Title Image

Kansallispuistot

Kesällä selaan vanhaa muistivihkoani. Seisahdun aukeamalle, jossa itärajan tuntumassa kulkevia retkeilyreittejä kehutaan vuolaasti. Mukana listalla myös Karhunpolku. Luulen ajatuksia ensin omikseni, kunnes huomaan päivämäärän: 10.10.2015. Mietteet eivät olekaan minun vaan

Huhtikuiselle taivaalle revähtänyt aurinko paahtaa poskea. Vaikka lumilampareet nostavatkin ilmaan aika ajoin viilentävän hattaran, luovun kuorivaatteistani ja jatkan kansallispuistoretkeäni kerrastossa. Pandemia on sulkenut ne konserttisalit ja areenat, joihin voi lunastaa

Heinäkuussa kirjoitin Pohjois-Karjalan retkeily -Facebook-ryhmään: "Afrikan safareilla bongailevat BIG-5-listan kanssa eläimiä. Päädyin pohtimaan iso-vitonen-hengessä, mitkä olisivat retkeilijän BIG 5 -kohteet Pohjois-Karjalassa. Muutaman kerättyäni tajusin, että enhän tätä itse tiedä, vaan

Lokakuisena sunnuntaina 2019 ymmärsin olevani keskivertoa surkeampi takinvahaaja, omaavani vain läpimärkiä lapasia ja kosteannahkeita pähkinöitä. Oivalsin myös, ettei silmieni edessä ollut vaaleanpunaisia linssejä, vaan maisema oli todellakin pöhelön kauniiksi punastunut.

Kesästä luopumisen tuskan haihduttua saapuu pehmeä, ruskainen, tuoksuva ydinsyksy. Vimeisten ruskan rippeiden ja lumen odotuksen väliin jää mystinen, jäähelmin koristeltu kymmeninen harmaan sävyjen olotila. Ajatuksenani oli tarkkailla tuota hiipivää ajanjaksoa.

Lähes kaksi vuotta sitten luin Maailmanäärellä-blogin lumoavan tarinan lokakuisesta viikonlopusta kuuraisessa Patvinsuon kansallispuistossa ja lähistön mökissä tähdenlentojen räiskeessä. Siitä lähtien olen haaveillut palaavani puistoon juuri lokakuussa. Hellinyt unelmaa täysin hiljaisista

Kuljin Pogostan kierroksen testatun ja täydelliseksi todetun vaelluskaverini, Tiukusen kanssa neljän lokakuisen vuorokauden aikana. Saimme kuulijoiltamme podcastimme Pogosta-jaksoa varten mainioita kysymyksiä. Voitkin nyt nautiskella Pogosta-tarinat monessa muodossa. Hieman rönsyilevämmän muodon

Kaupallinen yhteistyö: Majatalo Pihlajapuu Elokuulle unohtunut helle ottaa halaukseensa Tiilikkajärven kansallispuiston eteläisellä parkkipaikalla. Viimeksi nämä samat koordinaatit kohdatessani oli talvi kuorruttanut maailman taikapuuterilla ja purrut sormeni jäänakeiksi. Olin opettelemassa talviretkeilyä aivan