Postikortteja Ahvenanmaalta
Takani on yli vuosi nomadiutta. Pakkaamista, purkamista, siirtymätaipaleita ja aikataulusumplintaa. Itse valittua sekä haluttua elämää. Minun pakkaillessa, purkaessa ja paikkaa vaihtaessa, on monen iloisen viesti odottanut kärsivällisesti vastausta. Jopa niin
Grönlannin kukkatrilogia: Punainen
Kesä 2018. Kävelen suoraan maalikaupan värikartaston eteen. Ojennan käteni ja poimin mukaan keltaisen. Mistään en ole koskaan ollut yhtä varma. Tätä minä tarvitsen. Maalaan seinän syvän, hehkuvan keltaiseksi. Muutan seinäni eteen
Grönlannin kukkatrilogia 2/3: Keltaista ja valkoista
Vuosi sitten kompuroin kasvikurssin pähkyläisellä polulla. Pänttään, panikoin ja lopulta läpäisen testin. Nyt kuljen taas varvukossa kirja kädessä, mutta tunnelma on toinen. Koe ei kummittele, vaan kukat ojentelevat kutsuvasti terälehtiään.
Muun maan mustikat ja grönlantilainen kasvimaa
"Mitä marjoja nämä ovat?" kysyn, kun maistelen Islannissa skyrini päälle pudottelemiani, erehdyttävästi mustikkaa muistuttavia marjoja. "Blueberries", vastaa islantilainen. "Mutta nämä eivät maistu mustikoilta." tivaan. "Ehkä sekaan on eksynyt muita marjoja." hän toteaa olkiaan
Kesäkelissä Islannin Länsivuonoilla s/y Auroran kyydissä
Maalis-huhtikuun vaihteen kylmä tuuli vei Islannin Länsivuonoilla matkaavalta pipon päästä, tarjoili vaakalunta ja vauhdilla vaihtelevaa talvisäätä. Huhtikuun alussa Euroopan nurkalle istahti tukeva korkeapaine. Aurora-vene lipui auringonpaisteessa ulos täysin tyyneltä Ísafjörðurin
Ennustuksia retkeilyvuodelle 2019
Upotan napin toiseen korvaani ja käynnistän hiihtoseuraksi Nellan ja Eevan Eräloki-podcastin jakson numero 40: Käyvätkö ennustukset toteen? Alppimaan mustarinne on reunasta reunaan jäässä, penkat kivikovaa kinosta. Pitokarvat vilkkuen valun kiipeämäni
Kinokseen kadonnut unelma
Sukellan puuteriin suksen kärjet edellä. Rinkassa kahvinporoja, ylettömästi villaa, appelsiinikiehkuraista suklaata ja vyyhti kerimätöntä, jäsentämätöntä unelmaa [caption id="attachment_4658" align="aligncenter" width="1300"] [/caption] [caption id="attachment_4663" align="aligncenter" width="1300"] Matka alkaa ahmien. Suu ammollaan haluan haukata
Pisan suora torni
Taskulampun valossa etsin lämpömittarin pientä sinistä viivaa. Poloinen on mennyt yön aikana ujosti kyykkyyn. Lämmitän itseni hereille kuumalla kahvilla, pukeudun pyöreäksi, raavin sitkeän jään tuulilasista ja toivon ehtiväni Pisanmäelle ennen
Etelä-Konneveden kansallispuisto: Itsenäisyyspäivä luonnon linnassa
[caption id="attachment_1394" align="aligncenter" width="660"] Kalajavuori[/caption] Voiko olla hienompaa tapaa juhlia itsenäistä Suomea, kuin astella hiljaisessa luonnon linnassa, suomalaisessa kansallispuistossa? Suomessa on 39 kansallispuistoa. Vanhin kansallispuistoista on Lemmenjoki, nuorin Teijo Juuri ennen Teijoa
Akkujen latausta marraskuun halauksessa
Marraskuisessa metsässä tallustellessani pohdin Jyrki Harin Jäitä pitkin -kirjasta lukemaani vanhan hylkeenpyytäjän viisautta: "Ei haittaa mitään, jos putoaa jäihin kaksi kertaa saman päivän aikana, mutta kolmatta kertaa on visusti varottava." "Olen