Ennustuksia retkeilyvuodelle 2019
Upotan napin toiseen korvaani ja käynnistän hiihtoseuraksi Nellan ja Eevan Eräloki-podcastin jakson numero 40: Käyvätkö ennustukset toteen? Alppimaan mustarinne on reunasta reunaan jäässä, penkat kivikovaa kinosta. Pitokarvat vilkkuen valun kiipeämäni
Kinokseen kadonnut unelma
Sukellan puuteriin suksen kärjet edellä. Rinkassa kahvinporoja, ylettömästi villaa, appelsiinikiehkuraista suklaata ja vyyhti kerimätöntä, jäsentämätöntä unelmaa [caption id="attachment_4658" align="aligncenter" width="1300"] [/caption] [caption id="attachment_4663" align="aligncenter" width="1300"] Matka alkaa ahmien. Suu ammollaan haluan haukata
Pisan suora torni
Taskulampun valossa etsin lämpömittarin pientä sinistä viivaa. Poloinen on mennyt yön aikana ujosti kyykkyyn. Lämmitän itseni hereille kuumalla kahvilla, pukeudun pyöreäksi, raavin sitkeän jään tuulilasista ja toivon ehtiväni Pisanmäelle ennen
Etelä-Konneveden kansallispuisto: Itsenäisyyspäivä luonnon linnassa
[caption id="attachment_1394" align="aligncenter" width="660"] Kalajavuori[/caption] Voiko olla hienompaa tapaa juhlia itsenäistä Suomea, kuin astella hiljaisessa luonnon linnassa, suomalaisessa kansallispuistossa? Suomessa on 39 kansallispuistoa. Vanhin kansallispuistoista on Lemmenjoki, nuorin Teijo Juuri ennen Teijoa
Akkujen latausta marraskuun halauksessa
Marraskuisessa metsässä tallustellessani pohdin Jyrki Harin Jäitä pitkin -kirjasta lukemaani vanhan hylkeenpyytäjän viisautta: "Ei haittaa mitään, jos putoaa jäihin kaksi kertaa saman päivän aikana, mutta kolmatta kertaa on visusti varottava." "Olen
Tajuttomana tuomen ja sireenin välissä
Toukokuisena lauantaina juoksimme joukkuekaverini kanssa Lohjan Liessaaren polulla kohti Spring Adventure -multisportkisan neljättä rastia. Kaikkialla oli kainon, hennon vihreää, maa peitelty valkoisella. Mietin: "Onpa upeasti johdettu orkesteri! Pienet vihreät tunnelmoivat
Aamu taikavuorella
[caption id="attachment_864" align="aligncenter" width="660"] Joskus voi onnistua raapimaan kuuran silmistään riittävän aikaisin.[/caption] [caption id="attachment_868" align="aligncenter" width="660"] Auringon ja kuun lyödessä kättä voi aikainen vaeltaja nähdä vuoren päällä palasen taikaa.[/caption] [caption id="attachment_866" align="aligncenter" width="660"]
Haikuja talvelle
Miksi kaipaat Kevättä sekä kesää Kukin vuorollaan Jää älä jää Ole vieraana talven Kirkkaana ydin Talvi sylissä Nautittava raakana Kunnes sulaa pois Yö lyhenee Ei pääse päivää piiloon Aamuton ilta
Vatsankääntötemppu
Luen Partioaitan 365-lehteä aina kuin tontuista vimmastunut lapsi joulukuussa: voisin ympyröidä lähes jokaisen tuotteen ja lisätä toivelistalleni. Lehden sivuilla on superluontoliikkujia, joiden erätaitoja ihailen. Siksipä riemastuinkin kovasti, kun ajatuksiani pyydettiin mukaan
Espoon luontokohteet: Edelfeltin huvilan tammi ja Veinin siirtolohkareikko
Lojun pihalla pyörääni nojaten eikä satula houkuta yhtään. Olon pitäisi olla pelkkää riemuloikkaa, kun pääsen kuukausien tauon jälkeen takaisin satulaan. Toisella kuntoutumisviikollani saan pyöräillä pienellä vaihteella tasamaita rauhalliseen tahtiin. Pieni,