Syyttäjälaitoksen sivut kertovat: ”Syyteoikeuden vanheneminen riippuu rikoksen vakavuudesta. Syyte vanhenee, jos sitä ei nosteta kahdessakymmenessä vuodessa, jos rikoksesta säädetty kovin rangaistus on yli kahdeksan vuoden vankeus…” (lista jatkuu kevyempiin rikoksiin)

Tämän opittuani uskallan tunnustaa julkisesti: Juoksin alaikäisenä Venlojen-viestissä vuonna 1988 salanimellä Tiina Leskinen. Siitä on kulunut kohta 29 vuotta.

Elämme suunnistajien juhlaviikkoa. Viikonloppuna järjestetään maailman suurin suunnistustapahtuma: Jukolan viesti. Naiset juoksevat lauantaina, päivänvalossa neljä osuutta. Miesten viesti käynnistyy hämärän laskeuduttua ja jatkuu seitsemän osuuden ajan.

Olen onnekseni saanut kokea Jukola-viikonlopun ällistyttävän monin eri tavoin.

1987: Ei sittenkään mukaan
13-vuotiaan synkkyydellä podin kotona kesäistä flunssaa, enkä päässyt juoksemaan luvattua osuutta Hollolan metsiin.

1988: Ensimmäinen Venlojen-viestini
Millaista maasto oli? Miten meni? En muista. Muistan, että söimme metrilakua ja yritimme pysyä mahdollisimman pitkään hereillä Jukolan viestiä seuraten.

Vuosiin 1989-1994 mahtuu sekalainen letka muistoja, vieläkin kirvelevän isoja pummeja, yksi täyshyytyminen ja monta muuta oppia. Onnistumisiakin. Ja sitten en tiedä, mitä ihmettä teinkään kesäkuun toisena viikonloppuna vuodet 1995 – 2007.

*KORJAUS 14.6.2017: Joukkuekaveri virkisti muistiani: Vuonna 1998 juoksin Suur-Helsingin Sienestäjien hulvattomassa Venla-joukkueessa ankkuriosuuden. Meillä oli ihan omatekoiset paidatkin. Miten saatoinkaan tämän unohtaa!

2008: Paluu Venloihin
AH, miten mukavaa olikaan palata vuosien jälkeen! Ryömiä yli mahdottomien mutaojien, kuunnella kisakeskuksen monikielistä selostusta, jännittää ja saada kartta puomin yli.

2013: ensimmäistä kertaa Jukolan-viestissä
Kirjoitin blogiin: ”Kesäkuussa huomasin pohtineeni jo vuosikaudet, että joskus vielä osallistuisin oikeaan Jukolan-viestiin – siis siihen miesten viestiin. Venloissa olen toki juossut useita kertoja. Onneksi tajusin kysyä itseltäni mikä estää osallistumisen juuri tänä vuonna. Elämys oli upea!”

2014: Talkooporukassa
Koipitoipilaana olin jo jäämässä kotiin, kunnes tajusin: en ole kokenut Jukolaa koskaan talkoolaisena. Reissuun lähtiessä en voinut kuvitellakaan päätyväni liihottamaan vesitason kyytiin ja videoimaan karjankutsunnan maailmanmestaria. Tästä ihan oma tarina täällä: Gravitaatio kadoksissa

2015: Vierivät sammalet ensimmäistä kertaa Jukolassa
Kasaamme yhdessä sammalystäväiseni kanssa historian ensimmäisen Vierivät sammalet -joukkeen Jukolan viestiin. Kiittelimme joukkuetta viestin jälkeen:
”Kiitos huikeasta Jukola-viikonlopusta ja siitä, että olitte mukana viemässä Vierivät sammalet historiansa ensimmäistä kertaa maaliin Jukolan viestissä.
Kotimatkalla pohdimme, miten monessa miljoonassa kohdassa pitkä viesti voi päätyä hylkäykseen jopa huippujoukkueilla. Mutta meilläpä ensi kertaa kootulla rihmastolla kapula kulki aamuun asti täysin onnistuneesti! Olemme riemukkaan onnellisia monesta asiasta. Päällimmäisinä mielessä juuri nyt:

• saimme joukkueen kasaan
• saimme juuri sinut mukaan
• kaikki löysivät paikalle Paimioon ja oikeaan aikaan vaihtopuomille
• kaikki pääsivät starttaamaan
• kaikki muistivat ottaa omalle osuudelleen lähtiessään oikean kartan
• kaikilla oli metsässä mukana emit ja kompassi – ja yöosuuksien menijöillä jopa lamput
• kaikki muistivat leimata rasteilla
• kaikki muistivat leimata oikeilla rasteilla
• kaikki osasivat leimata rastit oikeassa järjestyksessä
• kaikki pääsivät maaliin tai vaihtoon
• kaikki tulivat pintanaarmuja lukuun ottamatta ehjinä maaliin
• hampaitamme kehuttiin somessa
  Emme odottaneet Sammal-joukkueeltamme mitään, mutta saimme Jukola-viikonlopulta kaiken: täydellisen onnistuneen sammalmaisen osallistumisen!”

2016: Vierivät sammalet saivat kasaan sekä Jukola- että Venla-joukkueen
Venlojen kokemuksista oma tarinansa täällä: Ensimmäistä kertaa Venlojen viestissä

Joukkuellamme kävi laskuvirhe pankissa ja päädyin juoksemaan kaksi osuutta. Kisan jälkeen kirjoitin joukkuekavereille: ”Välillä on hyvä mokata niin, että tuntuu ihan vatsanpohjassa asti. Lukemattomien viestien ja viestivaihtojen jälkeenkin voi myöhästyä samassa viestissä vaihdosta elämänsä ensimmäisen ja toisen kerran. Voi moittia itseään 20 kilometrin ja 44 rastin ajan. Ja sitten päätyä loppusuoralle unohtamaan kaiken harmituksen ymmärrettyään, että arvioidun kolmen sijaan joukkueestamme yhteislähtöön päätyy vain YKSI viestinviejä. Jukolan viestin voitto on varmasti sanoin kuvaamaton tunnemyrsky, mutta kyllä tämäkin onnistuminen sai linssit lainehtimaan merkittävissä määrin. Teemu Vigren pohtii blogikirjoituksessaan, voiko emit-tarkastajaa halata. Kyllä – teki mieli!”

2017 Joensuu-Jukola
Vielä en tiedä, minkä osuuden juoksen. Vai juoksenko useamman. Aivan varmaa on, että edessä on taas elämyksiä, joita en osaa edes kuvitella.

Linkkejä:

• Tämän vuoden tapahtuman sivut: Joensuu-Jukola 2017
• Onnellisen tädin treeni -blogi: ”Venloja, mutaa ja voittamisen viettelyksiä” (Blogin takana lymyilee haastattelun Mia)
• Trailirunning.fi: Vinkkejä polkujuoksijalle suunnistustaitojen opetteluun. Jutussa mukana hauska haastattelu. Neuvot soveltuvat hyvin muillekin, kuin polkujuoksijoille.
• Kuntorastikalenteri (koko Suomi)
• Uudenmaan kuntorastikalenteri
• Jukola.com: Ohjeita ja neuvoja Jukolaan osallistumista suunnitteleville ja ensikertalaisille
• Etsitkö joukkuetta? Jukolan suunnistajapankista voit löytää juuri sopivan. Juoksin itsekin kerran pankista löytyneen joukkueen mukana. Oli todella rento porukka!

Kirjoittamani jutut Jukolasta:

• Talkoolaisena Vehmersalmen Jukolassa – tarina siitä, miten pääsin lentämään: Gravitaatio kadosissa
• Jukola.com: Suunnistava korutaiteilija paljastaa, idän ja lännen vaihtaneen kerran paikkaa
• Jukola.com: Haastattelemassa ensikertalaista. Mikä on karsina?