Koirajoen kupeessa, Lemmenjoen kansallispuistossa erä- ja luonto-opasopiskelijaryhmämme asettelee pullistelevia rinkkoja selkiinsä. Edessä on viisi yötä erämaassa, reittien ulkopuolella. Paras tapa oppia, on kokea ja kokeilla asioita ihan itse. Siksipä meeidät heitelläänkin heti henkisesti kylmään tunturipuroon ja suuriin vaellussaappaisiin. Kolme saa harteilleen rinkan lisäksi suunnistusvastuun, toiset kolme aikataulutuksen, keulassa kulkemisen ja perän pidon. Lopuille tipahtelee tärkeitä, mutta vähemmän vastuullisia knackkorveja.

Turvallisuus vaelluksella

Ruokaryhmäni saa tehtäväkseen pohtia mahdollisia puutteita turvallisuudessa. Mitä emme ole ennakoineet? Mitä voi tapahtua? Yhdellä ohjaajistamme on mukana tukeva turvallisuuspaketti:

• Ensiaputarvikkeita kolmessa eri erässä ympäri rinkkaa: nopeasti käyttöön saatavissa pikapaikkaustarpeita ja järeämpiä syvemmällä rinkassa
• Satellittipuhelin
• GPS-laite
• Spot-laite, jonka avulla kulkuamme voi seurata. Laitteeseen voi ohjelmoida viestejä kahden napin taakse. Toinen nappi lähettää sovitun viestin sovitulle vastaanottajalle. Ehkä ilmoitus on: Kaikki OK, mutta olemme myöhässä ilmoittamastamme aikataulusta. Toinen nappi lähettää hätäviestin viranomaisille.

Ohjaajat ovat laatineet vaelluksestamme turvallisuussuunnitelman. Suunnitelmaan kirjataan mm riskianalyysi retkestä ja terveyskeskuksen sekä sairaalan yhteystiedot. Omille retkille lähtiessä suunnitelmaa ei tietenkään tarvitse laatia, mutta listan huolellinen läpi pohtiminen silloin tällöin on lämpimästi suositeltavaa ihan jokaiselle luonnossa liikkujalle. Mallia voi katsoa vaikkapa Luontoliitto retkenjärjestäjän oppaasta.

Kesken retken joku viisas havahtuu: kaikki turvallisuuden varmistavat varusteet ovat yhden ohjaajan rinkassa. Pitäisikö jakaa vastuuta? Tärkeimmät turvallisuusasiat ovat samat niin metsässä kuin merelläkin: vahinkoja kannattaa välttää viimeiseen asti, varusteet eivät pelasta, jos niitä ei osaa käyttää.

Lisää erittäin hyviä ajatuksia turvallisuudesta ja erityisesti matkapuhelimen kuuluvuudesta (kuulumattomuudesta) kannattaa lukea Anne Sulanderin Retkipaikka.fi:lle kirjoittamasta artikkelista: Hetta-Pallas-opas 5: turvallisuus ja matkapuhelimen kuuluvuus Suurin osa jutun ajatuksista soveltuu ihan kaikille vaelluksille.

Suunnistusta peruskartalla

”Blått är våt”, tuumaa ohjaaja pienen suunnistusopastuksen päätteeksi. Vesistöjä on helppo seurata, mutta muuten sormikkaisiimme jaettua 1:50 0000 -mittakaavaista peruskarttaa on työlästä lukea kumpuilevassa rinteessä. Miten lukea kirjaimetonta kirjaa? Ryhmän vapaalaskija ei tahtoisi tulla käyrältä alas, on tottunut suunnistamaan korkeuteen tukeutuen, korkeuden säilyttäen. On monta oikeaa tapaa päästä perille.

Liikun ensimmäistä kertaa maastossa ja kartalla, joilla eranto (Wikipedia: Eranto) kannattaa ihan oikeasti huomioida.  Normaaliin tapaan otetusta kompassisuunnasta vähennetään tällä kohdalla maapalloa 10 astetta. Oho, kas, kompassini täysin turhina pitämäni asteluvut pääsevätkin käyttöön!

Hurraa, nyt hidastetaan!

Kolmen askeleen aikana ryhmämme levähtää jo holtittomaksi haitariksi. Keula pysähtyy odottamaan, perä hyytyy. Ehkä kaikkein vaikein asia koko viikon aikana onkin saada suuri, hyvin eritaustainen ryhmä liikkumaan tasaiseen tahtiin. Edessä kulkee tahdistin ja viimeisenä peränpitäjä, kellottaja huutele tauot ja taukojen pituuden, kertoo kun lähtöön on viisi minuuttia, huutelee lounastauon ennakkoon. Täsmällisestä roolituksesta huolimatta ryhmä hajoilee pitkin satumetsää. Tunnelmaa laskee, kun keulalle kajahtaa jatkuvasti pyyntö hidastaa tahtia. Siksipä huudammekin viimeiset päivät ”Hurraa!”, kun vauhtia on syytä laskea.

Käänteinen informaatiovirta

Aamupuurolla useampikin toteaa: ”Näin todella outoa unta”. Lemmenjoen makuupusseissa katseltiin unia, joissa seikkailivat entiset tyttö- ja poikaystävät ja muut menneisyyden kummallisuudet. Eloisan elokuvateatterin tarjonta hämmentää. Osa opiskelukavereista työskentelee päivätyönään pään asioiden äärellä. Heidän varovainen arvailunsa kertoo aivojen käyvän läpi vanhoja sotkuja, joiden siivoamiseen ei normaalissa arjessa ole mahdollisuutta. Ehkä viras kieli* ja uudet opit ovat yhdistäneet päissämme uusia piuhoja ja myllänneet esiin vanhoja juttuja? Verkkoa ei ole ja laitteiden akut ovat lopussa. Some ei sotke päätä. Viikon lopulla unet rauhoittuvat.

Kieli on lopulta lämminhetkistä sotkua. Umpiruotsalainen T seuraa juttuja välillä hämmentyneenä, kun kieli on kryptistä finlandssvenskaa. Yhden uuden sanan oppivat viikon aikana ihan kaikki. Taustaltaan vahvasti suomenkielisen herra M:n kehottaessa meitä muodostamaan ympyrän totemalla: Vi ska cirkularisera!

* Axxell:n Vigu-linjalla opiskellaan ruotsiksi. Mukana ryhmässämme on muitakin kaltaisiani, sujuvia suomenkielisiä.

Linkkejä:

• Luontoon.fi: Turvallisuus retkeillessä
• Luontoon.fi: Lemmenjoen kansallispuisto

Kirjoituksiani eräopaskoulutuksesta ja kansallispuistoista:

• Erä- ja luonto-opaskoulutus: ensimmäiset askeleeni
• Kansallispuistot – Suomen upein hotelliketju
• Leivonmäen laavulla ihmislihasta rentouttamassa
• Luksuslomalla Leivonmäen kansallispuistossa
• Etelä-Konneveden kansallispuisto. Itsenäisyyspäivä luonnon linnassa