Title Image

Blog

Hraunhafnartangi lighthouse Photo: Terhi Jaakkola

Majakkamaalari Mathilde Morant

See below (=scroll down about 2,5 kilometers) to read the interview of Mathilde Morant and Project Viti in English!

Kahlaan sankassa sumussa kohti kallion kielekettä, jolta tulen pian näkemään elämäni ensimmäiset lunnit. Mukana kulkee lammaskoira ja islantilainen suosikkivaellusoppaani, lammastilan poika, tästä maasta muokattu kestävyysihme. Keskustelemme englanniksi majakkamaalarista. Tarinointi etenee jota kuinkin näin:

  • Poika: ”Viimeksi vaelsin majakalle yhden ranskalaisen kanssa. Hän maalasi majakan.”
    Minä: ”Ahaa, olitteko ihan kahdestaan?”
    Poika: ”Ei, kyllä koira oli myös mukana ja Chantal.”
    Minä: ”Mutta miten saitte maalausvälineet kuljetettua?”
    Poika: ”Ei niistä ollut mitään vaivaa, menivät ihan pieneen tilaan.”
    Minä: ”Jaa, kuinka kauan olittekaan majakalla?”
    Poika: ”Eiii siinä mennyt kuin tunti korkeintaan – siis maalatessa.”
Lighthouse in North East Iceland

Raufarhafnarviti, lighthouse in Raufarhöfn the northernmost village in Iceland / Majakka Islannin pohjoisimman kylän kupeessa

Islantilaisten jutuissa on aina vähän totta ja paljon tarinaa, ovat ihailtavan hyvällä itsetunnolla varustettuja ja uskovat pystyvänsä mihin vain – vaikka nyt sitten maalaaman majakan tunnissa. Mutta joku tässä jutussa on hullusti. Olen saapunut lammastilalle elokuun alkuviikoiksi nimenomaan maalaustalkoisiin ja sisälläni sitkeästi elävä pieni pikkusieluilija jo hieman kimpaantunut ja kiukuttelee: ”Jos tarjolla on jotain niin hauskaa kuin majakan maalaus, miksi MINÄ en saanut tehdä sitä, vaan tehtävä annettiin täysin tuntemattomalle ranskalaiselle?”

Lisäkysymysten myötä selviää, että maalaritar ei suinkaan maalannut majakan pintaa, vaan kuvan majakasta. Kiukun sijaan kiinnostun! Kukas tämä henkilö oikein on! Mistä löytäisin hänet? Riemukseni majakkamaalari Mathilde Morant suostuu heti haastatteluun.

French Mathilde Morant painting a light house in Iceland photo by Aðalgeir Vignis

Mathilde Morant capturing the moment Photo by Aðalgeir Vignis / Majakkamaalari Mathilde Morant työssään.

Majakkamaalari Mathilde Morant

Mistä sait idean projektiin?

– Sain idean viime kesänä, kun vanhempani tulivat tapaamaan minua tänne Islantiin. Otin onnellisena vastaan matkaoppaan roolin. Ensitöikseni ostin tiekartan ja karttaa tutkiessani huomasin lukuisia punaisia tähtiä, jotka rikkovat rannikkoa. Nämä tähdet olivat majakoita. Ajattelin: ”Jos ne ovat kartalla, minun pitäisi käydä jokaisella. Minun pitäisi piirtää ne kaikki!” Ajatus oli sinällään merkityksetön, vain yksi lukuisista ideoista, joita elämässä tulee ja menee. Mutta juuri sillä hetkellä kaipasin jotain omaa projektia, jotain jahdattavaa, joten päätin kuunnella tätä ajatusta sen sijaan, että antaisin sen kuolla.

Kuinka päädyit Islantiin?

– Olen asunut kaksi vuotta Reykjavikissa. Tulin ensin Erasmus-harjoitteluiden vuoksi maahan, silloin opiskelin vielä Ranskassa. Opiskeluvaihtoaikani auttoi minua luomaan yhteyksiä paikallisiin. Valmistumiseni jälkeen kysyin täällä tapaamaltani taiteilijalta, tarvitseeko hän seuraavaa elokuvaansa varten maalari-lavastajaa. Ja sitten olinkin jo takaisin Islannissa! Aloitin työt elokuvasarjojen parissa ja nyt työskentelen vuoden mittaisen sopimuksen turvin Islannin kansallisteatterin rekvisiittaosastolla – eräänlainen unelmatyö, josta olen hyvin kiitollinen!

Rauðanúpin majakka Pohjois-Islannissa Kuva: Terhi Jaakkola

Rauðanúp lighthouse

Mikä on yllättänyt sinut?

– Niin moni asia! Erityisesti prosessi, jonka jokaiselle majakalle meno vaatii. Kulku majakalle vaatii usein poikkeamista valtaväyliltä ja juuri siksi jo matkalla tuleekin löytäneeksi kaikkea kiinnostavaa.
Yllättäen parasta ovat olleet kohtaamani eläimet. Juuri eläinten vuoksi otan kiikarini aina mukaan. Olen nähnyt valaita vuonoissa, delfiinien hyppivän meressä ja hylkeiden lepäävän kivillä. Eräänä aamuna, kun raotin ikkunaani, viiden metrin päässä autostani oli napakettu. Vastikään löysin kokonaisen pyöriäisen luurangon jäätikön läheltä (olisin halunnut ottaa sen mukaani, mutta luuranko oli haisevinta koskaan kohtaamani asia!)

Mikä on suosikkisi kaikista maalaamistasi majakoista?

– Harvoin olen täysin tyytyväinen maalauksiini, mutta Reykjanesin niemimaan Stafnesin majakan maalaus on tämän hetken suosikkini (kuva on projektin Facebook-sivun yläreunan kuvana). Maalasin tämän majakan aurinkoisen ja rapean kylmän talvipäivän aikana. Mielestäni onnistuin samaan kuvaan talvipäivän tunnelman: kylmä, mutta täynnä valoa. Etsiessäni tietoa Islannin majakoista, huomasin nopeasti, että jotkut niistä ovat samanlaisia tai niiden arkkitehtuuri on täsmälleen sama. Tämä vahvisti ajatustani siitä, että itse majakan maalaamisen lisäksi haluan saada kuvaani myös sään, tunnelman ja ympäröivän maiseman.

Mathilde focusing on her work on sunny day. Photo by Aðalgeir Vignis

Mathilde focusing on her work. Photo by Aðalgeir Vignis / Majakkamaalari Islannissa. Kuva: Aðalgeir Vignis.

Maalaatko ympäri vuoden vai vain kesäkuukausina?

– Ensimmäinen ajatukseni oli maalata vain kesäkuukausina, mutta en halunnut antaa idean haalistua, joten aloitin projektini talvikuukausina maalaten Reykjavikia lähinnä olevia majakoita. Nyt olen iloinen, että toimin juuri näin, koska tunnelma talvella on hyvin erilainen kuin kesällä. Monet majakat ovat kirkkaan oransseja, mikä näyttää erityisen kauniilta lumisateen sinertämissä maisemassa. Päätin omistaa koko kahden ja puolen kuukauden mittaisen kesälomani Islannin ympäri ajamiseen maalaten niin monta majakkaa kuin ehdin.

Stony road to the Rauðanúpsviti - lighthouse Photo: Terhi Jaakkola

Views on the way to the Rauðanúps lighthouse. / Rauðanúpsin majakalle matkasta puolet taittuu mahtipontista mukulakiviväylää pitkin taiteillen, loppumatka onkin lempeää nurmipolulla nousua.

Islannissa tuulee aina silloin, kun ei myrskyä. Kuinka onnistut maalaamaan tässä tuulessa? Onko sinulla erityisiä vinkkejä tai kikkoja?

– Sää on ollut suurin huolenaiheeni tässä projektissa, mutta joskus ongelma voi kääntyä maalaukseksi. Kun maalasin talvella, pystyin toki valitsemaan maalauspäiväni sääennusteen mukaan, mutta unohdin yhden asian – sen, että vesiväri on – kuten nimikin kertoo – vesipohjainen, mikä tarkoittaa, että alhaisissa lämpötiloissa se jäätyy! Ensimmäisen kerran näin tapahtuessa, luulin, että opiskeluajoiltani peräisin olevat maalini ovat vain vanhentuneet. Vaikka jääkiteiden kuviot olivat kauniita paperilla, pystyin jatkamaan maalausta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Sitten kylmyys toisinaan pakotti vetäytymään autoni sisälle tai kotiin. Myöhemmin sain ajatuksen pitää pakkasen vähän kauemmin loitolla sekoittamalla voimakasta alkoholia maalausveteen. Mutta en oikein pidä tästä sekoituksesta, koska se muuttaa myös pigmenttejä ja heikentää väriä.

Jos maalini eivät jäädy, niin sitten jäädyn minä. Yritän jatkuvasti kuunnella tarkemmin kehoani. Piirtäessäni ja maalatessani voin eksyä ajallisesti kokonaan, ja yhtäkkiä ”herään” kylmän ravistellessa minua. Joskus en ole pystynyt viimeistelemään maalauksen yksityiskohtia paikan päällä, koska sormeni ovat olleet liian kylmät.

Joissakin kesämaalauksissani voi huomata sadepisarat, jotka ovat muuttaneet maalausta. Näistä sattumista pidän todella. Maalaan myös autoni sisällä, jos sää on liian sateinen tai tuulinen ja jos majakalle pääsee tietä pitkin. Yhden majan maalaan noin 1- 2 tunissa. Arviolta 50 – 100 % maalauksistani on maalattu paikan päällä. Yllättäen myös todella mukava sää voi olla ongelma, koska silloin vietin liikaa aikaa maalaamiseen ja ylityöstän työtäni. Yritän pitää maalaustuokion aina lyhyenä ja tehokkaana.

Viime talvena opin uuden tempun: nyt osaan maalata hanskat kädessä! Joskus päälläni on viisikin kerrosta vaatteita (jopa kesällä) silti lopulta jäädyn kokonaan, koska en liiku lainkaan tuntikausiin!

Next to Rauðanúp lighthouse are two massive stone pillars called Karlinn and Sölvanöf Photo: Terhi Jaakkola

Next to Rauðanúp lighthouse are two massive stone pillars called Karlinn and Sölvanöf / Näiden kahden Rauðanúpin majakan vieressä komeilevan kivipaasien nimet ovat Karlinn ja Sölvanöf.

Mikä on tärkein varuste, jonka otat aina mukaasi?

– En voi ottaa oikeastaan ottaa tätä mukaani, vaan hän vie minut: autoni! Vaikka en pääse jokaiseen majakkaan perille asti autoni avulla, ei tämä projekti ei olisi mahdollinen ilman Toyota RAV4 -autoani. Toyotani on enemmän kuin ajoneuvo, se on kotini, taidestudioni, mukavuusalueeni. Olen viettänyt paljon aikaa korjaamalla vanhaa autoani itse ja muuntamalla siitä pienen asuntoauton, jossa on mukava sänky ja keittiö. Toivon autoni säilyvän ehjänä viimeiseen majakkaan asti! Tätä kirjoittaessani olen ajanut yli 4500 kilometriä sen jälkeen, kun lähdin Reykjavikista kesäkuussa ilman mitään teknisiä ongelmia!

Mathilde Morant uskollisen autonsa kanssa. Kuva: Jason Depenbrock

Mathilde Morant and her car. Photo by Jason Depenbrock.

Tiedätkö, onko joku muu tehnyt saman eli maalannut kaikki Islannin majakat? Tai ehkä maalannut majakat jossain muussa maassa?

– Tiedän, että valokuvaajat ovat kuvanneet jokaisen Islannin majakan, mutta en tiedä piirtäjistä tai maalaajista. Joku kertoi minulle, että joku toinen taiteilija on maalannut Islannin majakoita, mutta epäilen, ettei hän ole käynyt paikan päällä kaikissa, koska tapaamani majakoiden vieressä asuvat ihmiset olisivat kertoneet minulle tästä henkilöstä, jos sellainen olisi olemassa. En tiedä myöskään onko vastaavaa tehty muissa maissa, mutta tämä kysymys herätti uteliaisuuteni, joten nytpä ryhdynkin tutkimaan asiaa!😊

Järjestätkö näyttelyn, kun projekti on valmis?

– Suunnitelmanani on järjestää talvella näyttely jo maalaamistani majakoista, teettää jokaisesta kuvasta painetut kopiot ja myydä nämä, jotta saan rahoitusta hankkeeni jatkamiseen. Kun olen kerännyt kaikki majakat, haluan järjestää uuden näyttelyn, julkaista kirjan, jossa kaikki kuvat ovat mukana sekä myydä kaikki alkuperäiset maalaukset. Tämä on seuraavien vuosieni tavoite.

Rauðinúpur lighthouse, Icleand. Photo: Terhi Jaakkola

Rauðinúpur lighthouse / Rauðinúpurin majakka, kivipaasien kupeessa.

Yövytkö koskaan majakoissa tai niiden lähellä?

– Olen nukkunut Länsivuonojen Galtarvitin majakanvartijan talossa, mikä olikin kamalin yöni! Olin tässä upeassa paikassa aivan yksin ilman matkapuhelinverkkoa. Lähin ihminen oli 7 km päässä. Paikan omistaja, joka ei siis ollut itse majakalla, valtuutti minut nukkumaan talossaan. Järjestelyhän oli aivan täydellinen! En pelännyt olla YKSIN, mutta pelkäsin, koska en ehkä ollutkaan yksin… Rannalla kävellessäni löysin hylätyt pelastusliivit… Lukitsin itseni taloon mennessäni nukkumaan ja koin elämäni pahimmat painajaiset. Unessa askeleet lähestyivät sänkyäni, radio kytkeytyi päälle, vaikka siihen ei pitänyt saada signaalia jne. Heräsin kahdesti paniikissa vain ymmärtääkseni, että olen talossa aivan yksin.

Oli kesäkuu ja keskiyön aurinko. Olin todella iloinen, että yö oli kirkas ja valoisa. Voit kuvitella, kuinka onnellinen olin saadessani nukkua omassa autossani seuraavana yönä! Mutta jos minulle tarjoutuisi tilaisuus mennä tuohon paikkaan uudestaan, sanoisin tietysti: ”Kyllä!”, mutta nukkuisin majakanvartijan talon sijaan itse majakassa. Majakanvartijan talossa oli vain jotain niin outoa. Ehkä syy oli yksinkertaisen psykologinen, koska omistaja oli kertonut minulle maahisten asustavan samalla seudulla.

Hraunhafnartangi lighthouse Photo: Terhi Jaakkola

Hraunhafnartangi lighthouse, the northernmost lighthouse in Iceland. / Hraunhafnartangin majakka on Islannin pohjoisin majakka.

Mikä Islannin majakoista kaikkien pitäisi nähdä ja kokea?

Þrídrangar-majakka Vestmansaarilla. Tämä majakka on tosin vaikea nähdä, koska se on 12 kilometrin päässä rannasta sijaitsevalla kalliopilarilla ja perille pääsee vain helikopterilla. En ole vielä tätä majakkaa nähnyt, mutta etsin innoissani tapaa päästä tälle majakalle tai edes niin lähelle, että pystyn maalaamaan tämän. Olisi mahtavaa, jos tämä olisi viimeinen majakka, jonka maalaisin, eräänlainen viimeinen virstanpylväs projektilleni.

Mutta ollaanpa realisteja, suosittelen seuraamaan kartan punaisia tähtiä. Annathan paikkojen yllättää!

Hraunhafnartangi lighthouse Photo: Terhi Jaakkola

Hraunhafnartangi – only about 800 meters south of the Arctic Circle. / Vain kivenheiton päässä Napapiiristä.

Oliko vaikea löytää perille Koillis-Islannin Sveinungsvikin lammastilan lähellä olevalle majakalle?

– Odotin Melrakkanesin majakan olevan vaikeasti saavutettava, koska tiesin, ettei perille asti ole tietä ja että majakan kunnossapito hoidetaan veneellä, joka vain pudottaa miehistön paikalle. Olin valmis ohittamaan tämän, kunnes löytäisin jonkun ratkaisun perille pääsyyn. Mutta tämä osoittautuikin yhdeksi suosikkimajakkamatkoistani! Sattumalta kysyin, miten majakalle voisi päästä. Minulle neuvottu perhe toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi.

Lammastilan poika nimettiin oppaakseni. Maatilalla työskentelevä ranskalainen nainen liittyi myös mukaan retkueeseen ja näin me kolme sekä koira matkasimme majakalle. Matkaa kertyi edestakaisin kuljettuna yhteensä 14 kilometriä. Poika ruokki meitä ihmissyöjä-jääkarhu-tarinoilla, näytti sydämenmuotoisen joen ja upean vesiputouksen. Eksyimme sumuun ja saavuimme vihdoin majakalle, jonka ovi oli avoinna ja näin pääsimme ylös torniin. Jyrkkiä tikkaita kiiveten pääsimme ihailemaan valojärjestelmää lähietäisyydeltä.

Paluumatkalla sumu katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Näimme kauniita kallioita ja jopa lunneja! Palattuamme retkeltämme oli melko myöhä, satoi vettä ja olimme todella väsyneitä! Kuinka onnellinen olinkaan ryömiessäni makuupussiini tällaisen seikkailun jälkeen – seikkailun, jonka sain tehdä ihmisten kanssa, joita en edes tuntenut kahdeksan tuntia aikaisemmin! Kuunnellessani sadepisaroiden ääniä autoni katolla, mietin tätä kaikkea … Tätä kutsun onnellisuudeksi!

Melrakkanes lighthouse and a green tent. Photo: Terhi Jaakkola

Night in a tent next to the Melrakkanes lighthouse. / Viimeksi täällä vieraillessani vietin yön majakassa, nyt teltassa. Olisiko seuraavaksi riippumaton vuoro?

Suomessa on Pohjoismaiden korkein majakka. Milloin saamme sinut Suomeen maalaamaan upeat majakkamme?

– Todellako? Sehän tarkoittaa sitä, että minun on päästävä sinne! Ajatuksenani on vielä joskus viedä projektin ulkomaille. Pohdin kuljettavani autoni lautalla Manner-Eurooppaan ja maalaavani majakoita matkalla Ranskaan.
Kotiseudullani Bretagnessa on Euroopan valovoimaisin majakka, sen valo näkyy 60 kilometrin päähän. Majakan nimi on Phare du Créac’h. Alueella on paljon majakoita, osa niistä on kirjaimellisesti rakennettu mereen. Lapsena minua kiehtoi tämä kuva La Jument -majakasta: , jonka Jean Guichard otti. Tarina kuvan takaa: Viimeinen majakanvartija, Théodore Malgorn, kuuli helikopterin melun ja ajatteli pelastajien saapuvan noutamaan häntä myrskyn keskeltä. Mies lähti ulos ja sulki oven perässään. Välittömästi oven sulkeuduttua aalto saavutti miehen.* Vuonna 1991, kaksi vuotta tämän kuvan ottamisen jälkeen, majakka automatisoitiin, eikä majakanvartijaa enää tarvittu.

*Haastattelussa Mathilde antaa ehkä ymmärtää aallon kaapanneen majakanvartijan. Wikipedian tarina on hieman kesympi, jännittävä toki tämäkin versio: Wikipedia.org: La Jument

Hraunhafnartangi LighthousePhoto: Terhi Jaakkola

Hraunhafnartangi Lighthouse / Hraunhafnartangin majakka variksenmarjavarvukon takana.

Interview with Mathilde Morant – The Lighthouse Painter

Where did you get idea to the project?

– It sparked last summer while my parents came to visit me here in Iceland. I happily took the role of driving them around, so I bought a road atlas of Iceland. When I looked at the maps, I noticed many red stars punctuating the coastline. It was the lighthouses, and I thought: ”If they are on the map, I should go to all of them. I should draw all of them!”. It was that sort of irrelevant idea you sometimes have, but it came at a moment in my life I needed a project of my own, something to chase, so I decided to listen to that idea instead of letting it die.

How did you end to Iceland?

– I’ve lived two years in Reykjavík. I first came via an Erasmus internship while I was still studying in France which helped me make potential work contacts. After graduating I asked an art director I had met if he needed a painter/ scenographer for his next movie and here I was, back in Iceland! So I first started working on movie sets and now I am currently on a yearly contract at the props department of the National Theatre of Iceland, a sort of dream job I am so grateful of!

Hraunhafnartangi Lighthouse Photo: Terhi Jaakkola

Wikipedia: ”Hraunhafnartangi is the second northernmost point of mainland Iceland and was believed to be the northernmost point until 2016 when it lost that title to the close by Rifstangi which was found to exceed it by 68 metres.”

What has surprised you?

– So many things! The process of going to each lighthouse – often off the beaten path – means I get to discover many things on the way. The best was to encounter a lot of wildlife unexpectedly and that’s why I always take my binoculars with me. I saw whales in the fjords, dolphins jumping out of the water, seals resting on rocks. One morning when I removed my window cover there was an arctic fox 5 meters away from the car. More recently I stepped upon the whole skeleton of a porpoise near a glacial river (I would have loved to take it with me, but it was the stinkiest thing I have ever smelled).

What is your favorite of all the lighthouses?

– I am hardly satisfied with my drawings/paintings, but at the moment I would say I like the one of the lighthouse at Stafnes in the Reykjanes peninsula (it is the actual banner of the Facebook page of the project). I painted it during a sunny and crispy cold winter afternoon, and I think I have managed to show the winter atmosphere there: cold but full of light. When I began searching information about Icelandic lighthouses, I quickly realized some of them are similar or have the exact same architecture. Therefore, it reinforced my idea of not only capturing the lighthouse but also portray the weather, the atmosphere and the landscape surrounding it.

Hraunhafnartangi lighthouse Photo: Terhi Jaakkola

Hraunhafnartangi lighthouse and ruins of and old turfhouse. / Hraunhafnartangin majakan vierustalla on kaksi mielenkiintoista turvetalon rauniota.

Do you paint around the year or only during the summer months?

– My first thought was to only paint during the summer months, but I didn’t want to let the idea fade away, so I started it during the winter months with the closest lighthouses from Reykjavík. I am glad I did because it is a very different atmosphere to capture compared with the summertime. A lot of lighthouses are colored with a bright orange and it looks so beautiful with the blue hues of a snowfall. I decided to dedicate my summer holidays to drive all around Iceland and paint as many as I could during two and half months.

In Iceland it is windy all the time when it is not stormy. How do you manage to paint in all this wind? Do you have any special tips or tricks?

– The weather has been my main concern for this project, and it can sometimes translate into the painting. When I painted in the winter, I could pick my day regarding the weather forecast, but one thing I forgot was that watercolor is – as its name says – water based, meaning on lower temperatures it freezes! The first time it happened I thought my paint (which I owned since college) had turned bad. Although ice crystals patterns were beautiful on the paper, I could only work on it until a certain point which made me retreat inside my car or at home at some occasions. Later I got the idea to keep the frost away a little longer by mixing strong alcohol with my water. But I don’t like doing that because it also changes the pigments and weakens the color.

If it’s not my paint freezing it can be my body, so I tried to listen to it more carefully. When I draw and paint, I can get completely lost in time and suddenly ”waking up” shaking of cold. Sometimes I couldn’t finish the details of the painting on location because my fingers were too cold and I either take refuge in my car or back home after taking a picture.

In some of my summer paintings you can spot raindrops that has altered the watercolor. I really like that. I also paint inside my car if the weather is too rainy or windy and if the lighthouse is directly accessible via a road. It takes me between 1h and 2hs to complete a painting and overall, I would say between 50%-100% of the time painting is spent on location. Surprisingly, a really nice weather can also be a problem because then I spent too much time painting and I overdo it. I try to keep it short and efficient.

My trick was to learn to draw with gloves on this winter and also to sometimes wear up to 5 layers of clothing (even in the summer), although I end up cold anyway because I am not moving at all for hours!

Hraunhafnartangi lighthouse Photo: Terhi Jaakkola

Hraunhafnartangi lighthouse

What is the most important gear you always take with you?

– I can’t take it with me, but she takes me to most places: my car! Even if I cannot reach every lighthouse with it, this project would not be possible without my Toyota RAV4. It is more than a vehicle, it is my home, my first art studio, my comfort zone. I have spent a lot of time fixing this old car by myself and converting it into a tiny camper with a comfortable bed and a kitchen and I hope it will be at least running until the last lighthouse! When writing this I have been driving more than 4500 kilometers since I left Reykjavík in June without any technical problem with this car!

Do you know if there is anyone else who has done the same? Collected all lighthouses in Iceland? Painted lighthouses in some other country?

– I know photographers have been taking pictures of every lighthouse, but I don’t know about drawing/painting. Someone told me that another artist has been painting every lighthouse in Iceland, but I doubt it was on location because the people living next to the lighthouses I met would have told me about this person that came before. I don’t know about other countries either but now I am curious and I will investigate! 😊

Will there be an exhibition when the project is ready?

– My plan this winter is to exhibit the lighthouses I have collected, make print copies and sell them to fund the project in order to carry on. When I will have collected every lighthouse, I want to do another exhibition, publish a book with all the drawings and sell all the originals. That’s the goal for the coming years.

Do you camp/overnight in lighthouses/close to the lighthouses?

– I have slept in the lightkeeper’s house of Galtarviti in the Westfjords, which was actually my worst night! I was in this magnificent location on my own with no cellphone signal and the nearest human life was 7 kms away across a mountain range. The owner – who was not there – authorized me to sleep there. It was just perfect for me! I was not afraid to be alone, but I became afraid to NOT be alone because when I took a walk down the beach, I noticed an abandoned life jacket… I locked myself in the house when I went to bed and I had the worst nightmares I’ve ever had. In my dream I did hear footsteps coming towards my bed, the radio turning on despite the absence of signal, etc. I woke up two times in panic, to just realize I was alone in there.

It was in June during the midnight sun period and I was so glad the night was bright. You can imagine how happy I was to be back sleeping in my car the following night! But if I have the occasion to go there again, I would say yes of course, but I would sleep in the actual lighthouse. There was just something so strange about that house, but maybe it was simply psychological because the owner had told me elves are living in the area! 😊

The Icelandic lighthouse everyone should see?

Þrídrangar Lighthouse in the Vestman Islands, which is difficult to see because it is perched on a rock pillar 12 km away from the shore and is only accessible by helicopter. I haven’t seen it or been there yet, but I am so excited to find a way to get there or at least close enough to paint it one day! I would love it if it becomes the last lighthouse I paint for this project, my last milestone.

But more realistic and accessible I would just advise to follow the red star on the map, you’ll be surprised!

Was it difficult to find your way to the lighthouse close to Sveinungsvik sheep farm in North East?

– I expected Melrakkanesviti would be a difficult lighthouse to reach because I knew there was no road leading to it and the maintenance on this lighthouse is done with a boat dropping the crew on location. I was ready to skip it until I would find another solution if it was too difficult. But this one turned out to be one of my favorite lighthouse trips because when I asked info about how to get there the family welcomed me so well and their son, was named my guide to the Lighthouse. Also, a French woman working at the farm, joined the hike and the three of us with the dog made our way to the lighthouse which was a 14 kms walk back and forth.

The boy feed us with man-eater-polar-bears stories, showed us a heart-shaped river, a magnificent waterfall, we got ”lost” in the fog and once arrived at the lighthouse it was open so we could go up the tower via a steep ladder and take a close look at the light system.

On the way back the fog left as fast as it came, and we could see beautiful cliffs and even puffins! Once back home it was quite late and it had started raining, we were so tired! How happy I was to crawl into my sleeping bag after such adventure with people I barely knew eight hours earlier, listening to the sound of raindrops on the roof of my car… This is what I call happiness!

Melrakkanes lighthouse, tent, boy and a dog. Photo: Terhi Jaakkola

Morning in early August at Melrakkanes lighthouse. / Usva piti halauksessaan tällä retkellä koko aamupäivän, mutta iltapäiväksi saapui uskomaton, tyyni ja kirkas kesä.

In Finland we have the highest lighthouse in the Nordic countries. When do we get you to Finland to paint our lovely lighthouses?

– Really? That means I have to get there! I would love to take the project overseas. I am actually thinking about taking the ferry to Europe with my car one day, drive to France and draw some lighthouses on the way!

In my home region called Bretagne we have the most powerful lighthouse in Europe, its light can be seen 60 kilometers away. It is called Phare du Créac’h. We have a lot of lighthouses in that region, some of them literally built on the sea. As a kid I was fascinated by this picture of the lighthouse ”La Jument” and it’s lightkeeper taken by Jean Guichard during a storm. The story behind the picture: The last lightkeeper, Théodore Malgorn – heard the noise of the helicopter, thinking rescue was coming for him and went out. He closed the door right when wave reached him.* In 1991, two years after this picture was taken, the lighthouse became automatic and no more lightkeeper was needed.

Mathilde – Merci, Takk fyrir, Kiitos, Thank You so much for this lovely interview! Good luck with the project! Hope to meet you close to some sea-beaten lighthouse – I promise my fingers will be at least as frozen as yours!

*What did happen to the lighthouse keeper. You can find Wikipedia’s version of the story here: Wikipedia.org: La Jument

Millainen oivallus sinulle tuli postauksesta? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!