”Olen juuri käynyt retkiluistelun tulokaskurssin ja nyt on edessä kamojen hankinta ennen tulokasretkeä, ja sepä ei olekaan niin helppo (eikä halpa) rasti kuin luulin! Huomasin, että retkiluistelet luisteluhiihtomonoilla. Oletko tykännyt? Osaatko heittää vinkkejä puolesta ja vastaan luisteluhiihtomono vs backcountry-mono?”

Näin kyseli eräs viestissään. Mahtavaa, uusi lajitoveri! Haluan auttaa. Mutta vastaaminen osoittautuikin yllättävän kinkkiseksi.

Et valitse vain kenkää, vaan myös terän ja siteen

Jos olet täsmällisten vastausten ja numeroihin tukeutuvien perustelujen ystävä, kehotan siirtymään näiden kahden erinomaisen artikkelin pariin:

• Skrinnari-lehti 2013 sivut 16 – 19: Millainen on hyvä retkiluistin?
• Rauli Rautavuoren blogikirjoitus: Retkiluistimen ja monon valinnasta

Jo edellä vinkatuista otsikoista moni voi huomata, että kyse ei ole pelkästä kengän valinnasta, vaan tuleekin pohtia terän, siteen ja monon kokonaisuutta.

Oppeja kantapään kautta

Joskus aikojen alussa olin kuullut uskomattomia tarinoita retkistä, joilla luistellaan yksi Nuuksion vesistö, kävellään seuraavalla ja näin kuluu yksi taianomainen päivä järviylängöllä. En ollut varma, ovatko tarinat tosia, mutta päätin: tuon haluan kokea.

Salaa peiton alla pyörittelin haavettani ja päätin, että lumilaudoista tutun sidetyypin, luisteluterän ja vaelluskengän yhdistelmä olisi paras valinta talven taikaretkelle. Elämäni toisessa retkiluisteluaiheisessa blogikirjoituksessa on kuva, joka todistaa vuosien takaisen hankinnan. Jostain syystä ilme on kovin vakava. Toisessakin kirjoituksessa terä vielä vilahtaa, mutta tekstin lukeva ymmärtää, että tuolloin en vielä luistellut, ainoastaan haaveilin.

Tämän tyypin siteiden olen kuullut hajoavan muita helpommin. Omani eivät hajonneet, mutta pian tuntui kuin olisin yrittänyt polkea kolmipyöräisellä Helsingistä Hankoon. Välimallin ratkaisuun upottamillani euroilla olisin maksanut jo hyvän siivun kunnon teristä.

Tämä oppi kulki konkreettisesti kantapään kautta, koska kyseinen sidemalli kiinnitti niin varpaat kuin kantapäänkin kiinni terään.

Miksi luistelen hiihtomonoilla?

Yksinkertainen, taloudellinen ja ekologinen syy hiihtomonoilla luisteluun on, että minulla sattui jo olemaan sellaiset. Tiesin myös, että kyseiset kengät sopivat jalkaani, joten rohkenin lähteä pitkillekin retkille ilman sisäänajeluita.

Hiihtomonon hyviä puolia:

• Ovat hieman kevyemmät, kuin nk. backcountrymonot
• Hiihtomonoon tottuneelle ovat muita monoja ketterämmät ja …hmm.. olisiko ’tuntoherkemmät’ oikea sana?

Hiihtomonon huonoja puolia:

• Pohjat erityisesti jäälle/jäältä siirtyessä SUPERliukkaat
• Pohjiin jää AINA kiinni uskoman määrä lunta, jäätä, kiviä ja piparkakkutaikinaa. Tässä syy, miksi taskussani on luisteluretkillä kaviokoukku
• Ovat helposti järeämpiä kenkiä kylmemmät. Tämän vuoksi käytän lähes poikkeuksetta erillisiä monosuojia, jotka sitten keräävät taas hieman lisää jää- ja lumikokkareita

Mieti, mitkä monot sopivat juuri SINULLE

Kysyjä kiittää iloisesti, hankkii luistelumonot, lähtee retkelle ja toteaa: liian huterat. Onnekseen ja huojennuksekseni hän oli tehnyt kaupat uskomattoman joustavan myyjän kanssa ja sai palautettua ostoksensa. Näin kertomuksen kysyjä oppi, että tukevat bc-monot ovat hänelle oikea valinta.

Olen keikkunut luistelumonoilla 80-luvulta lähtien, rämpinyt ja tasapainotellut aika monenlaisilla laduilla. Olen peruskömpelö, mutta ladulla ja murtsikkamonoissa olen kotonani. Jos taustasi on sama ja eteisessäsi on jo hiihtomonot valmiina, suosittelen aloittamaan lajin olemassa olevilla jalkineilla.

Jos et ole oikein varma koko lajin kiehtovuudesta, kannattaa ensin kokeilla laina- tai vuokravarusteilla. Vinkkejä välineiden vuokraajista on listattu Skrinnari-sivustolle tämä sivun loppuun.

Ethän siis hanki kenkiä, jotka sopivat minulle. Hanki jalkineet, jotka ovat parhaat mahdolliset juuri sinulle.

Ainahan voi toki vakoilla, mitä lajin guruista guruin, Mårten Ajne laittaa jalkaansa lähtiessään jäälle. Näillä videoilla näyttää jalassa useimmiten olevan backcountry-tyyppiset monot:

• Great Big Story: Using Math to Skate On Thin Ice
• National Geographic: Hear the Otherworldly Sounds of Skating on Thin Ice

Herran pieksut, miksi jalassamme on MONOT?

Vietin tovin Ruotsin, tuon retkiluistelun suurmaan, nettisivuilla etsien viisautta kenkäpohdinnan tueksi. Viisauden sijaan löysinkin sanan, jonka olisin halunnut kääriä pakettiin ja tuoda salaa Suomeen. Tuo sana on pieksu. Ruotsalaisilla retkiluistelukeskustelupalstoilla käytetään monoista sanaa pjäxa, joka ainakin Wikipedian mukaan tulee kaunistakin kauniimmasta suomenkielen sanasta pieksu.

’Pieksu’ sanan kierrätyksen sijaan me suomalaiset ihastuimmekin liperiläisen kenkätehtailijan järjestämän nimikilpailun voittajaan. Kas, miten sattuikaan voittajaksi valikoitumaan lähes tehtailijan oma nimi, Mononen! Erälehden sivuilta voi lukea koko tarinan lystikkään kilpailun käänteistä: Miten monosta tuli mono?

Kurssin kautta jäälle

Jos et ole vielä käynyt Suomen Retkiluistelijoiden Tulokaskurssia, ilmoittaudu oitis. Muutamilla paikkakunnilla on vielä tilaa iltana, jolloin kirjoitan tätä tekstiä.

Jos kurssit on käyty ja reppu pakattu, niin tervetuloa jännittämään kanssani jäiden kehittymistä! Ehkä olet aivan eri mieltä kenkäpohdinnoistani tai haluat täydentää jotain osuutta. Olisi hienoa, jos kirjoittaisit näkemyksesi kommenttikenttään!

• Suomen Retkiluistelijoiden tulokaskurssit

Muita kirjoituksiani varusteista ja turvallisuudesta

• Ihan hullua vai hullun ihanaa? Lista luistelijan turvavarusteista
• 5 virheajatusta retkiluistelusta
• Missä retkiluistelin tänään? – osa 1
• Missä retkiluistelin tänään? – osa 2
• Retkiluistelu on kuin sienestystä
• 10 tuunausvinkkiä retkiluistelijalle

Jälkikirjoitus:
Jos jäit laillani pohtimaan vielä tätäkin, niin alla vastaus.

Mistä on peräisin sanonta ’herran pieksut’? Kysy.fi valistaa:

Suomalaisessa fraasisanakirjassa herran pieksut -sanonnasta mainitaan, että se on tunnettu eri puolilla Suomea. Sanonta johdetaan Joel Lehtosen Henkien taistelu -romaaniin, jossa se esiintyy hieman pidemmässä muodossa: ”Herran pieksut rouvan jalassa, olenko minä senkin tehnyt? huudahti Jalo Kyykoski tähän väliin.”