Title Image

Blog

Hiihtovaellus Raippaluoto Kuva: Bettina Jansson

Erä- ja luonto-opaskoulutus: Hiihtovaellus, Raippaluoto

Tammikuussa 2017 pakkasin auton takaluukun täyteen huopia ja villavaatteita. Talvinen leiripaikka oli valittu aivan parkkipaikan kupeesta, jotta pakkasen puraistessa sietämättömän kirpeästi, voisin luikkia kotiin kesken yön.

Näitä yhden yön, pikaisen pakomahdollisuuden tarjoavia talviretkiä olen jatkanut tänäkin talvena, kunnes erä- ja luonto-opaskouluttajan kirje alkoi sanoilla: ”Det börjar vara dags att gräva fram skidorna ur förråden, skidturen kring Replot närmar sig.”

Hiihtovaellus Raippaluoto Kuva: Terhi Jaakkola

Takana elämäni ensimmäiset metrit ahkiota kiskoen. Ystävystyimme välittömästi.

Huoli pakkasessa pärjäämisestä istui tukevasti harteillani pakatessani elämäni ensimmäiselle useamman yön talviretkelle.

Kurssikirje lupaili: ”Målsättningen med kursen är att du skall bekanta dig med turer i vinterförhållanden! Lära dig hur kyla inverkar på matlagning och lägerarbete samt lära dig använda mera vinteranpassade friluftskök. Turteknik med skidor och pulka. Orientering i vinterskärgård. Och en liten fysisk utmaning.” Keskityin miettimään kohtaa fysisk utmaning. Pitäköön se minut lämpimänä.

Hiihtovaellus Raippaluoto Kuva: Terhi Jaakkola

Ensimmäisen hiihtopäivän etappi näkyy jo.

1. Hiihtopäivä

Aamun sinessä kiinnitin ahkion itseeni ensimmäistä kertaa elämässäni. Kiinnyin tuohon omatahtoiseen kapineeseen niin, etten antanut yhdenkään muun ryhmässä kokeilla muulin roolia. Kuuden tunnin hiihdon jälkeen nostin sukseni lepäämään ilta-aurinkoon, vaihdoin retkiluistimet alle, kiinnitin heittoköyden vyötäröhihnaan ja lähdin tutkimaan kahden muun kokeneen kanssa lähijäitä.

Laskeva aurinko liioitteli väriensä kanssa, navakka tuuli keikutti jäälauttoja ja lopulta löysimme palan priimajäätä, pienen salaisen paratiisin avoveden reunamilta.

Retkestä pieni videopätkä täällä.

Hiihtovaellus Raippaluoto Kuva: Mia Sinisalo

Ensimmäisenä yönä pääsimme nauttimaan unista autiotuvan tukevien seinien suojissa. Kuvassa asettelen suksiani ilta-aurinkoon. Kuva: Mia Sinisalo

Opiskelukaveri 1: ”Tarinan mukaan alueen vanhassa kalastajamajassa kummittelee.”
Opiskelukaveri 2: ”Oi, mennään sinne!”
Opiskelukaveri 1: ”Me olemme siellä.”

Kuuntelen keskustelua autiotuvan ylähyllyllä, makuupussin uumenissa loikoillessani. Ensimmäisenä yönä ryhmäämme hemmoteltiin. Luvatun ulkoilman sijaan pääsemmekin yöksi pikkuruiseen autiotupaan. Hihkumme kilpaa paikan ylellisyyttä ja naureskelemme itsellemme, kun tajuamme, ettei paikka ehkä täytä kaikkien ihmisten mielestä luksuksen kriteereitä. Meillä on seinät merituulen tuiverrukselta suojaamassa ja ihan oma ulkovessa. Onhan tämä nyt luksusta!

Päivän ruotsinkielinen sana: Replot = Raippaluoto
Päivän oppi: Alamäessä sekä muissa möykyissä voi ahkion aisoihin tarttua käsin ja näin pehmentää ahkion kulkua.

Hiihtovaellus Raippaluoto Kuva: Terhi Jaakkola

Avoveden laidalla, ilta-auringossa, aaltoja railossa. Jäälautat keinuivat tuulessa.

2. Hiihtopäivä

Tauot kampeavat tielle liian nopeasti. Haluaisin vain hiihtää. Tuijottaa edessä tasaisesti keinuvan ahkion takaseinää ja vaipua ajatuksiini. Taasko me juomme? Onneksi oma ryhmäni muistaa kaivaa kuksat ja termokset esiin tasaiseen tahtiin.

Ohjaaja kurvaa touhukkaana risukkoiseen metsään. Viittilöi meidät perässään keskelle kuusikkoa ja puskaa. Mitäköhän täällä opiskelemme? Ahaa, tämä onkin uusi leirimme! Rakennamme kuusenoksista, kaisloista, pressusta ja tuulisuojasta täydellisen talvimajan. Mitään näistä en ole koskaan aikaisemmin kokenut.

Talviretki Kuva: Terhi Jaakkola

Sulattelemme lumesta juomavettä. Yhden litran sulattamiseen kuluun petroolikeittimellä noin 20 minuuttia. Yhdelle hiihtäjälle nestettä tarvitaan vuorokaudeksi noin 3-4 litraa. Lumen sulatteluun vierähtää siis kolmen hengen ryhmältä illassa vähintään kolme tuntia. Toisena iltana touhu keikahtaa jo huumorin puolelle.

Tilanteesta video täällä.
Talviretki Kuva: Terhi Jaakkola
Päivän ruotsinkielinen sana: Vass = järviruoko, kaisla
Päivän oppi: Kuusen oksista sekä järviruo’oista saa erinomaisen, joustavan ja kuivan eräpatjan

Talviretki Kuva: Bettina Jansson

Joustinpatja kaipaa vielä hieman pituutta Kuva: Bettina Jansson

3. Hiihtopäivä

Olen aina ajatellut olevani jotenkin retkeilevä ihminen. Siis ajatellut, mutten ollut. Erä- ja luonto-opas opinnoissa on miljardi ja yhdeksän hyvää puolta. Ihan kärjessä on se seikka, että nyt teen asioita, joita ennen ajattelin. Kiskon ahkiota, nukun havupedillä, sulatan lumesta vettä, opettelen elämään ulkoilmassa.

Vigu talviretki Kuva: Bettina Jansson

Patja-aineksia keräämässä Kuva: Bettina Jansson

Hiihdämme suloisen savunsinisen mökin ohi. Mietin: kenenköhän tuokin on? Ymmärtääköhän, kuinka upea paikka on talvella? Kahden tunnin kuluttua istun tuon mökin yläkerrassa kädessäni kupillinen höyryävää kahvia, juuri keitettyä mustikkakeittoa kermavaahdon ja keksinmurujen piilossa. Liian kiltti ohjaajamme kutsui meidät mökilleen hemmoteltavaksi.
Talviretki Kuva: Terhi Jaakkola
Päivän ruotsinkielinen sana: Kåsa = kuksa
Päivän oppi: Tuulisuojassa nukutaan pää ulospäin. Näin hengitys ei höyrysty katokseen kiinni. Toisinkin päin voi nukkua. Silloin on suojaisampaa, mutta saa vettä niskaansa.

4. Hiihtopäivä

Olen onnistuneesti vältellyt ystävystymistä petroolikeittimen kanssa. Epäonniset tuokiot bensakeittimen sielunelämään tutustuessa eivät kannusta yrittämään. Edellisenä iltana lupaan itselleni: kun herään, sytytän keittimen – tuosta noin vaan. Ja niin todellakin tapahtuu. Ehkä olin oppinut koko touhun unessa? Kannattaa nukkua ulkona!

Talviretki Kuva: Terhi Jaakkola

Aamu on unelmaisen sininen. Olen jäällä ensimmäisten joukossa. Haluan heti hiihtämään tähän ihanaan sinisyyteen. Jalkapohjia ihan kutittaa innosta. Mutta sitten tapahtuu jotain outoa.

Kiinnitän ahkion ja meno muuttuu tahmaiseksi. Jään joka potkulla muusta porukasta puoli metriä. Eihän tämä mikään kisa ole, mutta aikaisemmat päivät ovat olleet silkkaa tepastelua. Jotain on pielessä. Tarkistan ahkion pohjan. Ei jäätä. Hiki valuu, matka ei etene. No, saanpahan ainakin mainion treenin. Miksi en pääse mihinkään? Olenko sairas? Ei, ei tunnu yhtään siltä.

Hiihtovaellus Raippaluoto Kuva: Bettina Jansson

Mahdotonta ahkiota kiskomassa Suomen pisimmän sillan kupeessa Kuva: Bettina Jansson

Vihdoin kokenein ohjaajistamme tulee viereen ihmettelemään menoa. Tarkistaa ahkion jalakset ja ihmettelee hetken.

Kas, heittoliina on kiepsahtanut ahkion alle. Kun naru nostetaan kyytiin on meno silkkaa trala-laata. Heleän tyhmä, mutta onnellinen olo.

Päivän ruotsinkielinen sana: Mojäng = vekotin, härveli, härpätin, laite

Päivän oppi: Kun haluaa jarruttaa menoa pitkässä alamäessä vaikkapa tunturissa, voi ahkion alle virittää köyden.

Kuva: Bettina Jansson

Opiskeluryhmämme retkillä on satanut melkein joka päivä. Nyt näimme auringon yhdessä ensimmäistä kertaa. Kuva: Bettina Jansson

Posket ulkoilmakuurista vahvan punaisena pakkaan itseni ja nyssäkät bussin kyytiin. Radiossa haastatellaan lasta:

”No en mä tiiä. Hiihtäminen on vaan silleen kivaa, kun siin saa niinku hiihtää.”

Olen täysin samaa mieltä.

 

Muita kirjoituksiani luonto- ja eräopaskoulutuksesta:

COMMENTS

Millainen oivallus sinulle tuli postauksesta? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!