Susitaival – lähes 100 kilometriä hiljaista itärajaa
Lokakuisena sunnuntaina 2019 ymmärsin olevani keskivertoa surkeampi takinvahaaja, omaavani vain läpimärkiä lapasia ja kosteannahkeita pähkinöitä. Oivalsin myös, ettei silmieni edessä ollut vaaleanpunaisia linssejä, vaan maisema oli todellakin pöhelön kauniiksi punastunut.
No onkos tullut talvi? Kahden kansallispuiston retki marraskuussa
Kesästä luopumisen tuskan haihduttua saapuu pehmeä, ruskainen, tuoksuva ydinsyksy. Vimeisten ruskan rippeiden ja lumen odotuksen väliin jää mystinen, jäähelmin koristeltu kymmeninen harmaan sävyjen olotila. Ajatuksenani oli tarkkailla tuota hiipivää ajanjaksoa.
Patvinsuon kansallispuisto – astetta villimpi viikonloppu
Lähes kaksi vuotta sitten luin Maailmanäärellä-blogin lumoavan tarinan lokakuisesta viikonlopusta kuuraisessa Patvinsuon kansallispuistossa ja lähistön mökissä tähdenlentojen räiskeessä. Siitä lähtien olen haaveillut palaavani puistoon juuri lokakuussa. Hellinyt unelmaa täysin hiljaisista
Pogostan kierros lokakuussa – Pohjois-Karjalan helmiä
Kuljin Pogostan kierroksen testatun ja täydelliseksi todetun vaelluskaverini, Tiukusen kanssa neljän lokakuisen vuorokauden aikana. Saimme kuulijoiltamme podcastimme Pogosta-jaksoa varten mainioita kysymyksiä. Voitkin nyt nautiskella Pogosta-tarinat monessa muodossa. Hieman rönsyilevämmän muodon
Nuuksio Classic 2019 – päättymätön viikonloppu
Elokuussa tapahtui tahaton, virtuaalinen takaisinkytkentä. Onnittelen Anne Rauhamäkeä upeasta suorituksesta Kaldoaivin erämaan poluilla. Anne vastaa: ”Kiitos inspiraatiosta. Ilman sua ja sun blogia en olis tänne lähtenyt.” [caption id="attachment_6051" align="aligncenter" width="3648"]
Paluu Tiilikkajärven kansallispuistoon
Tiilikkajärvi lumoaa aina uudelleen ja uudelleen. Pian oppaan kanssa tekemäni retken jälkeen luikin takaisin puistoon. Venäjänhiekan hiljaisessa illassa kadun illallisvalintaani - rapea salaatti rouskuu niin, että pelkään tekeväni metelöinnillä ympäristörikoksen.
Kolme kansallispuistoa majatalo Pihlajapuun tapaan
Kaupallinen yhteistyö: Majatalo Pihlajapuu Elokuulle unohtunut helle ottaa halaukseensa Tiilikkajärven kansallispuiston eteläisellä parkkipaikalla. Viimeksi nämä samat koordinaatit kohdatessani oli talvi kuorruttanut maailman taikapuuterilla ja purrut sormeni jäänakeiksi. Olin opettelemassa talviretkeilyä aivan
Kainuu, Hiidenportin kansallispuisto: Uskallatko katsoa hiittä silmästä silmään?
Kaupallinen yhteistyö: Majatalo Pihlajapuu Naapurin kukko ehtii kiekaisemaan silmäni auki juuri ennen herätyskelloa. Tyynyn vetovoima on tänään olematon, sillä luvassa on minulle aivan uusi kansallispuisto. Tiilikkajärven kansallispuiston lempeiden, savolaisten neulaspolkujen, leveiden
Pohjois-Karjala, Kolin kansallispuisto: Kaskimaita, koivikoita ja Etelä-Suomen korkein huippu
Kaupallinen yhteistyö: Majatalo Pihlajapuu Linnunreittiä länteen lentäessä on Ukko-Kolin huipulta vain 14 kilometrin matka siihen pieneen saunaan, jossa isäni syntyi. Istun Etelä-Suomen korkeimmalla kohdalla, muinaisen Karelidien vuoriston jäänteiden päällä, lähellä Suomen
Tiilikkajärven kansallispuisto: Talviyö, tulta ja taidetta
"Pakkanen hipoo kymmentä astetta ja mietin jälleen kerran, mitä ihmettä oikein teen täällä. Olen yksin kylmässä Alaskassa, karhujen ja susien keskellä erämaassa. Naurahdan ääneen, minähän rakastan tätä. Rakastan kaikkea tässä.