Tasan kahden kuukauden kuluttua suunnistajat matkaavat raukeina, reput täynnä metsän tuoksuja kohti kotejaan Joensuu-Jukolasta. Viime vuonna pääsin ilokseni osallistumaan ensikertalaisista koostuvan Venla-joukkueen opastukseen. Olen päätynyt monenlaisiin ulkoileviin ja urheilullisiin koitoksiin sen suuremmin harkitsematta. En tiedä olisiko minusta kuitenkaan ihan vastaavaan ennakkoluulottomaan, ihailtavaan reippauteen, jota tämä Venla-joukkue osoitti. Nyt, uuden kauden käynnistyessä, sain haastateltavakseni koko joukkueen.

Kuinka monta kertaa kävit harjoittelemassa suunnistusta ennen tapahtumaa? Kuinka paljon osasit tätä ennen?
Sanna: Osasin koulusuunnistuksen verran. Kartanlukua paremmin, kuin kompassin käyttöä. Opetusta sain kokeneelta suunnistajalta kaksilla iltarasteilla. Voidaankin kysyä, että kannattaako moisilla taidoilla lähteä isoon koitokseen? Mikäli haluaa hyvän tuloksen, ei missään nimessä. Mikäli ei masennu pummatessaan ensimmäistä rastia ja sen jälkeen jatkaa iloiten matkaa, niin ehdottomasti kyllä!
Mia: 2016 kesä oli toinen suunnistuskesäni. Takana oli muutamia suunnistuskertoja iltarasteilla, joista yhden kerran yksin.
Tiina: Käytännössä aloitin suunnistuksen viime keväänä nollasta – olin tosin yrittänyt aloittaa suunnistuksen jo vuosia sitten, mutta tällöin harrastus tyssäsi ensimmäisille iltarasteille, jotka eivät olemattoman suuntavaistoni ja suunnistustaitoni voimin ottaneet lainkaan sujuakseen. Aiemmasta yrityksestä viisastuneena katsoin parhaaksi aloittaa harrastuksen viime keväänä suunnistuskurssin avulla. Kävin siis Sporzzin alkeiskurssin, josta sai tosi hyvän pohjan jatkaa harjoittelua iltarasteilla, joille en tosin ennen tapahtumaa ehtinyt lopulta kuin muutaman kerran.
Inka: Kävin kaksi ja puoli kertaa. Puolikas kerta päättyi kaatosateeseen ja reiden revähtämiseen. En yhtään. En ollut ikinä suunnistanut tai pitänyt kompassia kädessäni. Koulussa lintsasin liikasta, jos oli suunnistusta.

Minkä varusteen pakkaisit tänä vuonna mukaan? Siis jotain sellaista, mitä sinulla ei ollut viime vuonna?
Sanna: Kunnollisen kompassin. Paremmat sadevehkeet vapaa-aikaan.
Mia: Oman teltan ja retkikeittimen. Ja nyt tajuan ottaa telttakylästä kilpailualueelle koko vaihtovarustuksen mukaan. Viime vuonna en tajunnut, että emme palaa enää täydentämään varusteita. Minulla ei ollut vaihtoalusvaatteita eikä kenkiä, vaan pelkkä villakerrasto. Joku toi kisakylästä saappaat ja lisäksi kävin ostamassa urheilutopin rintaliiveiksi.
Tiina: Kunnon sadevarusteet ja hyttysmyrkyn. Hyttysistä ei ollut tosin itse tapahtuman aikana harmia, mutta tapahtumapaikalle saapuessani en tahtonut saada vapautettua käsiä tavaroiden purkamiseen autosta ötököiden läiskimiseltä.
Inka: Ihan oikeat keinokuituiset juoksutrikoot ja samaa matskua oleva vettähylkivä takki.

Mikä oli kamalinta?
Sanna: Kun ei jaksanut juosta jossain kohdissa niin kovaa, kuin olisi halunnut. Se, että sauna-aika loppui kesken, kun oli ihan jäässä.
Mia: Ei mikään. Oudointa oli valtava keskitysleirihenkinen ryhmäsuihku vesisateessa ja valtava telttasauna, johon ei kuitenkaan mahtunut sisään. Ruuan ostaminen, tilaaminen ja syöminen olivat hankalaa. Olen ruokavammainen ja minulle sopiva lämmin ruoka oli loppu toisena kisapäivänä.
Inka: kylmyys ja jatkuva sade

Mikä oli hauskinta?
Sanna: Kun löysin rastin ihan itse. Juosta maaliin täysiä ja tajuta ehtineensä maaliin ajoissa. Maata teltassa ja nauttia yön suunnistajien äänistä
Mia: Voittajafiilis maaliin tullessa. Toisten tiimiläisten vastaanottaminen maalissa. Outo keli – jatkuva vesisade ja muta, joka teki Venloista ihan leffaa.
Inka: Hauskinta oli kiva seura ja itsensä ylittäminen – osasin, uskalsin, kykenin!

Kuljitko omalla osuudellasi enemmän yksin vai pääsitkö (/jouduitko) letkaan?
Sanna: Pääsin letkaan ja sen avulla usko lähti kasvuun haastavan alun jälkeen. Oli hauskaa, että jouduin kuitenkin yksin etsimään yhden rastin, jonka löysinkin!
Mia: Olin avausosuudella ja jäin kehnona suunnistajana heti kaikista letkoista. Koska en juossut paljon, en mennyt letkojen mukana. Toisaalta loppusuunnistuksesta käytössä oli jo hyvin juossut urat.
Tiina: Välillä löytyi letkoja, ja yksin kuljin noin puolet osuudestani. Valmiista urista oli tosi paljon apua, joskin harhauduin matkan varrella myös väärälle uralle ja sitä myöten väärälle rastille, ja kilpasisaren apua tarvittiin valaisemaan, missä oikeastaan olenkaan.
Inka: Kaksi kertaa tein sen virheen, että aloin seurata pätevän näköistä mimmiä. Juostuani aikani niiden perässä pusikossa, tajusin, että ne ovat eksyksissä kuin puput kuutamolla. 14 rastista löysin 12 itse ja niillä kahdella peesattulla rastilla hukkasin kauheasti aikaa.

Mikä jännitti eniten? Mitä jännitit eniten turhaan?
Sanna: Että eksyn ja en ehdi maaliin.
Mia: Ihan kaikki jännitti, mutta eniten itse suunnistus.
Tiina: Jännitin aika lailla sekä itse suunnistamista, mutta myös sitä, miten kiukuttelevan SI-niveleni suoriutuu koitoksesta. Molempia onneksi turhaan.
Inka: Eniten jännitin, etten löydä mitään ja menen paniikkiin ja keskeytän koko homman.

Mitä jännitit eniten – ja ihan turhaan?
Sanna: Uskaltaako muilta kysyä neuvoa metsässä.
Mia: Itse suunnistusta. Osasin sittenkin suunnistaa, hitaasti mutta varmasti.
Inka: Juurikin tuota edellä mainittua.

Kenen täytyisi ehdottomasti osallistua tähän tapahtumaan ainakin kerran elämässään?
Sanna: Kaikkien, jotka haluavat nähdä kotomaan muodot ja tuntea sen kovuuden ja pehmeyden.
Mia: Helsinkiläisen city-ihmisen. Tämä on hyvä ”elämää maakunnissa” -kokemus.
Inka: Kaikkien varttihullujen joilla on Die Hard -attitude

Kenen kannattaa pysyä poissa tästä kesäjuhlasta?
Sanna: Sellaisten, jotka eivät pääse yli siitä, että sattuu vaan satamaan kolme päivää putkeen.
Mia: Ihmisvihaajien. Järjestelmällisyyttä ja luksusta kaipaavien. Massatapahtumia inhoavan, koska joka paikassa on jonoja.
Inka: Mukavuudenhaluisten.

Mikä tapahtumassa yllätti sinut?
Sanna: Rentous ja letkeys. Ihmisten hymyt mutavellin keskellä. Sukulaisteni yllätyshalit, kun pääsin maaliin.
Mia: Sen suuruus ja mittakaava.
Inka: Ihmiset oli ihan normaaleja, eivätkä mitään tikkiintrimmattua, kulmahampaita hiovaa suunnistajarotua.

Tapahtuiko metsässä jotain outoa? Hauskaa? Hämmentävää?
Sanna: Oudointa oli tajuta nauttivansa joka hetkestä, vaikka virheitä tuli tehtyä. Ja sade, joka häiritsi lähtöalueella, katosi metsässä ja muuttui ilman pehmeäksi syliksi.
Hauskaa oli, kun sain laskea liukumäkeä pitkin soraista kalliota. Hämmentävää oli se, että huomasin ärtyväni rastien kailottamisesta metsässä, jonka muuten täytti katkeavien oksien ääni ja huohotus.
Mia: Rymysin tyylilläni. Olin viimeinen varmaan koko avaajajoukosta. Sitä päiviteltiin juomapisteillä.

Mitä ihmettä sillä kompassilla tehdään ja miten sen voi oppia?
Sanna: Jaa-a. Siitä katsotaan suunta. Ja sen voi oppia, joskin aluksi ei meinaa muistaa, miten se toimii.
Mia: Heh. Minulla on kompassi lähes aina arkena käsilaukussa tai rintataskussa mukana. Se on kätevä väline, jos ei esimerkiksi osaa kulkea keskuspuistossa tai etsii oikeaa luontopolun alkua Nuuksiossa.
Olen ollut hidas oppimaan kompassin käyttöä. Suunnan ottaminen piti opettaa minulle vähintään viisi kertaa. Tämä on 3. suunnistusvuoteni. Nyt menen viimein suunnistuskurssille.
Tiina: Huomasin ainakin, että suunnan ottamisen ja sen pitämisen oppiminen on paljon helpompaa, jos käytettävissä on kunnon kompassi. Oman halpiskompassini hapuilevan neulan kanssa oli alkuun hankaluuksia, kunnes sain ilokseni lainaan laadukkaamman kompassin, jolla homma sujuikin aika näppärästi.
Inka: Sitä sillai oudosti pyöritellään ja sit mennään. Oppii ihan kevyesti. En nyt tarkemmin muista, mut kyl se palautuu.

Tämän tarinan kuvituskuvat ovat kesäisiltä Ilta-Rasteilta Salmen-ulkoilualueelta. Viime vuoden Jukolan iloisia ja mutaisia ilmeitä löytää mm Instagramista hashtagilla: #Lappeejukola.

Linkkejä:

• Tämän vuoden tapahtuman sivut: Joensuu-Jukola 2017
• Onnellisen tädin treeni -blogi: ”Venloja, mutaa ja voittamisen viettelyksiä” (Blogin takana lymyilee haastattelun Mia)
• Jukola.com: Suunnistuskouluja eri puolella Suomea
• Sporzzin suunnistuskoulut
• Trailirunning.fi: Vinkkejä polkujuoksijalle suunnistustaitojen opetteluun. Jutussa mukana hauska haastattelu. Neuvot soveltuvat hyvin muillekin, kuin polkujuoksijoille.
• Kuntorastikalenteri (koko Suomi)
• Uudenmaan kuntorastikalenteri
• Jukola.com: Ohjeita ja neuvoja Jukolaan osallistumista suunnitteleville ja ensikertalaisille
• Etsitkö joukkuetta? Jukolan suunnistajapankista voit löytää juuri sopivan. Juoksin itsekin kerran pankista löytyneen joukkueen mukana. Oli todella rento porukka!

Kirjoittamani jutut Jukolasta:

• Talkoolaisena Vehmersalmen Jukolassa – tarina siitä, miten pääsin lentämään: Gravitaatio kadosissa
• Jukola.com: Suunnistava korutaiteilija paljastaa, idän ja lännen vaihtaneen kerran paikkaa
• Jukola.com: Haastattelemassa ensikertalaista. Mikä on karsina?