Toukokuussa Säkert julkaisee kappaleen Skadat exemplar ja minä ilmoittaudun erä- ja luonto-opasopintojen kasvikurssille. Mustikka, puolukka, maksaruoho, kielo, tammi ja valkovuokko – helppoa! Sielikkö, pyöreälehtikihokki, peltokanankaali, mäkitervakko – nyt jo vähän kauhistuttaa.

Vaadituista 141 kasvista tunnistan 45 suomeksi. Nerokas ajatukseni on oppia sekä ruotsinkieli että koulutuksen asiasisältö kätevästi samassa paketissa. Toiveikkaana suuntaan kohti koulumetsää oppimaan puuttuvat 96 ruotsiksi.

Säkert laulaa:
”Ikväll har du höga planer
allt som vi kan göra!
det brinner i din blick

och nu ska vi äta av framtiden
inte backa för striden
skapa kärlek len och sträv som siden

och alla vännerna knackar på
säger att motorn redan spinner
kom då, kom då!
vi ser vad vi hinner”

Poimulehdellä on taikavoimia. Lehden poimuun asettuu helposti kastehelmi asumaan. Helmen on uskottu säilyttävän ikuisen nuoruuden ja muuttavan raudan kullaksi. Kesän alku on ollut ennätyksellisen kuiva. Emme pääse testaamaan kumpaakaan uskomusta.

Ensimmäisellä ojanpientareella on vastassa blodrot. Mutta eikö tämä ole niittyleinikki? Ei, tämä on Potentilla Erecta, suomeksi rätvänä. Kuulostaa räävittömiä riimittelevältä kansanmusiikkiyhtyeeltä. Miten tämän muistaisin?

Humleblomsterilla on selkeästi mehiläisen pesä kukkanaan. Suomeksi ojakellukka. Huoh!

”Men älskling jag är ledsen
du fick tag på ett skadat exemplar
jag går sönder så fort jag andas
du fick tag på ett skadat exemplar.”

Katsopa kangasmaitikkaa. Olisiko sittenkin lihansyöjäkasvi? Ängskovall heter den på svenska.

Heinätähtimö, Stellaria graminea saapui maillemme idästä. Suloisen, pienen sinnittelijän yksittäinen kukinto kukkii vain kolme päivää.

Nuokkutalvikki, kuin pieni päärynäpuu, on aivan omaa sukuaan – ei suinkaan samaa muiden talvikkien, ruotsiksi pyroloiden kanssa.

Levoton, läpättävä haapa, kuin sokkeloihinsa kutsuva labyrintti.

Ensimmäisen päivän päättyessä pullistelee niin pää kuin muistikirjakin.

”Älskling jag är ledsen
du fick tag på ett skadat exemplar
jag tog slut finns inget mer att hämta
du fick tag på ett skadat exemplar
det finns ingenting kvar

och tidningarna skriver om framgång
om ork och stamina
folk som var nere men som tog sig upp”

Luulinko, että saniainen on vain saniainen? Listalta samannäköisiä löytyy viisi: metsäimarre, kallioimarre, hiirenporras, sananjalka ja metsäalvejuuri. Olen solmussa!

Onneksemme kesä otti varaslähdön. Toukokuun helle yllytti kasvit kukkimaan. Aikaisemmat vuosikurssit joutuivat tunnistamaan kokeessa vihreät, vihreämmät ja vihreimmät toisistaan. Me saamme ihailla moniväristä kukkaloistoa.

Tunnistatko nämä kolme valkoista?

”Nu har dom företag
och hus på Gotland
och föreläser
jag sätter fingrarna i halsen och kastar upp

och faller ner
för alltid när jag tar ett steg
höjer näven dramatiskt
slås jag alltid ner igen”

Onko keltakannusruoholla hieman ynseä ilme? Ehkä siksi vain kimalainen ja muutama muu vahva hahmo pääsee kannusruohon varastoille pölytyshommiin.

Rannan kivikossa pujon ruotsinkielinen nimi avautuu: gråbo. Pujohan on tosiaan hieman kuin harmaa pesä.

Hiirenporras on helppo tunnistaa. Muunnu hiireksi ja testaa, minkä saniaisen näköisen kärkeen pääset kapuamaan portaita pitkin.

Jaa-a, käpyheinäke?

Seinäsammal, kerrossammal, rahkasammal, kynsisammal ja karhunsammal. Ja tietenkin sammalista tärkein: Vierivä sammal! Tiedätkö, mikä edellä mainituista keimailee kuvassa?

Rannan kasveja tutkiessa jään kuvaamaan karvaista nuppua ja jään muista jälkeen. En tunnista kasvia, mutta saanen silti ihailla? Kyllä!

Keltamaksaruoho selviää ilman vettä jopa puoli vuotta. Soveltuu hyvin ultrajuoksijaksi.

Oravanmarja tuoksuu ihan oravalle. Tai ainakin todella ihanalle. Muista nuuhkia, kun seuraavan kerran menet metsään!

Puolukoitakin on kaksi erilaista. Ruotsinkielinen mjölon kertoo sianpuolukan maistuvan jauholta. Mutta mitä tarkoittaa lingon?

Metsäkorte, peltokorte, järvikorte. Voi ei, olen vastikään julkaissut Instagramissa kuvan peltokortteesta väittäen sitä metsäkortteeksi! Mutta tämähän onkin iloinen asia – olen oppinut jo valtavasti! Hurraa!

Toisen päivän päättyessä pää pullistelee. Monikohan laji läikkyy yön aikana yli?

”Älskling jag är ledsen
du fick tag på ett skadat exemplar
jag går sönder så fort jag andas
du fick tag på ett skadat exemplar.”

Toinen päivä käynnistyy suolla. Tapaamme raatteen, suokukan ja karpalon.

Tiesitkö, että soillamme asuu tällaisia hirviöitä? Pyöreälehtikihokki näyttäytyy vain huolella suolla konttaavalle.

Maariankämmekkä, hämmentävä, kirjava orkideakasvi. Suon pieni ihme.

Opettaja arpoo jokaiselle kuusi lappua. Katoamme metsään etsimään omia yksilöitämme. Raita piileskelee, muut löydän. Miten paljon olenkaan jo oppinut!

Tämä rahkasammal on nyt juonut ihan liikaa.

Sunnuntai päättyy kasvikokeeseen. Saamme tunnistettavaksemme 20 kasvia. 15 tunnistamalla saa hyväksytyn suorituksen. Opettaja on kiltti – saan puolikkaan pisteen melkein tunnistamastani kasvista. Viime hetkellä vaihdan terttualpin ranta-alpiksi ja pisteeni putoavat 14,5:een.

Auttaisiko huutoitku? Kysyn epätoivoisena: onko mitään mahdollisuutta saada millään keinolla jostain puolikasta pistettä?

Saan bonusmahdollisuuden. Opettaja kulkee edellä ja näyttää viisi kasvia. Jos tunnistan kaikki, pääsen läpi.

Ensimmäinen – helppo!
Toinen – oikein!
Kolmas – osasin!
Neljäs – nyt jo jännittää… oikein!
Viides – lennän ilmaan – pääsin läpi!

Syksyllä on edessä sienikurssi. 30 uutta tuttavuutta kuulostaa tämän jälkeen helpolta.

”Älskling jag är ledsen
du fick tag på ett skadat exemplar
jag tog slut
finns inget mer att hämta
du fick tag på ett skadat exemplar
det finns ingen vilja kvar

herregu du tror jag kan om jag bara vill
du tror jag kan om jag bara vill”