Lohtulukemista viruksen säikäyttämille
Kirjoitin Facebook-seinälleni 23.3.2020
”Lähiympäristössäni on kaikki hyvin. Aurinko paistaa, hanki kantaa, ihmisiä ei näy eikä kuulu. Silti peukalot eksyvät selaamaan epätodellisen tuntuisia, mutta valitettavan tosia uutisotsikoita. Lukujonossa olevat kirjat eivät jostain syystä pysy kädessä.
Iltamyöhällä, syvällä riippumatossani tunne on vahva: Nyt tarvitaan lohtulukemista. Kirjoja, runoja ja tarinoita, jotka tuntuvat siltä, kuin joku peittelisi kuumeisen toukaksi ja kääntäisi vielä jalkopäänkin visusti viileältä suojaan tai siltä, kuin pitkän tuulisen kävelyn jälkeen astuisit sisään lämpimään taloon ja kyselemättä käteesi tyrkättäisiin kuuma kaakao ylenpalttisella kermakuorrutteella eikä sohvalle pyydettäisi, vaan suorastaan vaaditaan istumaan. Ehkä mukana voisi olla myös ripaus huolettoman myötätuulipurjehduksen tunnelmaa tai teelusikallinen kuplivaa ja roosaa?
Ajattelin koota blogiini listan lohtulukemisista. Haluaisitko jakaa oman vinkkisi? Ehkä jopa perustelujen kera?”
Lohtulauseiden suurmestari: Tove Jansson
Heti ensimmäinen vinkkaaja ohjaa Toven tarinoiden äärelle.
Tove Jansson: Haru, eräs luoto
”Vie ajatukset kesään, tuuleen ja tyrskyihin. Eristyksestä ja yksinolosta nautitaan.” Vinkkaaja: Sanna.
Samaan hengenvetoon suosittelen myös Toven Kesäkirjaa. Ovat molemmat omia ainaisihastuksiani. Pian Sini jo täydentääkin: ”Kaikki Toven kirjat!”
Kyllä, samaa mieltä. Vahva suositukseni on: nyt kaikki kirjansivujen matkassa Muumilaaksoon, mars!
Joitain vuosia sitten vietin viikon vapaaehtoisesti puolieristäytyneenä digipaastoillen. Silloin luin Tuula Karjalaisen kirjoittaman, Tove Janssonin elämästä kertovan kirjan Tee työtä ja rakasta. Kirjassa eletään myös eristyksissä, piilossa sodan jaloista. Erääksi Muumien synnyn syyksi väitetään Janssonin tarvetta paeta sotaa mielikuvitusmaailman lempeyteen.
”Erään hemulin väitettiin syöneen epätoivoissaan oman kovakuoriaiskokoelmansa, mutta se oli kai vain huhua. Olisihan hän silloin toki syönyt mieluummin ammattiveljensä kokoelman.” -Taikatalvi
Todellisuuspakoa toisiin aikoihin, paikkoihin ja elämiin
Supervinkkaajani Sanna jatkaa:
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana.
”Ajatukset siirtyvät koronasta pienen Skotlantilaisen kirjakaupan hyllyjen väliin. Sallii harha-ajatukset”
Asko vinkkaa itselleni vieraasta genrestä:
”Zane Greyn kirjat on sellaisia hyvän mielen länkkäreitä. Niissä on aina onnellinen loppu.”
Oma suositukseni:
Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa
Tämä kirja lohdutti särkynyttä sydäntä ja päätä paikkaillessa, mutta toiminee kaikkiin maailman murheisiin.
”Ne puskivat päällään hänen kättään. Sanotaan, että kissan kehräys saa ämpärillisen murtuneita luitakin kasvamaan takaisin yhteen ja parantaa kivettyneen sielun. Mutta sitten kissat menevät taas menojaan eivätkä katso taakse.” – Pieni kirjapuoti Pariisissa
Matkailua tarinoiden lentävillä matoilla
Sanna O vinkkaa:
Vivi-Ann Sjögren: Saharan aamut ja illat sekä Minttuteetä, karavaanarielämää ja kuumia hiekkadyynejä
Samaa mieltä! Oikeastaan kaikki V-A Sjögrenit toimivat. Sivuilla matkustetaan ja maistellaan paikallisia makuja.
Sanna (ilman O:ta) jatkaa:
Mikki Berner: Täyspurjein aina
”Kirja Fazer Finlandin maailmanympäripurjehduksesta on yksi ikisuosikkini, vaikka onkin melko kökösti kirjoitettu.”
Kummiserkkuni lähettää vinkin, joka sekoittaa jännistystä, kulttuurihistoriaa ja rakkautta sekä kuljettaa Bakun kaupunkiin Azerbaidzaniin: Kurban Said: Ali ja Nino. Samalta vinkkaajalta myös Cheryl Strayedin: Villi vaellus. Villiä vaellusta en olisi itse oivaltanut lisätä lohtukirjoihin, mutta toden totta – kirjan mukana pääsee mukaan ihan toiseen maailmaan ja lukuisista vastoinkäymisistä huolimatta kirjassa on lohdullinen tunnelma.
Sula satuihin, anna runojen kutitella
Touko:
”Tiitiäisen satupuu, sopii kaikkiin elon hetkiin”
Lohdullisia lurituksia ovat mielestäni myös Heli Laaksosen murrerunot, joissa ilahduttavan usein on luonto vahvasti läsnä.
”… ja saan opetta sul mailma
alust alkates
nii mää olen toivonukki
et saissin näyttä sil
ko ei ol nähny
kuin kaunis on tiasenpoik
kuin kellanen sen rint.”
Kummiserkkuni vinkkilaarin lastenkirjan matkassa voi paeta virusotsikoita Pensionaatti Paradaisiin: Inka Nousiainen, Satu Kettunen: Karkumatka
Parhaat juhlat löytyvät keittiöstä
Ruoka, tuo lohduttajien klassikko voi karanteenin pitkittyessä saada ovenkarmit kutistumaan. Kirjan sivuilta käsin nautittuna ruoka ei muuta pyykkilautoja pesupalloiksi, mutta lohduttaa silti lämpimästi.
Odotinkin kieli pitkällä Sonjan kirjavinkkejä. Kun vinkkipullon korkki avautui, niin sieltähän ryöppysi kunnon sikermä useammallekin lautaselle jaettavaksi. Sonjan kanssa olemme tavanneet juhlissa, joissa uskomattoman iloinen ja monipäinen joukko on kokoontunut kuplalasit käsissä kokoonsa nähden uskomattoman pieneen tilaan. Niin kuplat kuin pisarat lentelivät ilmassa. Tässä ajassa nuo hetket tuntuvat kepeältä elokuvalta, ehkä tuotantoa jostain iloiselta 1920-luvulta?
Tässä Sonjan kirjaravintolan lohtumenu:
- Heikki Valkama: Pallokala
- Noël Balen & Vanessa Barrot: Kalmakääryleitä murhakastikkeessa
- Simmel, Johannes Mario: Ei aina kaviaaria
- Rex Stout : Liian monta kokkia
- Doris Lessing: Kissoista (Yhdelle kissoista kelpaavat vain kevyesti paistettu vasikanmaksa ja nopeasti ryöpätty valkoturska)
- Karen Blixen: Babetten pidot – novelli, johon perustuu elokuva Ranskalainen illallinen! Ah, tätä en tiennytkään.
- Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti
- Juan Ramón Jiménez: Harmo ja minä!
Lohtulaarin yllätyslöytöjä
Ahkerin kirjavinkkaaja Sanna johdatti myös tämän kirjan lähteille. Nyt osui, upposi ja lähti heti tilaukseen. Kirja on: Douglas Coupland: Micro-orjat, joka kirjavinkit.fi-sivuston kuvauksen perustella tarjoaa niin paljon samaistumispintaa itselleni, että ihokarvat vapisevat.
Entäpä jos joku elää eräänlaisessa karanteenissa ihan omasta tahdostaan? Kuin tilauksesta Milla Peltonen julkaisi juuri kirjansa Erakot, joka kertoo monipuolisesti suomalaisista erakoista.
Kummiserkkuni lähetti vielä yhden vinkin: Morten Strøksnes: Merikirja. Kuuntelin tämän itse äänikirjana, mutta pitäisi ehkä lukea ihan paperisena, sellaiseen tahtiin kirja vyörytti kaikkea merestä: faktoja, mytologioita, filosofiaa ja mietteitä. Karanteeni estää ainakin Uudellamaalla asuvien lähisaaria pidemmät merimatkat. Lohduttakoon tämä heitä, joilla on erityisesti merta ikävä.
Mitä tehdä, kun kirja tuntuu liian hitaalta?
Kirja katsoo syyllistävänä hyllystä, mutta sormi hakeutuu näytölle, helpon aivonapostelun pariin. Voisiko itseään vähän huijata? Tai ehkä ohjata lempeästi sähkösanomista rauhallisemman tekstin ääreen?
Erlend Loe: Maria & José – mystinen, lohdullinen aikuisten tarina, jossa on niin vähän sivuja, että kirjan lukaisee itselleen iltasaduksi vaikka kahdesti yhden illan aikana.
Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju Nonna – lyhyitä päiväkirjamerkintöjä isoäidin ja lapsenlapsen yhteisistä hetkistä. Tekstit ovat helppoja suupaloja, mutta niin koukuttavia, että pian huomaa hotkineensa koko kirjan. Nauruterapiaa tarjolla lähes joka aukeamalla.
Kaunis etäkiitos, virtuaaliruusu ja desinfioitu kertakäyttöhaalarihalaus kaikille lohtukirjoja vinkanneille!
Mistä kirjoja karanteeniin?
- Yle uutisoi osan kirjastoista palvelevan uudella tavalla: Suljetusta kirjastosta voi nyt hakea valmiiksi pakatun kassin toivomiaan teoksia
- Monien kirjastojen sivuilla on nyt uudet, selkeät koronaohjeet digitaalisen aineiston lainaamiseen
- Antikvariaateista olen tehnyt viime aikoina lukuisia löytöjä ja edullisia kirjaostoksia
- Jos omat on jo luettu, kysy kaverilta. Vastikään lähetin kirjapaketin muuten nyt saavuttamattoman Uudenmaan rajan sisäpuolelle
- Helsingin Sanomien karanteenikirja-artikkelin lopussa on pitkä lista palveluita, joiden kautta kirjoja voi nautiskella
- Kun ei lue, voi kuunnella aiheesta podcasteja. Omat suosikkini ovat
Pingback: 7 lähiretkivinkkiä Uudellemaalle