Sankan aamu-usvan toivossa pakkaan reppuuni kahvitermoksen, eväsleivän ja kiikarit. Ajellessa kohti Kesonsuota lähetän pyyntöjä kohti sarastusta: ”Hidasta hieman, en ole vielä perillä!” Hienoisesti hien välttäen loikin kilometrin matkan tornille ja kiipeän viimeiset portaat vain todetakseni sen, mitä aavistelinkin. Tänään ei ole minkään tasoista usvanhahtuvaakaan tarjolla, ei edes ylhäältä lintutornista käsin kurkisteltuna. Höh.

Missä on keitainen Kesonsuo?

Kesonsuo on noin 20 kilometrin päässä Ilomantsin keskustasta, itäisen Koitajoen kainalossa oleva keidassuo. Suo on suojeltua aluetta, eikä ihmisen sovi kulkea pitkospuiden ulkopuolella huhtikuun ja marraskuun välisenä aikana. Parkkipaikalta saa kuitenkin luvan kanssa taivaltaa kilometrin verran pohjoiseen pitkospuita pitkin aina Iso Säkäsaaren lintutornille asti.

Valloittava vieraskirja

Edellisviikon lintutornin postilaatikosta löysin pettymyksekseni vain kasan roskia, mutta täällä onkin todellinen aarre. Kahvia kuksasta siemaillen intoudun kirjaamaan vieraskirjan parhaita paloja muistiin. Ehkä näiden vuosien aikana merkittyjen huomioiden avulla paikan kauneus ja moninaisuus avautuvat omia hetken huomioitani paremmin? Osa merkintöjen allekirjoituksista oli selkeitä, osa selvittämättömiä. Lukuisten mysteerinimien vuoksi jätin kaikki nimet kirjaamatta.

Syyskuu 2013
Tornissa pöllön oksennuspalloja. Kanahaukka.

31.12.2013
Pehmeä harmaus ympärillä. Lunta satelee. Autuaan armollinen hiljaisuus.

4.1.2014
Lumiraja halkaisee Suomen näillä main.

6.1.2014
Keräsin karpaloa aivan mahottomasti.

15.1.2014
Geokätköilemässä lumikengillä.

18.2.2014
Hiihtoretkellä. Hanki lähes kantaa.

23.2.2014
Nähtiin kaksi valkosta teertä.

20.4.2014
Lokkeja tuhatmäärin. Matkalla pöllö lauleli meille.

27.4.2014
Jatkuva lintujen konsertti.

3.5.2014
Tornien taisto. 50 lajia mm. merikotka, maakotka, ampuhaukka.

17.5.2014
Missä kotkat piilottelivat?

4.6.2014
Lakka lopetteli kukintaa, kämmekät kukkii.

24.6.2014
Kaverina täällä vain itikoita.

20.7.2014
Hulppea näkymä, pien ihminen hupenee.

15.7.2014
Tornilla kävi vieraita Etelä-Afrikasta.

1972: uhkaavia pilviä Kesonsuon yllä

Vuonna 1972 Heikki Kauppinen maalailee synkkiä uhkakuvia Kesonsuon ylle:

”Vaikka esteitä luonnonsuojelualueen syntymiselle on melkoisesti, niin en silti usko niiden olevan voittamattomia. Kaikilla meillä Kesosta kiinnostuneilla on kuitenkin yhteinen päämäärä – saada säilytettyä tuo suo suurena luonnonmuistomerkkinä tuleville polville.

Mutta ellei kiirettä pidetä, niin yhtäkkiä vain todetaan, että – tuli valta ja voima, ja niin meillä on ruoppausjätteiden reunustama uittoväylä ja ennen niin kuuluisa lintusuo, jota käytiin ihan Seelannista asti katsomassa.

Uskon, että vuosikymmenien kuluttua, kun Pamilon voimalaitosta esitellään museona ja täkäläinen puutavara virtaa maailmanmarkkinoille nyt suunnitteilla olevaa leveää pikitietä pitkin, niin jälkeläisemme manaavat yhtä hartaasti kaikkia ruoppaajia ja muita vesistön pilaajia kuin kaikkia saamattomia luonnonsuojelijoita ja metsästäjiä, jotka eivät kyenneet huolehtimaan, että heillekin olisi säästynyt edes jotain tämän kaikki tuhoavan sukupolven kynsistä.”

Onneksi tuo kaikki tuhoava sukupolvi ei ollut nimensä veroinen, vaan jo vuonna 1976 suojeltiin 1400 hehtaaria suosta.

Vuonna 1989 Ympäristöministeriö kirjasi julkaisuunsa:
”Kesonsuon luonnonsuojelualue on huomattavimpia luonnonsuojelualueita yksityismailla. Rauhoitushakemuksen on allekirjoittanut 109 omistajaa. Kesonsuo on kermikeidas, jonka rahkasuo-osalle on luonteenomaista suon keskustan korkeinta kohtaa ympäröivien pitkien mätäsmuodostumien kermien ja niiden välisten painanteiden eli kuljujen vuorottelu.”

Hiljalleen alueita on lisätty ja nykyisin suojeltuna on 9000 hehtaaria. Vuonna 2019 suota ennallistettiin lännen Mykränsuon ojitetun siivun osalta.

Takaisin vieraskirjan sivuille

Kaadan kuksaan täydennystä ja käännän esiin vuoden 2015 merkinnät.

22.3.2015
Kaksi ruskohaukkaa. Ihanan rauhallista!

25.3.2015
Susilauman jäljet

16.4.2015
Lumi sulaa, linnuista pulaa.

7.5.2016
Tornien taisto lajeja 47 mm. jouhisorsa, kaakkuri ja mustapyrstökiuru.

15.5.2016
Kettu kuljeksi suolla.

20.9.2015
Upea auringonlasku, täydenkuun aika.

27.5.2015
Ensi kerralla kahvit mukaan. Ekakertalaiselle huikea elämys.

24.6.2015
Korpiurvelo
Erämaankiitäjä
Lurttuhyyppä

15.8.2015
Iso musta karhu vaelsi pohjoiseen näkyi hienosti noin km matkalla kunnes katosi rämeen pimentoon. Nousi suomäntyä vasten pystyyn ja kurkotteli korkealle (merkkasi). Kaksi merikotkaa seurasivat karhua uteliaina.

5.5.2018
Tornien taisto. 43 lajia.

31.7.2018
Visiting from California

9.5.2019
Kengät kastu tullessa.

2.9.2019 5am
Wonderful sunrise over the Kesonsuo.

11.1.2020
Lunta tosi vähän. Jäätiköllä suo. Hyvä on potkurilla mennä. Yksi riekkohavainto.

22.3.2020
Retkiluistimilla hyvä mennä.

14.5.2020
Pitkospuut veden alla. Otettiin kengät pois ja käveltiin ne paljain jaloin.

Miltä suo kuulostaa?

Tornille ajellessani sain ihailla pitkään soratiellä tepastelevia teeriä. Lintutornille päästyäni en löydä katseellani linnun lintua. Mikäs lintutorni tämä tällainen on? Hiljalleen vieraskirjan sivuja käännellessä rauhoitun aloilleni, saan korvani auki. Hento äänten viidakko paljastuu kerros kerrokselta. Keväinen kiihko on poissa ja tilalla ovat muuttajien kaukaiset huutelut ja jääjien kotoisat kujerrukset. Suolla pitäisi istua aina tovi silmät suljettuina ja keskittyä kuuntelemaan ainutlaatuista äänimaisemaa. Varovasti nostan katsettani ja nyt jo näenkin lähipuiden pienet siivekkäät, joutsenien parven ja yli matkaavat muuttajat. Lintujen ihastelu ei ole hätäisen hommaa. Näin opasti jo syysmuuttomentorini kiteeläisessä lintutornissa.

Kohtaaminen pitkospuilla

Toiseen kirjoitukseen taustatietoa etsiessäni törmään Aarne Hagmanin blogipostaukseen Kesonsuosta. Mies kirjoittaa: ”Alkumatkaa lintutornille johtavilla pitkospuilla teimme ihan vaelluskengillä. Ajattelimme varoituksen niitä peittävästä vedestä koskevan vain kevätaikaa. Vastaan tuli nainen, joka kertoi kumppareiden olevan tarpeen ja niinpä kävimme ne vaihtamassa.”

Minä olin tuo nainen.

Oma versioni kohtaamisesta: Paluumatkalla vastaan kävelee pariskunta, joka kertoo kuulleensa radiosta Riisituntunturin ruuhkasta. Paikkaa oli pyydetty peräti välttämään. En kerro heille, että olemme juuri keskellä ilomantsilaista ruuhkaa. Näin monen ihmisen rypästä en ole tavannut retkilläni viikkokausiin.

Lue lisää Kesonsuosta

• Tervastulia-blogi: Kesonsuon ja Koitajoen lintuparatiisi
• Katveita-blogi: Kesonsuo – silmänkantamattomiin
• Metsa.fi: Kesonsuon Mykränsuon länsiosan ennallistamissuunnitelma

Muita kirjoituksiani Pohjois-Karjalasta

• Lehtoukonhattu & luontopolku mystisen myrskyhatun jäljillä
• Avantouinti – kolmen saunan viikonloppu Pohjois-Karjalassa
• Karhunpolku – 133 km itäistä neulasmattoa lokakuussa
• Melontaretkellä Pohjoisen Saimaan saaristossa, Rääkkylässä
• Rääkkylän Saaristo Trail: Pyöräretkellä Pohjoisen Saimaan saaristossa
• Pohjois-Karjalan erikoisimmat majoituspaikat luontomatkaajalle
• Patvinsuon kansallispuisto – keväinen festivaalimatka
• Pöllöretki – ihan(an) pimeää puuhaa
• Kitee: Puoli vuotta pontikkapannujen perässä
• Pohjois-Karjalan parhaat etätyöpaikat luontoliikkujalle