Tajuttomana tuomen ja sireenin välissä
Toukokuisena lauantaina juoksimme joukkuekaverini kanssa Lohjan Liessaaren polulla kohti Spring Adventure -multisportkisan neljättä rastia. Kaikkialla oli kainon, hennon vihreää, maa peitelty valkoisella. Mietin: "Onpa upeasti johdettu orkesteri! Pienet vihreät tunnelmoivat
Aamu taikavuorella
[caption id="attachment_864" align="aligncenter" width="660"] Joskus voi onnistua raapimaan kuuran silmistään riittävän aikaisin.[/caption] [caption id="attachment_868" align="aligncenter" width="660"] Auringon ja kuun lyödessä kättä voi aikainen vaeltaja nähdä vuoren päällä palasen taikaa.[/caption] [caption id="attachment_866" align="aligncenter" width="660"]
Haikuja talvelle
Miksi kaipaat Kevättä sekä kesää Kukin vuorollaan Jää älä jää Ole vieraana talven Kirkkaana ydin Talvi sylissä Nautittava raakana Kunnes sulaa pois Yö lyhenee Ei pääse päivää piiloon Aamuton ilta
Vatsankääntötemppu
Luen Partioaitan 365-lehteä aina kuin tontuista vimmastunut lapsi joulukuussa: voisin ympyröidä lähes jokaisen tuotteen ja lisätä toivelistalleni. Lehden sivuilla on superluontoliikkujia, joiden erätaitoja ihailen. Siksipä riemastuinkin kovasti, kun ajatuksiani pyydettiin mukaan
Edelfeltin huvilan tammi ja Veinin siirtolohkareikko
Lojun pihalla pyörääni nojaten eikä satula houkuta yhtään. Olon pitäisi olla pelkkää riemuloikkaa, kun pääsen kuukausien tauon jälkeen takaisin satulaan. Toisella kuntoutumisviikollani saan pyöräillä pienellä vaihteella tasamaita rauhalliseen tahtiin. Pieni,