Title Image

Blog

Kirkas sininen taivas ja meloja keltaisessa kajakissa tyynellä Puruvedellä. Kuva: Terhi Ilosaari

Melomassa Kiteellä: Mantsin matalikko ja rajatolppien taputtelu

Kaupallinen yhteistyö Kiteen kaupungin kanssa.

Mantsin matalikko, Puruvesi

Kesää virtaa sisuksiini kaikkien mahdollisten aistien kautta. Seison lämpimässä vedessä keskellä Puruvettä. Kaverilla on kädessään meidän kaikkien kolmen kajakkien talutusnarut. Aurinko paahtaa niin kirkkaalta taivaalta, että kaikki näyttää valkoiselta ja vain vähän siniseltä. Kaikki tuntuu keltaiselta. Leikin kamerani kanssa, kaverit kajakeiden. Olemme tutkimassa, millainen on melojan Kitee.

Melojan Kitee - Kirkas vesi ja pohjan kivet. Taustalla kaksi melojaa merimerkin lähistöllä. Kuva: Terhi Ilosaari
Mantsin matalikko, Puruvesi – veden olessa alimmillaan voi tässä kasvaa jopa kukkia.

Melontamatka Mantsin matalikolle käynnistyi Kesälahden Ruokkeen rannoilta. Pienet pyöreät kivet ja pehmeä hiekka hierovat jalkapohjiamme, lähimpiin rantoihin on molemmin puolin lähes kaksi kilometriä. Kertovat veden olleen joskus niin alhaalla, että matalikolla olisi kasvanut kukkia.

Puruvettä on väitetty jopa kaikkein kirkkaimmaksi suomalaisista suurjärvistä. Veden puhtauden yhtenä tekijänä ovat pohjan lukuisat lähteet, joista vesi tulee järveen hiekkakerroksen läpi. Siksi hauki maistuu täällä hauelta ja muikku ruokailee muita vesistöjä syvempänä. Täytämme kuksat vedellä ja nautimme maljoja kesällä.

Melojan Kitee - Kaksi melojaa kuksat kädessä Mantsin matalikolla Puruvedellä Kuva: Terhi Ilosaari
Malja kirkasta vettä kesälle!

Mantsin matalalta takaisin rantaan meloessa muistelen viime talvena itäsuomalaisia hemmotelleita retkiluistelujäitä. Mikä mahtoi olla se maailman tärkein asia, joka esti luisteluni tällä käsittämättömän kirkkaalla vesistöllä? Ruokkeen lomakylä avaa talvisin jäiden salliessa lajin aloittelijoille soveltuvan matkaluisteluradan. Retken hiet voi huuhtoa rantasaunan avannossa tai pihapaljussa.

Mantsin matalikko on hauska, erikoinen käyntikohde, vaikka järven pinta aaltoilikin ja vettä riitti puoleen sääreen. Jos metsästäisin äärimmäistä mantsiherkkua, kyttäisin tyyntä säätä ja matalaa vettä. Pakkaisin mukaan picnic-eväät ja tuolit, pienen ankkurin kajakeille ja jäisin pidemmäksikin aikaa matalikolle herkuttelemaan. Juhannukselle asti vesi Puruvedellä tyypillisesti nousee, mutta kesän taittuessa kääntyy laskuun.

Ympäristö.fi: Vesistöennusteet: Vuoksen vesistöalue – Puruvesi

Melojan Kitee - Yksi meloja istuu kajakissa, toinen vetää kahta tyhjää ja yhtä istujan valtaamaa kajakkia kirkkaalla Puruvedellä. Aurinko paistaa. Kuva: Terhi Ilosaari

Melojan Kitee: Puruvedelle Kesälahdelta käsin

Tänään olemme varanneet Puruvedellä aikaa vain Mantsin matalan ihasteluun. Puolipakolla nostamme takapuolet paateista siirtyäksemme seuraavalle vesistölle. Yksi pulahtaa uimaan, koska ei pysty vastustamaan Puruveden kutsua. Me muut välppäämme melontavarusteitamme.

Melojan Kitee - Meloja keltaisessa kajakissa, kaikki muu on sinistä ja tyyntä Kuva: Terhi Ilosaari

Kun palaan kajakin kanssa Puruvedelle valitsen retken kohteeksi jonkun näistä:

  • Käräjäkallio – Noin kolmen kilometrin melontamatkan päässä Ruokkeen lomakylästä on lukuisten kädenvääntöjen ja rauhansopimusten luonnonkaunis tanner. Kalliolla on erotettu toistensa kimpusta niin ruotsalaisia ja venäläisiä, luterilaisia ja ortodokseja kuin karjalaisia ja savolaisiakin.
  • Linnasaari – Viiden kilometrin päässä Mantsin matalalta, Huhmonselän pohjoisosassa on Puruveden upeimmaksi väitetty veneilijöiden retkisatama. En nyt kehu enempää tätä hiekkarannalla varustettua laguunisaarta noudattaakseni edes osin Hilpeän Merimiehen toivetta: ”Tämä on niin hieno paikka, että älkää kertoko tästä kellekään.”
  • Petrinsaari – Puruveden Pursiseuran ylläpitämät kolme retkisatamaa käymälöineen ja nuotiopaikkoineen tekevät matalien hiekkarantojen Petrinsaaresta oikean monien palveluiden luksuskohteen. Koko saari on luonnonsuojelualuetta. Melontamatkaa Ruokkeelta kertyy 16 kilometriä. Millainen mahtaa olla Petrin menneisyys, kun on saanut lähisaarikseen mm. Tyttöpään, Pieni-Mustan ja Tissin?
  • Levonsaari – Ruokkeen rannasta luoteeseen, noin neljän kilometrin päässä on Levonsaari. Saaressa on kaikkien käytössä kaupungin grillipaikka. Saaren muihin herkkuihin saunailtoineen ja rantakaloineen pääsee tutustumaan mm. Lakeland Karelian elokuun melontaviikonlopussa.
  • Tiirosaari – Tiirosaari hiekkasärkkineen on vain kolmen kilometrin päässä Ruokkeen rannasta. Saarella puucee ja tulipaikka.

Lisää kohteita melojalle voi käydä etsimässä Joensuun Kauhojien listalta.

Ruokkeen lomakylän kalalautanen Kuva: Terhi Ilosaari
Mantsin matalan retkeen valmistauduimme Ruokkeen lomakylän seisovan pyödän kalaherkkujen äärellä.
Kolme lakkaa ja ripaus sokeria Kuva: Terhi Ilosaari
Jonkun ajatukset lakka vie Lappiin, mutta minulle marja on aina ollut pohjoiskarjalalainen herkku.

Nuotanvetoa ja tarpomista

Tiedätkö mitä ovat sikko, sikla ja myysy? Entä mitä tehdään, kun tarvotaan?
Onneksi on meneillään vuoden pisin päivä, sillä yllätysohjelmanumero seuraa toistaan emmekä pysty sanomaan mihinkään ’Ei’. Kajakin sijaan löydämmekin itsemme kahteen soutuveneeseen jakautuneena keskeltä nuotanvetonäytöstä. Tai eihän tämä mikään näytös ole, retkeily-ystäväni soutavat tehokkaasti hoitaen näin oman osuutensa, minä yritän taltioida tunnelman muistiin ja muistikortille.

Nuotanvetoa kesälahtelaisen asiantuntijan johdolla. Kuva: Terhi Ilosaari
Nuotanvetoon lähdössä Sarvisalon saaren rannassa.

Kahden toisiinsa kiinnittyneen veneen voimin etenemme selälle. Verkon perimmäinen pää eli sikko lasketaan veteen. Veneet irrottautuvat toisistaan, soutajat saavat yhden airon sijaan kaksi käsiinsä ja näin pakitamme kauemmas toisistamme asiasta kaiken ymmärtävän pudotellessa verkkoa eli tältä kohden myysynä tunnettua materiaalia veteen. Yläpaulat pitävät nuotan pinnalla, alapaulat pystyssä. Lopulta nuotanvetäjän kädessä on sikla, verkon sikon vastakkainen pää. Otsaryppy syventyen kirjaan lystikkäitä sanoja muistiin, mutta virheitä on varmasti, joten tässä kohden nuottauksen taitaja on jo toivottavasti saanut nauraa mehevät naurut kustannuksellani.

Nuotanvetoa Kesälahdella Kuva: Terhi Ilosaari

Nuotanveto on parhaimmillaan leppoisaa, kahden veneen tiivistä yhteispeliä vaativaa puuhaa, jossa ei suinkaan istuskella onki kädessä, vaan touhu seuraa toistaan. Nuotanvetäjämme, isä ja poika, karkasivat kanssamme kalaan rannan syntymäpäiväjuhlista. Isä haluaa ihailtavalla tavalla säilyttää perinteen, poika osaa jo hienosti oman roolinsa. Sanailustaan kuulee, etteivät ole nuotalla yhdessä ensimmäistä kertaa.

Nuotta kesäillassa Kuva: Terhi Ilosaari

Lopulta nuotta on levitelty ja veneet palaavat toistensa viereen. Verkko luo nyt veneiden väliin pussin, johon kalojen toivotaan jäävän kiinni. Reissukaverini, lukuisten ultramatkojen kokeneet kulkijat, ovat ehkä joskus väittäneet tarponeensa, mutta vasta nyt sitä todella tekevät. Kun nuottaa kerätään takaisin veneisiin, pyritään kalojen karkaaminen estämään keppiin kiinnitetyllä kuupalla kuplia veteen tuottaen. Tämä toiminta on tarpomista.

Meloen Karjalan Pyhäjärvellä rajatolppia taputtelemassa

Vuoden pisimmän päivän valo on muuttunut jo kultaiseksi, kun käännämme kajakkien keulat Sarvisalon saaren kaakkoiskulmalla kohti Suitsansaaren vierustaa ja siellä siintävää rajavyöhykettä.

Melojan Kitee - Kaksi melojaa Karjalan Pyhäjärvellä ilta-auringossa Kuva: Terhi Ilosaari

Sarvisalosta rajavyöhykkeelle matkaa on lyhimmillään vain kolmisen kilometriä. Vetinen Suomemme mahdollistaa melojalle uskomattomia reittejä. Saan vinkin Puhoksesta: jo siellä voisi hypätä veteen ja meloa rajavyöhykkeelle Pajarinselän ja Syrjäsalmen kautta alittaen 6-tien kohdassa, jota niin lukuisat kerrat olen autosta käsin ihaillut.

Jään kuljettamaan sormea karttapalvelun loputtomia sinisiä suonia pitkin. Minähän voisin meloa näille samoille rajatolpille uuden kotini lähistöllä virtaavalta Kelsimäjoelta, Ilomantsista käsin!

Melojan Kitee - Kajakissa rajavyöhykkeellä Kuva: Terhi Ilosaari
Melojan Kitee - Karjalan Pyhäjärvellä, rajavyöhykkeen tolpalla Kuva: Terhi Ilosaari

Kotimatkalla kesäyössä

Lakeland Karelian Taina Arvekari on miehensä kanssa jo vastassa meidän palatessa hämärtyneeseen rantaan. Yhdessä yhtiökumppaninsa Siskon kanssa tehokaksikko on onnistunut hämmästyttämään jo retkipäivän suunnitteluvaiheessa moneen kertaan. Kaikki järjestyy tai laitetaan järjestymään, vuokrakajakit kulkevat ketterästi vesistöltä toiselle pienimpiäkään reittejä kaihtamatta. ”Haluatteko ehkä tehdä pienen mutkan ja kulkea kauniimpaa tietä pitkin?” kysyy kuski.

Mäkelän mansikkatilan Rumba-mansikoita Kuva: Terhi Ilosaari
Kesälahtelaisen Mäkelän mansikkatilan Rumba-mansikoita, pienen omenan kokoisia.

Pyhäjärven pinta on silinnyt yöksi, valo on nyt vaaleanpunaista. Nuotasta löytyneet siiat ja ahvenet keräävät rannan tulella kaunista pintaa. Kalojen kuumentuessa maistelemme emäntäväen itse purkittamaa paikallista kalaa ja saman saaren mansikoita.

Kesäyö Ilomantsissa Kuva: Terhi Ilosaari

Kaverit jäävät majapaikkaan matkan varrelle, minä ajan kesäyössä mansikkalaatikko kaverinani. Lämpötila putoaa muutamaan asteeseen ja satumaiset usvat hiipivät tyynien vesien päällä. Pysähtelen ihailemaan usvanäytöksiä, kuuntelen yön ääniä ja haukkaan välillä pienen omenan kokoisia mansikoita.

Kesä, taidan pitää sinusta.

Melojan Kitee – reissutarinaan liittyviä linkkejä

Melojan Kitee, Mantsin matalalla Selfie: Terhi Ilosaari
Mikä nautinto olikaan viettää päivä kameran takana. Kiitos ja anteeksi seikkailuhenkisille melontamalleilleni Sallalle ja Päiville!

Muita kirjoituksiani Pohjois-Karjalasta

Millaisen oivalluksen kirjoitus antoi? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!