
Missä retkiluistelin tänään?
”Missä olitte luistelemassa?” kysyy lähes aina joku, kun julkaisen kuvan retkiluistelusta. Riippumatta siitä, kuinka hyvin henkilön tunnen tai kuinka suloisena, läheisenä ja fiksuna kysyjää pidän, vastaan aina samalla tavalla. En kerro. En kerro, koska haluan nukkua yöni hyvin. En kerro, koska haluan että ihmiset pysyvät hengissä.

Viikko alkoi upeasti. Maanantai-iltana löytyi niin jäätä kuin kavereitakin. Maanisen mahtava maanantai.
Bodomin heikoilla jäillä
”Igår var jag ute på sjön och gjorde det jag älskar mest så här års.
Jag åkte skridsko. Det sjöng i isen.
Medan jag åkte norrut längs den östra stranden, såg jag läkarhelikoptern flyga över sjön.
Någon hade skrinnat genom isen på den västra sidan, och drunknat.
Och det är fruktansvärt, olidligt, hjärtskärande sorgligt.”
Svenska YLE: ”Man glider fram på skridsko och får höra att man är galen”
Kolme vuotta sitten julkaistussa jutussa Bettina S kertoo julkaisseensa kuvia Bodomilla luistelustaan, kaikesta siitä ilosta ja riemusta. Tuskin hukkunut luistelija oli hänen kuviaan bongannut, marssinut luistinkauppaan ja sieltä heikoille jäille. Kyseisellä jäällä oli samana päivänä monia muitakin ulkoilijoita. Vastuu ei ole Bettinan, vastuu on jäällä liikkujan.
En kuitenkaan halua olla se, joka joutuu koskaan miettimään, seurasiko joku minua. En halua kantaa rintalastan takana vastuuta siitä, että joku ilman varusteita, kaveria ja taitoja kulkeva seuraisi jälkiäni ja jäisi jäihin.
Se olisi todellakin hjärtskärande sorgligt.

Pelasta hampaasi. Nosta naskalit riittävän ylös. Kaulan korkeudella ne eivät hajota hampaitasi, jos kaadut. Tänäänkin näin liian monta naskaleita lähempänä napaa roikuttavaa luistelijaa.
Retkiluistelukavereille samat some-säännöt
Joskus luistelupaikkaa kysyy joku, jonka tiedän omaavan tarvittavat taidot ja varusteet. Heillekään en vastaa julkisesti. Kaikki some-kanavani ovat täysin julkisia. En voi tietää, kuka muu lukee kommenttini ja lähtee jäälle, joka on osittain maailman upeinta, läkähdyttävän kauniisti laulavaa jäätä, ja josta 20 % kantaa vain koppakuoriaista.

Torstai-iltana hyvässä seurassa. Tämän kallion edustalla oli sekä luistelijan kestävää että kestämätöntä jäätä. Upea ilta.
Miten päästä jäälle?
Olen täysin, umpisekopäisen rakastunut retkiluisteluun. Laji tarjoilee käsittämättömän kattauksen ulkona liikkumista ja luonnon ihastelua. Suosittelen lajia ihan kaikille. Lajin pariin pääsee turvallisimmin osallistumalla Suomen retkiluistelijoiden kursseille. Olen itse kulkenut tämän samaisen koulutuspolun. Olen ikuisesti kiitollinen tälle seuralle, jonka ansiosta olen oppinut ja kokenut jotain sellaista, mitä en joitain vuosia sitten tienyt olevan olemassakaan. (Lue ohjeet täältä: Miten liittyä Suomen retkiluistelijoiden jäseneksi?)
Jos uuden lajin opettelu ei mahdu talveesi, mutta haluaisit silti päästä kiitämään jäälle, kannattaa nauttia valmiiksi auratuista ja turvalliseksi todetuista radoista. Erittäin ihailtavaa työtä tekevä vapaaehtoisporukka pitää Kauniaisten Gallträskillä rataa auki koko talven. Kausi käynnistyi tänään. Tunnelmat ja jäätiedot löytyvät KOLE.ry:n Facebook-sivulta.
Lisää ulkoratoja niin Suomesta kuin Ruotsistakin löytyy Suomen retkiluistelijoiden kaikille avoimelta kartalta.
Retkiluistelija – ei tavattavissa hyvän jään aikana
Nyt se on täällä. Retkiluistelukausi. Onnellinen, hullu kiilto silmissäni selaan retkiraportteja, jäätietoja ja sääennustetta. Yllytän ystävät mukaan. Ehkä sinutkin? Jos en vielä tänään, niin ihan heti, kun olet käynyt kurssit ja tiedän että osaat ja haluat pelastaa minut.
Täydennys 14.1.2018
Twitterissä arvostamani ulkoilman ja mm lumiturvallisuuden ammattilainen nostaa esiin hyvän näkökulman: ”Aiheesta ei oikein löydy onnistuneita esimerkkejä, jossa rajoittamalla tiedon saantia ja yrittämällä kontrolloida ja moderoida sitä, olisi oikeasti onnistuttu lisäämään turvallisuutta.”
Mitä tapahtuisi, jos vaikkapa Suomen retkiluistelijoiden jäätiedot avattaisiin kaikille? Malttaisiko jokainen kulkija lukea myös tekstin, eikä tuijottaisi vain vesistölle annettua värikoodia? Liikkuisi ajatuksella ja huolehtisi niin omasta kuin kaverinkin turvallisuudesta? Alla muutama esimerkki (hieman muokattuina) tämän viikon jääraporteista eri vesistöiltä:
Punainen: ”Pääosin jäässä, ei kanna, 4-5 cm paksu, teräsjää”
Sininen: ”Hieno pinta. Isot tuuliavannotkin jo jäässä. Lännen avantouintipaikat kierrettävä kaukaa.”
Vihreä: ”Vihreä väri viittaa vain järven kapeaan osaan, siellä hyvää teräsjäätä. X-paikalta länteen mennessä niemenkärjen kohdalla jää ei vielä kanna, joten kuljettava kannaksen yli.”
Voiko seura ottaa vastuun jäätietojen jakamisesta? Mitä tapahtuisi, jos yksittäinen henkilö perustaisikin alustan, jolle kaikki voisivat jakaa jäätietoja?
Jäällä liikkumisessa eniten huolestuttaa ajattelemattomuus. Liian usein näen kysymyksen: ”Joko jäät kantavat?” Kysymys sysää vastuuta vastaajalle. Luonnon jää elää jatkuvasti, useimmiten jossain on reikä. Ei ole hetkeä, jolloin kaikki luonnonjäät kantavat.
Miten ja missä jaettu tieto edistäisi eniten jäälläliikkujien turvallisuutta? Kannustaisi liikkumaan posket punaisina upeassa luonnossamme?
Kiitos, kun luit tänne asti! Luethan myös tähän tekstiin kirjoittamani jatko-osan: Missä retkiluistelin tänään? Osa 2
Linkkejä Suomen retkiluistelijoiden sivuille
- Pakolliset varusteet
- Asiallista asiaa turvallisuudesta
- Miten liittyä Suomen retkiluistelijoiden jäseneksi?
Annika Saaresta
No meni kommentti ensin aivan väärään postaukseen… nyt uudestaan:
Mä olen aika arka retkiluistelija. Meren jäällä tykkään pitää pelastautumispukua päällä, jos lähden yhtään kauemmas kotisaaren edustalta, jonka jäät tunnen. Toivottavasti saamme tänne pian jäätä, vielä on ihan onnetonta, kun pakkanen on hädin tuskin nollan alapuolella! Kivoja luisteluita!
endorfiininmetsastaja
Teillä on kyllä aivan ainutlaatuinen mahdollisuus tarkkailla jään elämää ihan joka päivä! Haaveilen, että joskus voisin elää vuoden niin, että näkisin jäiden tulon ja lähdön ihan lähietäisyydeltä – joka päivä tilannetta seuraten. On parempi olla hieman ylivarovainen kuin liian rohkea. Meilläkin oli eilen yhdellä ryhmästä kuivapuku päällä. Meillä muilla oli repussa vaihtovaatekerta. Kannattaa liikkua niin, että itsellä on mukava ja turvallinen olo. 🙂
Arja
Hei, nyt täytyy sanoa että taisin just keksiä mitä teen ensi talvena! 😀 Kesälajeja löytyy useampikin, mutta taas talven tullen harmitti, ettei ole mitään syytä odottaa talvea vaan sitä vaan odottelee, että pimeä aika menisi ohi… Tässä on varmasti hyvää aikaa tutustua turvallisuusasioihin ja käydä tarvittavia kursseja sitä ennen, eli kiitos lajin tämän puolen avaamisesta. Pitää lueskella sinun muutkin postaukset aiheesta kun en ole niihin vielä utustunut 🙂
endorfiininmetsastaja
Wow! Ihan paras kommentti! Tätä kirjoittaessa pelkäsin, että hätyytän väkeä pois pois upean lajin parista, koska se ei missään nimessä ole tarkoitukseni vaan päin vastoin – haluan, että kaikki innostuvat opettelemaan ihan itse.
Minä hukkasin monta talvea lumettomuutta naristen. Nyt on vain hyviä talvia, koska useimmiten voi joko hiihtää tai luistella. 🙂
Hanna Saario
En ole koskaan harrastanut retkiluistelua, mutta hiihtoa ja kävelyä kylläkin. Aivan pienestä asti. Selkärangassa tiedossa mahdolliset virtauskohdat ja korvat jatkuvasti tarkkaavaisena kuuntelemassa jään ääniä. Viime talvena oltiin kävelemässä jäällä ja olisin halunnut käydä kuvaamassa Temppelisalmen Poseidonin ”huvimajan”, mutta totesin että virta niin kova ettei kannata mennä. Käännyttiin takaisin mutta yksi pariskunta meni ohi ja lähtivät. Ja joutuivat jäihin. Tuli melkoinen jälkishokki, että apua jos en olisi kuunnellut itseäni ja virtausmerkkejä. Onni onnettomuusessa, pääsivät itse ylös ja selvisivät mutta taas tuli todettua, että kyllä se on melkoinen taiteenlaji jäällä liikkuminen… Silti. Se on aivan käsittämätön rentouttavaa ja voimaannuttavaa!
endorfiininmetsastaja
Suomalaisethan ovat liikkuneet aina jäillä. Onneksi löytyy kaltaisiasi, jotka ymmärtävät, että jäätä täytyy lukea ihan jatkuvasti. Niin – ja kuunnella. Tuo kuuntelu on oikeasti ihan valtavan hauskaa, kun sitä oppii.
Kuvailemasi seutu on todella hieno paikka liikkua, mutta täynnä vaaranpaikkoja, joista tuo mainitsemasi ehkä vaarallisin. Samalla seudulla kuulemma putoilee jäihin väkeä ihan joka talvi. Miten saisi kaikki, jotka jäälle mielivät, opettelemaan jäänlukutaitoja?