Title Image

Blog

Jouluruoka Islanti Kuva: Terhi Jaakkola Endorfiininmetsästäjä

Jouluruoka Islannissa – herkullista, jos einarit sen sallivat

”Farðu i burið og sæk tu hangikjöt?* (fathy ii burith och salthy hankiköttis?) Flouthyr!” yritän sanoa videolla, mutta homma menee nauruksi aina uudelleen ja uudelleen. Teen koillisislantilaisen lammastilan pojan kanssa videota, jolla seikkailee Ketkrókur, yksi paikallisista, keppostelevista joulupojista. Tämä hahmo saapuu aatonaattona, pyhän Þorlákurin päivänä ja varastaa savulampaan koukullaan.

Jouluruoka Islanti Kuva: Terhi Jaakkola Endorfiininmetsästäjä

Myös Islannissa syödään jouluisin joulupuuroa mantelilla

Hankikjöt eli savulammas, joulupöydän kuningas

”Gott kvöld! Halló!” huutelemme ja marssimme suoraan naapuritilan keittiöön. Keittiössä häärii todellinen tonttujoukko pakaten tilan savulampaan palasia Reykjavikin kaupunkilaisperheille. Lammastiloilla roikkuu kokonainen savustettu koipi jo orrella joulua odottamassa, kaupunkilaisille riittää usein pienempi pala.

Ensimmäinen erä savulammasta kävi keittiössä maistettavana jo edellisellä viikolla. Isäntä olisi kelpuuttanut siivut myyntiin, mutta vaimo vaalii makua tiukkana ja komentaa lihat takaisin savustumaan. Joulun savulammas kiikkuu savustusmökissä viikkojen ajan. Talkooiltana hellalla porisee kattilallinen perunoita ja toinen lampaanpäitä, paikallista perinneherkkua.

Joulupöydän pitkään savustettu lammas lienee suomalaisten joulukinkun tavoin suurta osaa kansasta yhdistävä perinne. Hankikjötiä, eli suoraan käännettynä riippulihaa, ei kuitenkaan aloiteta vielä aattona vaan vasta joulupäivänä. Silloin pöytään katetaan lihan kaveriksi perunoita, béchamel-kastiketta, punakaalisalattia ja purkkiherneitä. Tilan isäntä kertoo naureskellen: ”Nämä meidän jouluherneemme tuodaan Tanskasta. Siellä ne pakkaavat lähes vuoden ympäri herneitä eläintenruuaksi ja sitten on aina yksi erä, joka lähetetään islantilaisten joulupöytiin.”

Jouluruoka Islanti Kuva: Terhi Jaakkola Endorfiininmetsästäjä

Ketkrókur on napannut koukullaan himoitsemansa hankikjötin

Jouluaatonaaton ja -aaton herkut: kæst skataa ja vapaavalintaisia lihoja

Jouluaatonaattona islantilaisista taloista voi leijailla outo löyhkä. Joulu ei ole pilaantumassa vaan ilo tiivistyy lautasille perinteisen joulukalan muodossa. Kyseessä on kæst skata**, lipeäkalan Islannin serkku. Kalan aiheuttaman tunneryöpyn saattaa joku sammuttaa paikallisella kotipolttoisella, landilla (lausutaan: lantti).

Jouluaaton ruoka ei ole turhan tarkka, kukin kattaa pöytään omat herkkunsa. Tällä lammastilalla tarjolla on ainakin kevyesti savustettua lampaanselkää, naapurikylän isovanhemmat herkuttelevat lähimailta metsästetyllä kiirunalla.

Sillit ovat samankaltaisia kuin suomalaiset sukulaisensa, mutta kalat syödään tumman, hieman makean leivän, ei perunoiden kanssa.

Erään kahvittelureissun päätteeksi lammastilan poika haluaisi jäädä mummolaan kuultuaan, että illalla on luvassa kanelimakaronia. Kyseessä ei ole varsinainen jouluruoka, mutta voisiko tämä toimia jouluisena lisäkkeenä lasten lautasilla? Englanninkielinen ohje mm. tässä Icecook-blogissa.
Jouluruoka Islanti Kuva: Terhi Jaakkola Endorfiininmetsästäjä
Mitä tahansa pöydässä onkaan, voi olla varma, että ikkunoista vilkkuu jouluvalomeri. Pieninkin kyläpahanen on kääriytynyt jouluvaloihin. Yhteistä seinää jakavat kodit saattavat sopia, millaisia valoja pimeyteen ripustetaan. Nähdessäni Akureyrissä ensimmäisen säntillisen yhtenäisin valoin varustetun kerrostalon, luulin nähneeni varsin viihtyisän näköisen sairaalan tai vanhainkodin. Kun sama näky toistui, oli jo pakko kysyä paikalliselta selitystä.

Tila, jonka huolenpidosta olen saanut nauttia kuukauden ajan, on poikkeus minun makuuni. Täällä vilkkuu ikkunasta vain ihan oikea meri valkoisine vaahtopäineen.

Laufabrauð-juhla eli suuri joulukakunleikkuupäivä

Pöydän ääressä jo Amma (mummo) ja Mare-Amma (Mare-niminen isoisoäiti) nypläävät taikinalevyjen kimpussa. Olen saanut kutsun joulukakunleikkauspäivään. Hämmentyneenä pohdin, miten kakkua voi leikata kokonaisen päivän!

Mutta ei, me emme leikkaa kakusta palaa, vaan kuvioimme jouluksi pohjoisislantilaisia laufabrauðeja, lehtileipiä. Islantilaisen mutkattomaan tyyliin saan eteeni kovan alustan, päälle ohuen ohuen taikinaletun ja käteeni pienen veitsen.

Lettuseen pyöräytetään leikkuurullalla kuvioita, joita taitellaan auki veitsen avulla. Rakastan touhua ensimmäisestä viillosta lähtien. Nyperrys on ihanaa! Luulen, että jokainen tekee yhden, mutta taikinatavaraa ilmestyy ruokakomerosta lisää ja lisää.

Jouluruoka Islanti Kuva: Terhi Jaakkola Endorfiininmetsästäjä

Elämäni ensimmäinen itseleikkaamani laufabrauð

Nuorin Amma käyttää veistään taitavan käsityöihmisen ottein ja kääntelee yhteen leipään kymmeniä kauniita koloja. Miesväen saapuessa paikalle opin suoraviivaisemman tyylin. Lopputulos muistuttaa traktorinuraa hangella. Mutta kaikki osallistuvat! Isoisoäiti kantaa pöytään lisää kahvia ja herkkuja, taustalla porisee perunakattila ja pöydässä iloisen kuuloinen islanninkieli. Laufabrauðit joulupöydässä ovat vain pohjoisen perinne.

Lopulta kaikki 140 lettusta on kuvioitu. Varaston käytävälle rakentuu paistolinjasto. Suvun kokeneimmat asettuvat riviin. Yksi pudottaa leipäsen upporasvakattilaan, toinen pyydystää sen ylös, kolmas nappaa letun lautaselle ja siirtää neljännelle prässiin. Prässipuuhaan kelpuutetaan jo tekijä nuoremmasta päästä. Prässättyjen laufabrauðien pinot kasvavat keittiössä. Välillä rasvan annetaan lämmitä ja sitten taas jatkamme käryisää urakkaa. Poika kehuu prässääjän paikkaa parhaaksi, siinä ehtii ihailemaan aivan kaikkien kuviot kunnolla.

Jouluruoka Islanti Kuva: Terhi Jaakkola Endorfiininmetsästäjä

Laufabrauðit valmiina jouluun

Rasvankäryinen talkoojoukko istahtaa keittiöntuoleihin. Leivät pakataan huolella laatikoihin ja laatikot hyllyihin joulua odottamaan, jolloin niitä herkutellaan jokaisella aterialla voin tai siirapin saattelemana. Laufabrauð-talkoot ovat tämän vuoden osalta heippahalauksia vaille paketissa.

Meneekö joulu nyt pipariksi?

Voisiko jouluvalmistelujen ihanin hetki olla se, kun kattilassa voi, siirappi ja sokeri kaappaavat neilikan, kanelin, inkiväärin ja pomeranssinkuoren kuuman halaukseen ja ensimmäinen tuoksukiehkura täräyttää tajuntaan? Tämän tyrmäyksen haluan kokea, vaikka olenkin kaukana kotikeittiöstä. Kirjoitan ostoslistalle:
negull
engifer
síróp

Mutta mitä on pomeranssinkuori paikallisella kielellä? Bitur appelsína afhýða? Kysyn lammastilan isännän siskolta, äidiltä ja isoäidiltä. Kukaan ei tunnista maustetta. Kauppojen hyllyillä on tuttuja Santa Marian mausteita. Kysynpä heiltä! ”Vi säljer tyvärr inte pomeransskal på Island. Butikerna väljer själva vilka kryddor de köper in av vårt sortiment. God jul!” vastataan Ruotsin päämajasta. Eikö sana ole vielä kiirinyt? Täällä Koillis-Islannin pikkuruisen puodin tiskillä yksi suomalainen vaatii maustetta piparkakkutaikinaansa.

Seuraava puute kuvaa hyvin paikallista mutkattomuutta. Kyselen kaikilta lähipiirin mahdollisilta piparkakkumuotteja lainaan. He katsovat hämmästyneinä: ”Miksi et vain painele juomalasilla renkuloita taikinaan?”

Jouluruoka Islanti Kuva: Terhi Jaakkola Endorfiininmetsästäjä

Joulusydämet voi hyvin piirrellä taikinaan puukko kädessä. Tämän joulun pipareista jokainen on ainutlaatuinen, sydämellinen yksilö.

Laseissa mallasta ja appelsiinia

Malt og Appelsín on islantilaisten perinteinen joulujuoma. Samaan tölkkiin on yhdistetty kotikaljaa ja appelsiinilimua. Päätin jo etukäteen, että tätä ihmettä ei tarvitse maistaa. Taisin kuitenkin juuri kaataa lasiini santsikierroksen. Yhdistelmä on ihan hullu, mutta jollain tapaa koukuttava. Joulun 2,25 prosenttia vahvemmat juomat ostetaan Islannissa paikallisesta Alkosta, Vínbúðinista.

Joulu tulee, jos einarit sallivat

Islannin kolmestatoista jólasveinareista, joulueinareista kaikki ovat omalla tavallaan ilkikurisia ja suurimman osan kolttoset liittyvät jotenkin ruokaan.
12.12. Stekkjastaur vie lampailta maidot
13.12. Giljagaur kuorii maidosta kermat ja vaahdot
14.12. Stúfur nappaa kattilat ja herkuttelee tähteet napaansa
15.12. Þvörusleikir pihistää kauhat ja nuolee niistä tähteet
16.12. Pottaskefill padanraapija on edeltävien päivien tapaan tähteiden kimpussa
17.12. Askasleikir nuolee kädestä lasketut kipot
19.12. Skyrgámur syö talosta rahkat
20.12. Bjúgnakrækir varastaa savumakkarat
22.12. Gáttaþefur nuuskii valtavalla nenällään laufabrauðien piilopaikan
23.12. Ketkrókur nappaa lihakoukullaan joulupäivän savulampaan

Suklaa taitaa olla maassa hieman uudempi keksintö. Sitä ei taida kuin Gáttaþefur vaania. Paikallinen joulupäivän ohjelma kuulostaa suloisen tutulta: jokaisen on saatava vähintään yksi kirja lahjaksi. Lahjan ja joulusuklaiden kanssa vajotaan syvälle jouluntunnelmaan. Tieto siitä, että Islannissa myydään enemmän kirjoja asukasta kohtaan kuin missään muualla maailmassa, saa minut ihastumaan tähän laavakimpaleeseen entistä vahvemmin.

Jouluruoka Islanti Kuva: Terhi Jaakkola Endorfiininmetsästäjä

Jouluaattona saapuva Kertasníkir varastaa kynttilät. Tämäkin joulueinari liittyy oikeastaan syömiseen, koska ennen kynttilät tehtiin talista ja kelpasivat siksi hyvin myös herkutteluun.

Joulun paras tuoksu

Luulin piparkakkutaikinan ensimmäisen puraisun kohoavan joulun tuoksulistan kärkeen. Selkeälle ykkössijalle nousi kuitenkin Hurðaskellirin päivän illalla heinän tuoksu.

Kolme viikko sitten olin absoluuttinen maatilaummikko, kaiken tietämätön. Lampaille iltaruokaa jaellessa huomaan nuorempien lampaiden heinässä uuden tuoksun. Aavistus pikkelsiä. Kuvittelenko vain? Ei, en kuvittele! Isäntä vahvistaa aavistuksen oikeaksi, lampaat todellakin saavat nyt jouluheinää! Minä tunnistin hajun! Olen haljeta ylpeydestä!

Gleðileg Jól!

Jouluruoka Islanti Kuva: Terhi Jaakkola Endorfiininmetsästäjä

Joulun jokaisella aterialla ovat lehtileipäset pöydässä. Päälle lorutellaan siirappia tai sipaistaan voita. Todennäköisimmin molempia.

*”Menisitkö varastoon ja hakisit riippulihan?”

** LISÄYS 23.12.2018

22.12. saapuu puhelu. Olen oppinut, että kaikkeen kannattaa sanoa ”Já!”, vaikka mitään en ymmärräkään. Tämän puhelun mukana tuli kutsu syömään perinteistä aatonaaton kalaa. Pääsen ruokapöytään hurmaavassa herraseurassa kahdestaan. Kalan haju ja maku jakavat yleisön. Muu mukana kulkenut seurue ei edes laita päätään ulos ravintolan kohdalla tämän erikoisen kalan päivänä. Ravintolasta löydämme lisää perheiden keräilyeriä. Yhden herkku on toisen kauhistus.

Kalan makua ei voi verrata mihinkään ruokaelämykseen. Jos johonkin olisi aivan pakko, sanoisin: salmiakki. Kokemus on kuin vuoristoradalla ajoa. Ensin kauhistuttaa ja sitten tekee mieli kiljua (sekä juomaa että huutaa) ja lopulta haluaa uuden kierroksen. Muutaman kierroksen ajan tuntuu hyvältä, vesi valuu silmistä ja naurattaa. Mutta ei tätä joka päivä voi syödä. Kerran vuodessa on juuri sopivasti. Naapuripöydän tuttu opastaa: ”Silloin on hyvää, kun pisto tuntuu nenän päässä.”

Jouluruoka Islanti Kuva: Terhi Jaakkola

 

Lisää joulueinareista, lampaista ja Islannista: 8 seikkailuhenkistä joululahjavinkkiä islantilaistunnelmissa

Lisää kirjoituksiani Islannista:

Bookmundi.com-sivuston lista islantilaisista ruuista – mukana myös jouluaatonaaton kala: The Tricks, The Treats and the Must-Eats!

 

Millaisen oivalluksen kirjoitus antoi? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!