huttunen selittää syitä Hyinen hurmio -kirjassa. Koetan tiivistää Huttusen ajatuksen omin sanoineni:

Stressaavassa tilanteessa – olivatpa syyt mitkä tahansa – tahdosta riippumaton sympaattinen hermosto aktivoituu ja stressihormoneja vapautuu verenkiertoon. Kun kyse on vaikkapa jatkuvasta stressistä työtehtävien äärellä, pitää tilanne elimistön jatkuvassa hätätilassa. Avannossa stressihormonit joutuvat töihin, ylläpitäen lämpötasapainoa. Stressi laukeaa. Säännöllinen uinti kehittää kylmän sietoa hiljalleen. Samalla yleinen stressinsieto paranee.

Kansanomaisemmin avannon äärellä todettuna: ”Vitutus on vesiliukoista.” (Lausahduksen alkuperä tuntematon.)

Avantouinti Lastun Paikat Puhos Kuva: Tom Toivonen
Erityisesti ensikertalaisille suositellaan, että avantoon laskeudutaan rauhallisesti ja kokeillaan kylmyyttä vain veteen kastautuen. Hyiseen veteen hyppyä tai pään kastelua ei suositella.
Avantouinti Lastun Paikat Kitee Kuva: Tom Toivonen

Hyisen pulahduksen terveysvaikutukset alkavat, kun veden lämpötila laskee alle +10 celsiusasteen. Huolet pystyy siis hulauttamaan myös kylmään veteen, eivätkä ne sieltä saunaan seuraa, vaikka esteenä ei olisikaan jääkantta. Esteen sijaan jää tuo toki elämykseen oman estetiikkansa. Väittävät, että terveysvaikutukset saavuttaakseen pitäisi avannossa vierailla 2–4 kertaa viikossa. Konkarit kertovat lajin olevan niin koukuttava, että ongelmaksi muodostuu ennemminkin avannosta poissa pysyttely kuin sinne meno.

Mahtaako avantouinti aiheuttaa haittoja?

”Jos avantouinnista tulee intohimoinen harrastus, jonka myönteisiä vaikutuksia tyrkytetään muille perheenjäsenille ja ystäville, voi avantouinti riippuvuus tietysti aiheuttaa häiriöitä ihmissuhteissa.” valistaa Hyinen hurmio -kirja.

Saunapolku, Hellaniemi, Kesälahti Kuva: Tom Toivonen
Saunapolulla matkalla Kesälahden Hellaniemen lauteille ja avantoon

Avantouinti & Kesälahti – Hellaniemen hellässä huomassa

Olen päättänyt avata avantokauteni Kesälahden Hellaniemessä. Tien päädyssä on aution oloinen leirikeskus ja ympärillä silkkaa kinosta. Tielenkin pohjukasta pilkottaa pienen polun pää. Voisiko avanto löytyä sieltä?

Jyrkät portaat on hiekoitettu huolella. Jossain tuoksuu savu. Polun päässä näkyykin jo pieni sauna. Rannassa saunanlämmittäjä koputtelee tottuneesti jäitä portaikosta ja tervehtii tuttavallisesti. Sama mies on lämmittänyt saunan talviuimareille jo vuosien ajan. Rauhallisin ottein hän jatkaa lauantairituaaliaan, kellontarkasti, silti kiirehtimättä.

Avanto Hellaniemi Kesälahti Kuva: Tom Toivonen

Joku paikallisista koululaisista oli kuullut venäläisten ortodoksien avantouintiperinteestä ja tiedustellut pääsisivätkö lapsetkin avantoon. Näin koululaisjoukko ja toinenkin kulkeutui Hellaniemen saunalle.

”Kolttasaamelaiset ja karjalaiset ortodoksit hoitivat myös sieluaan käymällä joukolla avannossa loppiaisen jumalanpalveluksen yhteydessä.” ”Kansan käsityksen mukaan kylpijä sai synnit anteeksi ja rajattoman Jumalan siunauksen.” kirjoittaa Taina Kinnunen kirjassa Hyinen hurmio. Virallisemmissa tilaisuuksissa avanto sahataan ristin muotoon, mutta ehkä Hellaniemen suloisen epämääräinen soikio on sopivan ekumeeninen ratkaisu ja soveltuu niin sairauksien kuin syntienkin upottamiseen.

Avantouimari, Hellaniemi, Kesälahti Kuva: Tom Toivonen

Pulahdus avantoon on yllättävän lempeä. Tumman veden vierestä kasvaa kaikkialle kumpuileva pehmeä lumipumpulikko. Hellaniemen sauna on jääkauden jälkeensä jättämässä montussa, piilossa pahalta maailmalta. Saunan ikkunalla tuoksuvat tervaiset sytyt. Lauteille kiipeää rauhalliseen tahtiin vakivieraita. Täällä joukkoon mukaan mahtumista ei tarvitse arkailla. Välittömät paikalliset imaisevat mukaan pulinoihinsa.

Jäätaidetta avantouintipaikalla Kuva: Terhi Ilosaari

Avantouinti Pohjois-Karjalassa

Kesälahden Hellaniemen avantoon on tervetullut kuka vaan. Sauna lämpiää lauantaisin ja 6,50 € lämmitysmaksu kilautetaan pukuhuoneen peltipurkkiin.

Yksittäisellä uinnilla ei toki saavuta pitkäaikaisia vaikutuksia, mutta hetken hurmoksen toki. Mitäpä jos ryhtyisikin bongailemaan Suomen avantopaikkoja? Mahtuisiko talveen avantoteemainen roadtrip?

Joensuun Jääkarhujen talviuintikeskuksella on peräti 1 400 jäsentä. Vilkkaimpina päivinä Jääkarhujen avannossa vierailee satoja uimareita. Kertavierailijat saavat rannekkeen kätevästi automaatista. Ruuhkaa välttääkseen voi tarkistaa kulloisenkin tilanteen liveseurannan kautta. En ole suuri ryhmäkylpemisen ystävä, mutta Ylen Hyytävään syliin -artikkeli Jääkarhujen mailta on niin hyväntuulinen, että päätän sittenkin testata paikan ensi tilassa.

Avantouimarin kengät, käsineet ja pipo Kuva: Terhi Ilosaari
Avantouinti ei vaadi kalliita varusteita. Uimapuku, pyyhe ja pipo riittävät alkuun. Neopreenitossut ja -käsineet ovat monen avantouimarin varusteina, toiset uivat ilolla ilman.

Kertavierailulle toivottavat tervetulleiksi myös Liperin Pulikoijat, Kontiolahden Avantouimarit sekä Kolin Freetime. Saunallisen avannon voi vuokrata Paiholasta. Tämän listan lisäksi lukuisat alueen lomakohteet tarjoavat avannon omille majoittujilleen.

Houkuttelevan ja julkisen listan avantopaikoista löytää VisitKarelian sivuilta. Paljon laajemman kattauksen avantoja löytää, kun lyöttäytyy lauteilla juttusille. Vanhan Puhoksen suunnalla on kuulemma avanto virtauksen kohdalla, Kiteenjärvelläkin pääsee uimaan ja Kyläpari pitää auki yhtä itäistä pulahduspaikkaa. Juurikan vapaa-aikakeskuksella on huhun mukaan ollut avanto ja sauna. Siellä tosin vaarana on joutua Pub Jälki-istuntoon…

Vieraan on kohteliasta tutustua etukäteen kunkin saunan etikettiin. Kautta maan lienee tuttu sääntö se, ettei uskonnosta ja politiikasta puhuta lauteilla eikä avannossa. Ryhmässä kuin ryhmässä kannattanee ensin vaalia suuria korvia ja tutkailla tontin tapoja.

Lastun Paikat ja savusaunan herkut Kuva: Terhi Ilosaari

Kodan gurmeeyllätyksiä, Lastun Paikat

Hellaniemen hurmos vielä villapaidassani saavun Puhoksen Lastun Paikkoihin. Kodasta kaikuu kutsuvaa kolinaa ja seinänvieruspenkeillä istuu kylläistä väkeä. Avotulen äärellä myhäilee juuri tuoreita oppeja saanut kokki vierellään opettaja, eräruokailun erikoismies. Kodassa on tehty ihmiskokeita pitkin päivää. Lastun Paikkojen tarjoilut hoitavan Annin Kartanon kanssa on sovittu uusista kotaillallisista. Päivä on varattu kokonaan uusien avotulen äärellä valmistettavien ruokaelämysten opetteluun, testailuun ja maisteluun. Ensimmäiset makupalat on ripustettu jo aamulla savusaunan kattoon kypsymään.

Kunnianhimoisen päivän aikana kodassa on loihdittu annoksia kolmeen erilaiseen kolmen ruokalajin illalliseen – siis yhteensä yhdeksän ruokalajia! Saavun sattumalta paikalle hetkenä, jolloin virallinen testiryhmä on saavuttanut kriittisen ähkyrajan. Saan höyryävän kuksan käteeni. Makuvyörytys käynnistyy kahdella erilaisella keitolla. Paikallisia raaka-aineita, muutama mutka kaukomaille ja höysteeksi pohjoiskarjalalaisia perinteitä.

Lastun Paikat ja kotagurmee Kuva: Terhi Ilosaari
Lastun Paikkojen tarjoilut hoitaa Annin Kartano. Soisipa jokainen vieras itselleen kotagurmeeillallisen.

Loppuhuipennuksena kokki liekittää köyhiä ritareita ja kiehauttaa nokipannukahvit.

Kuulen myös paikallisen oluiden erikoisasiantuntijan järjestävän mielellään maistatustilaisuuksia samaisella kodalla.

Liekitettyjä herkkuja Lastun Paikkojen kodalla Kuva: Terhi Ilosaari
Lyhty savusaunan ikkunan edessä Kuva: Terhi Ilosaari

Avantoon savusaunan hämäristä

Vatsanahka valittaa vaimeasti, mutta en voi vastustaa savusaunan pimeää kutsua. Sauna on lämmennyt kokin kokeiluja varten aamusta asti. Kokki kerää kimpsunsa, maistajat lähtevät matkoihinsa ja koko niemi hiljenee.

Suomalaisista talviuimareista noin puolet kuuluvat saunasta käsin pulahtajiin, puolet kertovat uivansa ilman saunaa. Joukkoon sulautunee jokunen sekakäyttäjäkin. Jos olisin aktiiviharrastaja, liittyisin todennäköisesti näihin viimeisiin.

Hellaniemen löylyissä huomasin, että suomalaiskansallista laudejurotusta voi olla vaikea päästä seudun yleisillä vuoroilla harrastamaan. Siksipä yksityiseen käyttöön saatava sauna tarjoaakin ihan omanlaisensa elämyksen.

Lastun Paikat ja savusauna Kuva: Terhi Ilosaari
Taustalla Lastun Paikkojen savusaunan kutsu.

Katson savuisen ikkunan mustia noroja ja kynttilälyhdyssä lepattavan liekin heijastuksia. Himmeänä hohtava ruutu on tumma taulu, joka on ikuistettavissa vain mielen muistikortille. Kaikki kuvausvälineet tietävät, ettei pyhää hetkeä sovi tekniikalla häiritä ja vetävät kostean verhon linsseille kieltäytyen yhteistyöstä. Pohdin jostain lukemaani viisautta, että pimeällä saunat pitäisi omistaa tonttujen käyttöön. Onkohan minulla lupa löylytellä?

Avantouinti on aina myös vahva luontoelämys. Sää iskee iholle ja maiseman värit vaihtuvat taajaan. Nyt yö on tummentanut maiseman. Etelästä lähestyvä talvimyrsky pistelee nahkaa.

Avanto yllä Kuva: Terhi Ilosaari

Yö korsussa – Lastun Paikat, Puhos

Talviuintiviikonloppuni tukikohtana ja mainiona kahden saunan onnelana toimii Puhoksen Lastun Paikat. Kokonaisuus on jo toimintansa lopettaneen lastulevytehtaan eniten edustuspaikka. Lähistön tehdas oli aikanaan maailman suurin.

Talvisen tuulen puhallellessa saan nukkua yöni lähes karhunpesässä. Yösijani on Korsussa, kinosten keskellä. Jos joukkoa olisi enemmän koolla, valitsisin majapaikaksi päärakennuksen, jossa on kolmen erillisen makuuhuoneen lisäksi myös keittiö ja hulppeat saunatilat.

Peilaava kinos Kuva: Terhi Ilosaari
Lastun Paikkojen Korsu on täydellinen piilopaikka erityisesti talvella.

Kiteen rautatieasema on vain kymmenen kilometrin päässä. Lastun Paikkoja pyörittävän Lakeland Karelian väen mottona tuntuu olevan ’hoituu’, joten kyyditykset junalla saapuville onnistuvat taatusti.

Lähiseudulta löytyy niin Nightwish-näyttely kuin hurmaava heppatilakin. Houkutuksista huolimatta suosittelen harkitsemaan Lastun Paikoissa silkkaa mitään tekemättömyyttä saunomisen ja uimisen lomassa.

Aamupala takkatulen äärellä Kuva: Terhi Ilosaari
Annin Kartanon aamupala Korsun takan luodessa tunnelmaa
Lyhty - Lastun Paikat Kuva: Terhi Ilosaari
Avantouinti Kuva: Tom Toivonen
Avantouimari Kuva: Tom Toivonen

Kesälahden talviuimarit

Sunnuntain kääntyessä hämäräksi käy Lastun Paikkojen pääovi ahkerasti. Kesälahden talviuimareiden sunnuntaivuoro on alkamassa. Huhut ovat jo kiirineet – joku sunnuntain vakiosaunojista onkin käynyt keskiviikon vuorolla. Asiaa tarkistetaan vihosta ja leppoisa pulina virtaa katkeamattomana. ”Osalla saunakerroista on mahdoton saada suunvuoroa”, naurahtaa yksi. Virallinen versio on, että sunnuntain ensimmäisen tunnin löylyt ovat leppoisat, mutta tarinan määrää ei sivustoilla määritetä. Tällekin vuorolle ovat vierailijat tervetulleita (lisäohjeet Kitee.fi-sivustolla)

Talviuimareiden puheenjohtaja Esa Pesari saapuu paikalle ja vastaa: ”Taitaa kallistua enemmän sosiaalisuuden puolelle”, kun kyselen, kumpi on vuoroissa tärkeämpää: uinti vai sosiaalisuus.

Kesälahden talviuimareissa on noin 100 jäsentä. Verrattuna moneen muualla kokemaani avantokoppiin, ovat puitteet paikallisilla uimareilla hulppeat.

Avantouimari Kuva: Tom Toivonen

Moni lähde väittää, että avannosta nousee aina mukavampi tyyppi kuin sinne on mennyt. Ovesta astuu sisään lisää uimareita. Aisteillani koettuna ovat jo varsin leppoisia. Kautta on toki takana jo kuukausien ajan, joten kylmä vesi on ehkä ehtinyt tehdä tehtävänsä.

Avannon houkutus löytynee jostain itsensä voittamisen ja kohtuullisen vaivattoman endorfiinitujauksen sekoituksesta. Kokeneinkin avantosaukko joutuu hieman kannustamaan itseään ennen avantoa. Palkintona on voittajaolo. Päälle vielä kehon oma cocktail. Tästä sekoituksesta seuraa kummastuttava kierre. Avannosta haluaa ensin pois. Kun on päässyt pois, haluaa sinne takaisin.

Kotona

Jään pohtimaan, miksi avantoon oli yllättävän helppoa palata muutaman vuoden tauon jälkeen. Viikonlopun avannoissa halusin hymyillä kameralle ja siksi uskottelin itselleni avantoon astellessa: tämä on i-ha-naa. Sula vesi on läm-min-tä. Huijaus on puoli villapaitaa, mutta oli seassa muutakin. Keskimääräistä kylmemmässä työhuoneessa näppäimistön naputtelu on kasvattanut mitä ilmeisemmin sisälleni talven ajaksi ruskeaa rasvaa. Valitettavasti kädet kohmeessa työskentely voi lisätä kylmänsietoa, mutta avannon euforiaa se ei tuo mukanaan. Täytynee suunnitella pian uusi viileä viikonloppu tai tehdä kuin tarinan tamperelainen, joka hölkkäsi kirves kädessä kilometrien matkan veden äärelle, hakkasi avannon, pulahti ja juoksi kirveineen kotiin.

”Sillä parhaimmillaan avantouinti muistuttaa meitä siitä, että kaikelle hosumiselle on olemassa vaihtoehto. Se muistuttaa meitä siitä, että maallisista asioista stressaamisen voisi oikeasti lopettaa ja alkaa elää kuin ihminen.” tiivistää Pasi Heikura kirjassa Hyinen hurmio.

Lastun Paikat Kuva: Tom Toivonen
Lastun Paikat, Puhos, Pohjois-Karjala

Avantouinti Pohjois-Karjalassa

Löydä viikonlopun kohteet:

Lue lisää talviuinnista Suomen Ladun sivuilta:

Muita kirjoituksiani Kiteeltä:

Kylmää kirjallisuutta

Tekstiä laatiessani luin:

  • Hyinen hurmio – Avantouimarin käsikirja, Heikura Pasi, Huttunen Pirkko & Kinnunen Taina
  • Kaikki mikä ei tapa, Scott Carney
  • Talviuinti, Lisa Leinonen

Millaisen oivalluksen kirjoitus antoi? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!