Title Image

Blog

Kiikari ja lintukirja Kuva: Terhi Ilosaari

Kiteen Päätyeenlahti: Lintujen syysmuuttoa aloittelijoille

Yhteistyössä Kiteen kaupungin kanssa

Keväällä 2018 irrottelen uudenkarheista kiikareistani linssinsuojuksia. Kädessäni on nippu papereita, joihin on listattu lintuja kolmella kielellä. Huhtikuisen viikonlopun aikana kuljemme ahkerasti pitkin läntistä Uuttamaata, jotta oppisimme mahdollisimman monen maastotyypin linnut. Asialleen antautuneen opettajan puhe muuttuu korvissani talipalloiksi ja kiusallisen usein roikun riesana kurssikaverin hihassa udellen:
– Anteeksi, mutta mihin meidän pitikään nyt katsoa?
Kurssin lopulla pääni on myllerretty ylösalaisin, enkä enää erota joutsenta korpista millään kielellä.

Kaksi vuotta myöhemmin huomaan tarttuvani tuon tuosta kiikareihin. Maallemuuton myötä olen saanut loputtoman lintuelokuvan suoraan koti-ikkunoihin toimitettuna. Selaan kahta lintukirjaa, etsin varmistuksia verkosta ja riemuitsen hippiäisen askelin etenevistä omatoimiopinnoistani.

Lintujen syysmuuton lähestyessä hiipii mieleen orastava haave: löytäisinkö jostain opastajan, joka jaksaisi neuvoa ihan alkeita?

Lausun haaveeni ääneen, toive päätyy Koti-Karjala-lehden sivuille ja pian soi puhelin. Kiteeläinen Kimmo Järvinen tarjoutuu opastajaksi syksyiselle tarkkailuretkelle.

Kiikari ja lintukirja Kuva: Terhi Ilosaari

Aamu Päätyeenlahden pohjukan lintutornilla

Sovin tapaavani Kimmon Kiteen Päätyeenlahden lintutornilla. Siskoni mies koettaa tentata tiedänkö, mihin olen matkalla. Vakuutan löytäväni paikan kartan avulla ja niin löydänkin. Siis paikan, jossa joskus sijaitsi sittemmin purettu eteläisempi lintutorni. Nöyränä viestittelen Kimmolle ja kyselen ajo-ohjeita oikeaan paikkaan.

Päätyeenlahdella voi ihailla kansainvälisestikin arvokasta kosteikkoaluetta. Päätyeenlahti ja Kiteenjärvi ovat maakuntamme merkittävimpiä muuttavien vesilintujen kerääntymisalueita keväällä, mutta erityisesti syksyllä. Päätyeenlahdella tavatuista harvinaisuuksista esimerkkeinä mainitaan punapäänarsku ja valkoposkitiira.

(Tiedot poimittu Pohjois-Karjalan maakunnallisesti arvokkaat lintualueet -raportista)

”Toukokuisessa Tornien taistossa Päätyeenlahti on sijoittunut sisämaan parhaimmistoon keskimäärin 85 lajilla.” kertoo tornin vierestä löytyvä Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen kyltti.

Päätyeenlahti jatkuu etelään Kiteenjärvenä. Kun sekä lahti että järvi lasketaan yhteen tarkkailualueeseen, on paikassa tavattu yli 30 lintuharvinaisuutta tavallisten vesilintujen lisäksi.

Miksi Päätyeenlahden torni on erinomainen syysmuuton tarkkailupaikka, kyselen Kimmolta, kun vihdoin löydän tornille.

– Syksyllä tornilta olisi hyvä olla näkyvyys pohjoiseen, tämä torni ei siis ole kaikkein paras, koska pohjoisen puolella on jonkun verran kasvillisuutta havaintoja estämässä. Muilta osin avara maisema ja matala lahti tekevät tästä kelpo tarkkailupaikan.
– Kitee on yleisesti ottaen hyvä paikka tarkkailla vaelluslintuja. Sisämaapaikaksi tämä on erinomainen, koska sijaitsee arktisten muuttolintujen reitillä Vienanmeren ja Suomenlahden välillä. Kitee on myös kutakuinkin Laatokan pohjoislaidan tasalla. Harvat linnut lentävät Laatokan yli ja siksi tekevät usein mutkan tätä kautta. Joskus Venäjän rajalta tulee yllättäviä lintuja ihailtavaksi. Myös lähistön suuret järven selät ohjaavat muutonreittejä sopivasti seudulle.
– Eipä täällä juuri muita näy, väistellä ei ole tarvinnut, vastaa Kimmo, kun kysyn, miten Korona-aika tulisi huomioida tornissa vieraillessa.
– On Kiteellä nähty jopa ulkomaalaisiakin bongareita. Englantilaisille ja saksalaisille lintumme ovat olleet kiinnostavaa sakkia, täällä kun voi nähdä useita itäeurooppalaisia lajeja, Kimmo täydentää.

Muita syysmuuton tarkkailupaikkoja Kiteellä

Mihin suunnata, jos haluaa välillä muitakin maisemia kuin Päätyeenlahden pohjoisosan, tiedustelen Kimmolta.
– Tässä lähellä on Kytänsalmensillan levähdyspaikka, josta näkee sekä tämän lahden että Kiteenjärven. Myös uimarannan betonilaiturilta (’Palokunnan ranta’ paikallisten suussa) näkee hyvin. Aina ei tarvitse siis tornia, vaan avoin maisema toimii myös hyvin. Puhoksen seutu on myös mukavaa tarkkailualuetta, erityisesti Vanhan Puhoksen alue. Koivikon pellot on myös hyvä paikka. Muutama vuosi sitten näin siellä aavikkotaskun. Havainto oli silloin ensimmäinen laatuaan Pohjois-Karjalassa. Vanhan Puhoksen seutu on myös mukavaa tarkkailualuetta. Keväällä käyn usein Hyypiin sillan luona olevan sulan lintutilannetta katselemassa.

Paikallisen lintuyhdistyksen raportti vahvistaa Koivikon peltojen toimivuuden: ”Koivikon pellot on valtatie 6:n varressa sijaitseva tunnettu ja helppo retkeilykohde. Pellot ovat keskeisellä muuttoreitillä, joten levähtävä lajisto on monipuolista ja lukumäärät usein suuria.” ”Lisäksi paikalla on havaittu monia harvinaisuuksia, kuten Suomen ensimmäinen aavikkohaukka ja maakunnan ensimmäinen pikkutrappi.”

Keväällä Kiteelle avattiin uusi kosteikkoalue tulipaikkoineen ja ulkoilureitteineen. Aika näyttää millainen lintukeidas kosteikosta vielä kehkeytyy.

Lisää seudun mainioiksi todettuja tarkkailupaikkoja löydät Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen listalta.

– Tuolla yksi kurki
– Peukaloinen laulaa

En oikein näe enkä kuule siivekkäitä, mutta Kimmo luettelee havaintojaan lähes yhtenään. Ei taida olla oikotietä tuohonkaan taitoon, vaikka niin kovasti haluaisin!

– Joutsenpari ja hanhia
– Haapanoita ja sinisorsia
– Lapasorsa
– Palokärki

Kiteenjärvi sillalta käsin Kuva: Terhi Ilosaari
Kytänsalmen sillalta näkee ainakin Kiteen upean kivikirkon tornin, jos ei lintuja osuisikaan paikalle.

Päätyeenlahden lintutornin oikean sijainnin sekä muut seudun lintutornit löydät Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen sivuilta

Päätyeenlahti lintutornista käsin katseltuna Kuva: Terhi Ilosaari
Syysmuuttoa ihailemassa Kiteen Päätyeenlahden lintutornissa

Milloin on paras aika tarkkailla lintujen syysmuuttoa?

Lahdella ui joutsenpariskunta. Ennen saapumistani vieraili pari kurkea, muuten on hyvin hiljaista. Kysyn Kimmolta, olenko jo mahdottoman myöhässä tämän syksyn muuton osalta, vai vieläkö juhliin ehtii mukaan?
– Lintujen tarkkailu on aktiiviharrastajalle aika jatkuvaa touhua, mutta syys-lokakuun vaihde on erityisen hyvää aikaa. Kutakuinkin silloin on näkyvin muutto meneillään. Suurin osa pienistä hyönteissyöjälinnuista on lähtenyt jo elokuussa. Lokakuun puolivälissä hiljenee, mutta syksyn ollessa lämmin on marraskuussakin vielä paljon nähtävää. Kiteellä talvehtii toisinaan yksittäisiä joutsenia. Syksyn muuton aikana voi lahdella nähdä jopa satoja joutsenia samaan aikaan.

– Talvellakin löytää katseltavaa, mutta silloin on hyvä aika tehdä välillä ihan muuta ja kerätä intoa muuttokuukausiin. Keväällä lintujen tunnistaminen on helpompaa, kun ovat silloin juhlapuvuissaan. Syksyllä puvut ovat värittömämpiä ja kun seassa on vielä nuoria, joiden piirteet eivät ole ihan aikuisen kaltaisia, on tunnistaminen välillä vaikeaa.
– Ehkä pidän syksystä enemmän, se on usein yllätyksellisempi. Syksy voi tarjota ilmiöitä, voi saapua lintuja joita ei muulloin näe ollenkaan, pohtii Kimmo, kun kyselen suosikkivuodenaikaa.

Lintujen syysmuutto Kuva: Terhi Ilosaari

Millainen sää on paras syysmuuton seurantaan?

Tenttaan aamun asiantuntijaa, mistä tiedän, milloin tornille kannattaa lähteä toiveikkaana tarkkailemaan?
– Nyt pitäisi olla hyvä muuttoaamu. On kirkas keli ja tuuli pohjoisesta. Takana on pari sateista päivää. Nyt voisi olettaa lintujen liikkuvan, kun tuuli on suotuisa ja sade lakannut. Joskus sumu voi vaikuttaa niin, etteivät linnut liiku, joskus taas niin, että vesilinnut lentävätkin hyvin matalalla ja ovat siis helposti tarkkailtavissa.
– Oikeasti on kyllä vaikea ennustaa. Aina kannattaa lähteä! Syksyllä tarkkailu on kyllä kohdallani ihan jatkuvaa ja päivittäistä.

Koti-Karjala-lehdessä uutisoidaan retkeäni seuraavalla viikolla: ”Isommat hanhimuutot menevät joka tapauksessa pitkälle lokakuun puolelle ja monen muuttajalajin, kuten sepelkyyhkyn, päämuutto siirtyy tavallista myöhäisemmäksi.”

Alan hiljalleen löytää yhtymäkohtia suurimman hulluuteni/rakkauteni, retkiluistelun kanssa. Niin mennyttä kuin tulevaakin säätä seurataan, tietoa kerätään, koskaan ei voida olla varmoja, mutta aina kannattaa lähteä. Sellaista on retkiluistelu – ja mitä ilmeisimmin myös lintujen tarkkailu!

Edellisyönä riehuneen Aila-myrskyn helmat saattavat vielä häiritä lintujen liikehdintää, mutta hiljalleen lahdelle saapuu lisää siivekkäitä.

– Pilvisenä päivänä muutto käynnistyy hitaammin, mutta silloin voi tarkkailla jopa koko päivän. Kirkas auringonpaiste tekee kontrasteista niin suuria, että taivaan tarkkailu on hankalaa.
– Korppi
– Hömötiainen
– Käpytikka
– Isokoskelo

Jotta kaltaiseni aloittelija tajuaisi edes vähän siitä, mitkä linnut saattavat milloinkin edes teoriassa liikkua, voi tutkia Birdlifen sivuilta löytyvää yhdeksän vuoden ajalta kerättyä tilastoa ja sen pohjalta piirrettyjä käyriä. Lajin aktiivit raportoivat havaintojaan Tiira-lintutietopalveluun, jota seuraamalla voi saada paremman käsityksen oman paikkakunnan linnuista kullakin hetkellä. Kiteen lintuhavaintoja voi tutkia vaikkapa tältä listalta: Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen alueen uusimmat mielenkiintoiset havainnot kahden viikon osalta.

– Niin ja onhan täällä myös erityisen paljon päiväperhosia, jos haluaa vaihtelua lintujen tarkkailuun, muistuttaa Kimmo.

Yle.fi uutisoikin kesällä 2016: ”Eniten eri lajeja nähtiin Pohjois-Karjalassa, jossa kesän saldo nousi Kiteellä 63 lajiin. ”

Lintuharrastaja Kimmo Järvinen kiikaroi seipiö kädessä Kiteen Päätyeenlahden lintutornissa Kuva: Terhi Ilosaari
Seipiö säästää käsiä, kun tarkkailu vie mennessaan ja ajantaju katoaa.
Kimmo Järvinen kaukoputken kanssa lintutornissa. Kuva: Terhi Ilosaari

Miten lintuja tarkkaillaan?

Katselen miehen jouhevaa ja hötkyilemätöntä liikehdintää. Kiikarit nojaavat rennosti seipiöön ja nousevat nenälle tuon tuosta. Ihmettelen, mitä virkaa toimittavat mukana olevat laitteet.
– Kiikareilla etsitään ja kaukoputkella katsotaan tarkemmin, kun jotain kiinnostavaa on havaittu, opastaa Kimmo.

– Haapanoita
– Kaksi hippiäistä
– Järripeippo

Tarkkailu on selvästikin kaikkien aistien saumatonta yhteispeliä, tuntien ja vuosien harjoittelun tulosta. Äänen lisäksi myös lentotyyli auttaa usein tunnistuksessa.

– Vihervarpunen

Termospullo ja kahvia kuksassa aamuauringossa Kuva: Terhi Ilosaari

Mitä välineitä tarvitsee harrastaakseen lajia?

– Vähintään kahdeksankertaiseksi suurentavat kiikarit, ei siis ihan teatterikiikareilla pärjää. Alkuun ei tarvitse kaukoputkea. Lintukirjasta on varmasti iloa, jotkut tuntuvat käyttävän myös sovellusta tunnistuksen apuna, listaa Kimmo, kun kyselen varusteista. Täydentäisin listaa vielä lämpimillä ulkoiluvaatteilla, kuksalla ja termarilla. Siis to-del-la lämpimillä vaatteilla.

– Tiainen
– Pajusirkku
– Laulurastas, tuollainen tiksaus-ääni.

Miten innostuit linnuista?

– En ihan aina ole tarkkaillut lintuja, mutta sukulaisissani on joitain innokkaita. Ehkä kipinä lähti sieltä. Tauti on kyllä ihan pahimmasta päästä, hyvin addiktoivaa. En tiedä voinko tätä kenellekään suositella, mies virnuilee. Ja taas mieleni sinkoaa pian alkavaan retkiluistelukauteen ja lajien yhtäläisyyksiin.

– Järripeippoja
– Valkoposkihanhien aura, mutta siellä voi olla myös punakaulahanhi mukana.

Yllättävän yhteisöllistä

Kimmon puhelin soi. Hän vastaa ja sanoo muutaman minulle avautumattoman sanan, sulkee sitten puhelimensa hyväntuulisesti myhäillen. Myöhemmin ymmärrän, että päivän havaintojahan siinä lajitoverin kanssa vaihdettiin. Yksinäinen tornissa tuijottelu voikin olla hyvin yhteisöllistä.

– Jaan havaintojani usein Pohjois-Karjalan linnut -WhatsApp ryhmään ja Tiira-palveluun. Lajin viehätys tulee kyllä pitkälti ystävistä. Joskus soitellaan monestikin päivässä. Ei sen kummempaa, ihan muutaman sanan vain vaihdamme, Kimmo kertoilee.

– Vihervarpunen
– Tuossa on noin 25 yksilön parvi kuusitiaisia, ovat tämän syksyn ilmiö. Joskus niitä ei näe lainkaan, tuumaa Kimmo rauhallisesti.
Birdlife uutisoikin:Kuusitiaiset vaeltavat voimallisesti Etelä-Suomessa. Sunnuntaina Asikkalan Pulkkilanharjulla muutti yli 2 500 kuusitiaista ja samasta päivästä lähtien Hangon lintuasemalla on laskettu päivittäin tuhansia kuusitiaisia, torstaina yli 6 600 ja viikon aikana noin 17 000. Viimeksi kuusitiaiset vaelsivat näin voimakkaasti 11 vuotta sitten.”

Kitee Päätyeenlahden lintutorni Kuva: Terhi Ilosaari

Rohkeneeko aloittelija torniin tarkkailemaan?

– Niin kuin kaikissa ihmisjoukoissa, voi lintuharrastajissakin olla kaikenlaisia, joten älä säikähdä, jos käy niin huono tuuri, että joku on töykeä. Yleensä ovat hyvin ystävällistä väkeä. Kunhan et tärisytä tornia etkä mekkaloi, niin ei siinä sen kummempaa tarvitse osata. Katsele alkuun ihan rauhassa äläkä heti lähde pois, vaikka mitään et näkisikään, neuvoo Kimmo, kun kaipaan vähän rohkeutta vieraisiin torneihin kiikareiden kanssa kiivetäkseni.
– Tiltaltti
– Laulurastas, tuollainen tiksaus-ääni
– Metsähanhiaura, sen kärki on terävämpi ja jonomaisempi, kuin valkoposkihanhilla.

Katson yli lentäviä lukuisia lintuauroja. Liikehdintä on kuin tanssia, siveltimen vetoja. Keskityn tarkkailemaan hienoa muotoa ja liikettä, kaunista koreografiaa. Unohdan lajit ja ihailen näytöstä. Eikö linnuista voi nauttia näinkin?

Kotipihassa syyskuun yllättävä lämpöaalto hemmottelee liioitellen. Ruska leiskuu, kesäkanat pyörivät jaloissa ja yli lentää kaksi upeaa teräväkärkistä auraa. Hymyilyttää, kun tiedän, keitä he ovat.

Lintujen syysmuutto Kiteellä. Kuva: Terhi Ilosaari

Kimmon upeita luontovalokuvia voit käydä ihailemassa täällä.

Muita kirjoituksiani Kiteeltä

Kirjoituksiani Pohjois-Karjalasta

Millaisen oivalluksen kirjoitus antoi? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!