Ensimmäinen yöretki – riippumattoillen Kiteen Linnasaaressa
Yhteistyössä Kiteen kaupungin kanssa
”Haaveilen retkistä, joilla myös yövytään metsässä ja siitä, että oppisin itse käyttämään trangiaa.” Haaveet ovat serkkuni, jonka kanssa olen samoillut samoissa sukujuhlissa koko ikäni. Ristiäiset, rippijuhlat, lakkiaiset, kesän huvipuistoretket ja saunaan-uimaan-saunaan-uimaan-maratonit, mummon muistelujuhlat ja kukkahattukarkelot – nämä me osaamme, mutta mitä tapahtuukaan, kun hylkäämme tutut kehykset ja lähdemme yhdessä yöretkelle? Riemukseni saan houkuteltua mukaan yhden sijaan viisi iloista serkkua. Vene Puruveden rannassa täyttyy yöretkeilyn ensikertalaisista.
Linnasaaren laguuni on syvä, rannat siloisen vaaleaa hiekkaa. Veneen matala keula lipuu pehmeästi lähelle rantaa, ja retkeläiset hyppivät yksi kerrallaan kapealle, mäntykankaiselle niemelle.
Oppeja yöretkeilyn ensikertalaisille
Serkusten oma saariretki oli niin kepeä ja mansikanmakuinen, että soisin jokaisen halukkaan kokevan jotain yhtä suloista ehkä jo tämän suven aikana. Siksipä laadin tämän reissutarinan osittain tunnelmoiden, osittain opastaen. Alla kerron sanoin ja kuvin mietteitä matkalta jakaen samalla kaikki mahdolliset opit niin tarkoin, että jokainen halukas voisi toteuttaa lähes saman retken ihan itse.
Heinäkuun syvässä ytimessä, kesällä 2020, olivat kaikki tähdet kohdillaan ja retkeilynjumalat puolellamme. Sadekuurot katosivat, varusteet löytyivät ja tuuli tyyntyi. Aina ei ole näin. Siksipä oppini koskevat erityisen pumpulista vaahtokarkinkepeää retkeä, koska sellaisiakin ehkä on – vai oliko kaikki sittenkin unta?
Linnasaari – Puruveden suojaisin satama
Vain aavistuksen aikaisemmin tänä samaisena kesänä listasin Puruveden melontaretkeltä hihaan jääneitä haaveita, mukana toive yöstä Linnasaaressa. Joskus toiveet toteutuvat ennätysnopeasti. Linnasaaren rantaparlamentin kokeneet kulkijat suosittelivat lämpimästi myös Puruveden toista julkista retkisaarta: Petriä. Valveutuneelta venekunnalta sain loistavan vinkin – Saimaan venematkailuopas on listannut kaikki alueen retkisatamat yhdelle aukeamalle (sivut 46 – 47).
Linnasaaren laguuni on syvä ja suojaisa. Upea retkikohde niin veneilijöille kuin melojillekin. 
Linnasaari on Puruveden Hummonselän pohjoisosissa. 
Linnasaaressa on kaksi huussia ja yksi tilava grillipaikka sekä pieni laituri. 
Linnasaaren siisteydestä vastaa Villalalan kyläyhdistys yhteistyössä Kiteen kaupungin kanssa. Heidän toiveenaan on – kuten kaikkien muidenkin retkipaikkojen: Viethän kaikki roskat mennessäsi, jätäthän vain jalanjälkiä käynnistäsi? 
Leiriydyimme Linnasaaren laguunin länsipuolen niemen kapeikkoon. Saaressa oli samaan aikaan kaksi venekuntaa, mutta kaikille riitti hyvin omaa rauhaa.
Ensimmäinen yöretki riippumatossa
Ensin yksi ja sitten toinen – lopulta koko retkua ilmoittaa kokeilevansa mielellään nukkumista riippumatossa. Nyt viestitän jo Lakeland Karelian Tainan apuun. Hänelle tuntuu kaikki olevan mahdollista ja niin onkin, myös tällä kerralla. Vaikka leiriydymmekin Nunnansyvän vieressä, on varusteissamme jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua. Muutama tovi vierähtää päätä raapien ja naruja pyöritellen, mutta lopulta puiden väleissä on oma matto makuupaikkana jokaiselle nukkujalle.
Ajatuksiani riippumattoilusta ensikertalaisille: 5 kysymystä aloittelevalle riippumattoilijalle
Kiteeläisen Unipullan unelmaeväät
Yhden yön retki vailla vaellusvaatimuksia sallii eväsvastaavalle niin laiskottelun kuin liioittelunkin. Mukaan voi huitaista jotain kaapista valmiina löytyvää tai sitten voi väkertää viimeisen päälle viettelykset. Molempia olen kokeillut, mutta nyt sainkin testata jotain ihan uutta: noutoeväät. Laittoman lyhyellä varoitusajalla lähettelen Unipullaan listan allergioista ja muista toiveista. Paluupostissa saan ehdotuksen. ”Kävisikö iltaan parsapiirakka, karjalanpiirakat munavoilla, kuohujuoma ja mansikkaviinerit? Kaikki tietenkin paikallisista aineksista?” he kyselevät. ”Kyllä! Kyllä! Kyllä!” hihkun.
Tervetuloa, retkipöytä on katettu! 
Kiteeläisen Ruutiaisen puutarhan karhunvadelmakuohu – täyteläisiä maljoja kesälle! 
Yhden yön lähiretkelle voi pakata mukaan ripauksen ylellisyyttä, rapeita salaatteja, laseja kuohujuomille, pöytäliinan lasien suojaksi – mitä vain, mikä tuntuu itsestä sopivan liioittelevalta. 
Meidän serkusten vanhempien enon sodan aikaiset aterimet pääsivät mukaan tälle retkelle. 
Unipulla pakkasi meille mukaan aidot karjalanpiirakat valmiiksi munavoilla voideltuina. 
Unipullan omat viinerit saavat mansikkansa kuohujuoman kanssa samalta Ruutiaisen tilalta.
Yön hämäristä kuuluu hämmästelyä: ”Miten sie pääsit makuupussiin?” Kesäyössä kehkeytyy kahdenlaista taktiikkaa. Toiset kääriytyvät makuupussiin seisaaltaan ja pyllähtävät valmiina toukkana riippumattoon. Toiset avaavat pussin mattoon ja yrittävät osua takapuolellaan kutakuinkin keskelle pussia ujutelen ensin jalat ja lopulta pään paikoilleen.
Kesällä retkeillen kaiken opettelu on leppoisaa. Ei ole kiire, sormet ja varpaa eivät muutu pakastenakeiksi yhdessä tuumaustuokiossa, vaatekerroksia on kolme vähemmän.
Hyvää huomenta, Linnasaaren perhoset
Yöuni jää lyhyeksi, mutta haluan herätä ennen muita. Rakastan maagisia hetkiä, jolloin maailma vielä nukkuu ja toukan näköisinä puista roikkuvat riippumattokotilot pitävät unien salaisuudet omina tietoinaan. Hiiviskelen hiljaisuudessa ja odotan, milloin ensimmäinen perhonen syntyy maton poimuista.
Ensimmäinen yö riippumatossa on useimmille ihmettelyä tulvillaan. Yksi on pohtinut lainamakuupussinsa hupun säätöä, toiselta on karannut alaviltti alta, kolmannelta unohdimme kiristää alaviltin päätynauhat ja neljännelle viritelty hyttysverkon korvike ei osoittautunutkaan yhtä nerokkaaksi, kuin toivoin.
Varusteiden ohessa herätteli luonto nukkujaa. Vieressäni saa usein vääntää vinssiä tai porata katua, mutta nyt löysi Nukkumattini voittajansa: härkälintu. Aamuyössä mitä ilmeisimmin vielä epätoivoisesti puolisoa etsivät härkälintupoikamiehet yltyivät nakkijonotappeluun. Ääntelyä kuvaavat täydellisesti Yle.fi:n luontosivuilta löytämäni lauseet: ”Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.”
Yksi serkuista kertoi ehdottaneensa musikaaliselle lapselleen, että säveltäisi uuden, 2020-luvun Nocturnen härkälinnusta inspiroituneena, kas härkälinnun laulu on kauneudessaan lähellä ruislinnun sointuja, joista runoilija Leino joskus innostui kirjoittamaan Nocturnen ensisävelet:
”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu, kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu.”
Retkikeittimen käytön ensiaskeleet
Ennen kuin ehdin kaivamaan aamukahville kuksaani esiin, on serkku jo keittimensä kanssa valmiina oppimaan. Yksin retkeillessäni pakkaan usein matkaan nopean, pienen ja kätevän kaasukeittimen. Yhtä usein pakkaan mukaani Trangia-tyyppisen retkikeittimen sen viipyilevän hiljaisen luonteen vuoksi.
Alla kuvagalleria, jossa esiteltynä retkemme keitinopit.
Kiireettömälle kesäretkelle valikoitui mukaan Trangia-tyyppinen retkikeitin. 
Retkikeittimen mukaan on hyvä pakata pala kangasta ja estää näin kolinat ja mahdollisten teflon-pintojen kulumat. 
Kattilan näköinen, mutta reiällinen kulho käännetään ylösalaisin. Päälle asetellaan tuulensuoja, jonka lovet sopivat alaosan nypyköihin. Yläreunan pidikkeet käännetään ylöspäin, kun käytetään paistinpannua, muussa tapauksessa alaspäin pitelemään kattilaa tai kannua sopivalla etäisyydellä liekistä. Asettele kokonaisuus suojaisaan paikkaan palamattomalle alustalle. 
Tunnetuimmista polttonesteistä Marinol nokeaa hieman Sinolia vähemmän ja toimii muutaman asteen viileämmässä säässä. Säiliö oheistarvikkeineen kannattaa säilyttää muista osista erillään tiiviissä muovipussissa, ettei mahdolliset polttonesteen jäänteet eksy kahviveden mausteeksi. 
Liekin suuruutta voi säädellä kuvassa sivuun käännetyllä lipalla eli rajoittimella. 
Takana oleva säiliö täytetään polttonesteellä. Täytä korkeintaan 2/3 astiasta. Kokemus opettaa, minkä verran nestettä tarvitset, kun keität kolme ruokalajia tai vaihtoehtoisesti vain pannullisen vettä. Ylijäävä polttoneste kannattaa polttaa loppuun ja samalla lämmennyt vesi hyödyntää vaikkapa eväsjuomaan tai tiskivetenä. Polttonestettä voi periaatteessa säilyttää tiiviisti suljetun kannen alla, mutta monen kokemus on osoittanut nestettä eksyvän näin toimittaessa ennen pitkää väärään paikkaan. Muista varata aikaa kuumenevien osien jäähdyttelylle, mutta mihinkäs sitä kiire, kun retkellä ollaan. 
Polttonesteelle näytetään tulta ja näin neste syttyy palamaan. Keitin on valmis käyttöön. Pakkasen saapuessa siirrytään kaasu- tai bensakeittimiin, mutta se onkin jo ihan toisen retken arvoinen aihe!
Keittimen kuumia osia siirrellään eräänlaisilla pihdeillä, joita kutsun nimellä ’mojäng’. Partiowiki on listannut 129 vaihtoehtoista nimeä – toivottavasti löydät listalta mieleisesi!
Keitin, kuten muutkin astiat, tiskataan sopivasti rannasta syrjässä – ei suoraan vedessä. Vaikka tiskituokiosi aikana et näkisi härkälinnunpuolikastakaan, on kaikilla oikeus nauttia puhtaasta vesistöstä myös retkesi jälkeen. Pastakutu retkirannassa ei kohota kenenkään leiritunnelmaa. Tiskiharjaksi käy hyvin vaikkapa kourallinen hiekkaa.
Mitä pakata mukaan yhden yön kesäretkelle?
”Millaista kilometrimäärää olet ajatellut? Menemmekö umpimehtään vai valmiita polkuja, vaativaa vai helppokulkuista?” kuuluivat kysymykset ennen retkeä. Koska luvassa oli monelle ihka ensimmäinen yö riippumatossa sekä toivottu trangiatunti, päätin kahden uuden asian riittävän yhdelle retkelle. Tällä reissulla ei ohjelmaan ole varattu aikaa tuskanhielle eikä uupumuksenkyynelille. Siksi pakkauslistaltakin puuttuvat vaihtovaatekerrat ja kulkijan jalkineet.
Jos päädyt omalle, vaeltamattomalle yöretkelle, on ehdotukseni pakkauslistaksi tässä:
Jokaiselle retkeläiselle mukaan:
- Juomapullo
- Haarukkalusikka tai haarukka ja lusikka
- Muki
- Lautanen
- Makuupussi
- Omat lääkkeet
- Hammasharja ja -tahna
- Taskuun pientä purtavaa
- Vedenpitävä pussi kännykälle
- Wc-paperia pieneen pussiin vuorokauden tarpeiksi (paperia ei saa jättää mättäiden päälle, vaan tuodaan retkeltä kotiin tai vähintäänkin haudataan huolella sammalten alle!)
- Istuinalusta
- Muhkea villapaita tai vastaavaa lämmintä illalla ulkona istuskeluun
- Tuulenpitävä vaatekerros venematkaa ja iltaa varten
- Viluisille vielä lisäkerrasto, pipo, kaulaliina, villasukat ja kynsikkäät. Kesäillatkin ovat viileitä, kun niitä ihailee paikallaan istuen. Jos samassa henkilössä asuu sekä vilukissa että grammanviilaaja, voi istuskelun lomassa harrastaa kyykkyhyppyjä ja punnerruksia.
- Pyjama tai kevyt kerrasto tai jotain mukavaa ja kuivaa nukkumiseen sopivaa vaatetta.
- Jätesäkki, iso kuivapussi tms. jolla suojaat reppusi venematkan aikana
- Ehkä haluat mukaan myös: kamera, kirja, kampa, pyyhe, uimapuku, käsidesi, hyttysmyrkky, aurinkolasit, aurinkorasva, puukko, varavirtalähde puhelimelle, korvatulpat
Yhteiset retkivarusteet:
- Iltaruoka, aamupala
- Kahvinkeittovälineet (itselläni aina mukana Aeropress-laite), kahvinpurut ja kahvimaito
- Maidonvaahdotin (voiko ilman selvitä hengissä? En aio ottaa riskiä!)
- Tee ja hunaja
- Ensiapulaukku
- Roskapussi
- Pyykkipoikia ja varanarua
- Retkikeitin + polttoneste + tulitikut
- Kanisterillinen juomavettä, jos lähivedet eivät juomakelpoisia
(Lue lisää: Luontoon.fi – juomavesi)
Jokaiselle riippumattoyöpyjälle:
- Riippumatto
- Riippumaton kiinnitysköydet ja puunhalaajat
- Hyttysverkko
- Tarppi eli katos
Aamupäivällä pakkaamme leiriä kasaan. Useimmat pysähtyvät riippumatto tai makuupussi ja kuljetuspussi toisessa kädessään kysyen: ”Miten tämä laitetaan takaisin?” Vastaus on: Sulloen. Näin taitokset osuvat aina sopivasti eri kohtiin, erityisesti makuupussien täyte arvostaa tätä toimintatapaa.
Venematka tarinoiden Puruvedellä
Paluumatkalle saamme risteilyisännäksemme OSK Lumimuutoksen Teron, luonnonelinympäristöjen ennallistamisen ja kalastuksen monitoimimiehen. Aurinko täplittää silinnyttä Puruveden pintaa. Kaksi serkuista istuu haltioituneena keulassa ja jättää tietoisesti tarinat kuulematta. He keskittyivät ahmimaan maisemia. Loput intoutuvat pumppaamaan Terosta tarinoita huomattuaan, mikä asiantuntija kohdalle sattuikaan. Matka taittuu tasaisesti pitkin Hummonselkää ja samalle kuulemme juttuja Puruveden maailman puhtaimmista kaloista sekä kansalliselle Elävä perintö -listallekin päässeestä talvinuottauksesta.*
Vauhdikas meno kesäisellä vesistöllä katkeaa, kun pysähdymme ihailemaan itselleni aikaisemmalta melontareissulta tuttua Mantsin Matalikkoa.
Eivätkä tarinat ole pelkkiä kalajuttuja. Kuulemme alueen historiasta ja erityisesti Kalevalasta. Lähistöllä asui muinoin eräs Juhana Kainulainen, joka tuumasi laulua pyytävälle Lönnrotille: ”En mie.” Kainulainen viihtyi paremmin työn äärellä. Heltyi lopulta laulamaan, kun Lönnrot suostui maksamaan palkan laulusta.
Jälkikäteen jäimme vain miettimään, olisiko risteilyisäntämme, tuo ehtymätön taitopankki venynyt pyydettäessä runonlaulantaan – palkkaa vastaan toki!
Jäikö kala koukkuun? Entä retkeilijä?
Rannasta yksi kiirehtii mansikoita poimimaan, toinen pienten tyttöjen luo, loput omiin kesälomalaistensa kiireisiin. Ensikertalaisia retkeilyn ja riippumaton lumoon saatellessa jää aina sama hapuileva tunne mieleen. Tykkäsivätköhän ne?
Seuraavana päivänä saapuu kuva, joka paljastaa ensimmäisen ostaneen oman riippumaton, sitten tulee jo toive: ”Voisiko tämä olla perinne?” Ja pian: ”Yksi miinus oli – reissu loppui liian lyhyeen!”
Onnellisena hymyilen puoliksi puretun varusteröykkiön keskellä ja huomaan jo miettiväni, mitä voisimme yhdessä oppia seuraavalla retkellä…
Näin järjestät oman retken Puruveden saareen
Lakeland Karelialta voi omalle retkelleen vuokrata teltat, riippumatot ja muut tarvittavat varusteet. Heidän kauttaan voi varata myös venekyydin tai vaihtoehtoisesti kajakin tai kanootin varusteineen rantaan asti kuljetettuna. Lakelan Karelian yhteystiedot löytyvät täältä. Heidän sloganinsa voisi olla mielestäni joko ’Järjestyy!’ tai ’Onnistuu!’, koska näin minun mahdottomiinkin kyseilyihini on viime viikkojen aikana vastattu.
Meloen matkaan voi lähteä useammastakin paikasta. Monella tuulella suojaisan ja lyhyen matkan tarjoaa Kevätösniemen veneranta.
Unipullasta voit tilata retkellesi mukaan eväät niin iltaan kuin aamuunkin halutessasi paikallisen marjakuohun kera. Unipullan yhteystiedot löytyvät täältä. Unipulla on ihan 6-tien varressa, joten kannattaa pysähtyä Puhoksen risteyksen kohdalla myös silloin, kun jostain syystä ei olisi matkalla retkelle. Kun kyselen, mistä paikka on saanut nimensä, saan vastauksen: ”Nimi tulee siitä, kun yläkerrassa on majoitusta ja alhaalla saa nautti tuoreita leivonnaisia. Uni ylhäällä ja pulla alhaalla.”
* Korjaus 20.7.2020. Aikaisempi tieto väitti talvinuottauksen olevan jo Unescon listalla. Todempi versio on kuitenkin se, että Puruveden talvinuottaus on kansallisella Elävä perintö -listalla, joka oikeuttaa hakemaan mukaan UNESCO:n maailmanperintö -listalle.
Linnasaaren retkitarinaan liittyviä linkkejä
- Lakeland Karelia
- Unipulla
- Luontoon.fi: Aloitteleva retkeilijä
- Lumimuutos-osuuskunta
- Ruutiaisen puutarha
- Saimaan venematkailuopas 2019-2020
- Kitee.fi: Ulkoilu ja retkeily
- Visit Karelia.fi: Kitee
- Retkipaikka.fi: Makuupussin käyttö ja säilytys
Uusimmat kirjoitukseni Pohjois-Karjalan luonnosta
- Lehtoukonhattu & luontopolku mystisen myrskyhatun jäljillä
- Avantouinti – kolmen saunan viikonloppu Pohjois-Karjalassa
- Karhunpolku – 133 km itäistä neulasmattoa lokakuussa
- Melontaretkellä Pohjoisen Saimaan saaristossa, Rääkkylässä
- Rääkkylän Saaristo Trail: Pyöräretkellä Pohjoisen Saimaan saaristossa
- Pohjois-Karjalan erikoisimmat majoituspaikat luontomatkaajalle
- Patvinsuon kansallispuisto – keväinen festivaalimatka
Kirjoituksiani riippumattoilusta
- Ensimmäinen yöretki – riippumattoillen Kiteen Linnasaaressa
- Nuku yö ulkona 31.8.2019
- Kesäkelissä Islannin Länsivuonoilla s/y Auroran kyydissä
- Nuku yö ulkona! 5 vinkkiä nukkumispaikan etsijälle
- Riippumattossa Aamu-tv:ssä: syyt suosioon?
- Tiilikkajärven kansallispuisto: Talviyö, tulta ja taidetta
- Talviretkeilijän blinit
