Oodi talvelle 2016-2017
Viime talvena karkasin auto täynnä talvileluja muutamaksi viikoksi pohjoiseen. Luulin, ettei talvi voisi hienommaksi muuttua, kunnes syliin tipahti talvi 2016 – 2017.
Juuri kaiveltuani sukset varastosta saapui ensilumi Etelä-Suomeen jo marraskuun alussa. Ensilumen narskuessa kenkien alla nukuin elämäni ensimmäisen talviyön ulkona, riippumatossa, kirkkaan tähtitaivaan alla.
Tunnelmallinen vesisade ropisi, kun kiepsahdin uneen kaverin takapihalla riemukkaiden pikkujoulujuhlien jälkeen. Jo toinen talviyö ulkona. Kuva: Heikki Pulsa
Lumean karattua Etelä-Suomesta luulin päätyväni Tahkon ensilumen ladulle kiertämään sitkeää rinkiä, mutta taas talvi yllätti. Syvärijärvi olikin jäätynyt.
Itsenäisyyspäivänä Ylläkselle kiivetessä on melkein liian kylmä. Kuva: Tom Toivonen
Jotkut tuntuvat syntyneen väärään maahan. Minulla kävi tuuri. Suomi on juuri oikea paikka. Itsenäisen Suomen 99-vuotisjuhlaa sain nauttia Ylläksen väriloistossa.
Matkalla Ylläkseltä kohti etelää Syötteen kansallispuiston lumisilla reiteillä nautiskelemassa.
Taas Tahkovuorella, Syväri-järven jäällä.
Joulukuun puolessa välissä tuntuu haikealta jättää luminen Tahkovori taas kerran taakse, mutta jälleen talvi yllättää. Loistojäitä raportoidaan ihan lähijärviltä. Luistelen vimmalla kahden viikon ajan. Aamulla ennen työpäivää ja illan pimeydessä. Näin hienoja jäitä ei voi riittää kovin pitkälle. Vai voiko?
Jouluaattona luistelen Kirkkonummen metsissä, taikalammella. Ai, satoiko vettä? No enpä huomannut.
Vuoden vaihtuessa saan ilokseni Tahkolle mukaan kasan tavallani talvesta seonneita ystäviä. Tähän nousuun taisi vierähtää useampi tunti. Minkäs teet, kun matkassa on kovin omatahtoiset sukset ja monta hyvää ideaa. Kuva: Teija Laukka
Suomen retkiluistelijoiden plutaustreeneissä Suinonsalmen sopivan heikoilla jäillä. Kuva: Jukka Jaakkola
Tammikuun puolessa välissä nukun jo kolmannen talviyöni ulkona, riippumatossa. Porkkalassa myrskytuuli metelöi vielä avoimella merellä ja tarjoaa taustan ennätyksellisen pitkille ulkounille.
Ilmoittaudun Ruthless Raja -hiihtoon. Hiihdän aamun varhaisina tunteina Leppävaaran lumetettua valkoista kaistaletta latukoneen perässä. Vaikka latua on vähän, on olo juhlava. Kokonainen lenkki yksityiskäytössä. Kuva Syötteen kansallispuiston laduilta.
Yli 100 mailin hiihto, Ruthless Raja. Armoton talviseikkailu avasi helmikuun. Kuva: Tommi Lahtonen
Saan Ylösen suksitehtaalta ensimmäiset puusukset testattavakseni ja ilmoittaudun Ylläs 7 Summits -tapahtumaan.
Käsittämätön retkiluistelukausi vain jatkuu ja jatkuu. Kuva: Mikko Soininvaara
Maaliskuun alkuun mennessä olen saanut houkuteltua kaksi joukkuekaveria mukaan Ylläksen kisaan. Testaamme varusteita Solvallan SwingHillissä. On vaikeaa pysytellä suksilla, kun mereltä on taas löytynyt uutta luisteltavaa. Liian paljon kivaa on ihanaa.
Jäätä voi edetä myös ylöspäin. Naskaleita ei tarvita, mutta osaava kaveri on tässäkin lajissa pakollinen varuste. Kuva: Markku Mellanen & Adventure Partners
Helmikuun viimeisenä viikonlopuna kerään uuden kansallispuiston listalleni. Tiilikkajärven valkoisuus ja hiljaisuus halasivat sopivasti hieman epäonnistuneen fatbike-lenkin jälkeen. Kuva: Jukka Jaakkola
Maaliskuun puolessa välissä teen toistaiseksi päättömimmän luisteluretken Linnasaaren kansallispuistoon. Reissukaverilta hajoaa kylkiluu. (Kiitos, kun lähdit mukaan. Anteeksi, kun yllytin tällekin retkelle.)
Saan puusuksinikkarilta kapeammat sukset ja kiipeän onnellisena maailman hienoimpien Ylösten kanssa mäkiä ylös.
Maaliskuussa yritän ystävien yllyttämän tehdä elämäni ensimmäisen tellukäännöksen. Kuva hieman eri tilanteesta, tosin samalta päivältä.
Toistaiseksi upeimman yön koin maaliskuisen järven rannalla jään kevätmeteliä kuunnellen ja kirkasta tähtitaivasta ihaillen. Aamulla join kahvin maton rauhallisessa keinuttelussa, vaihdoin jalkaan monot ja hyppäsin retkiluisteluterille aamuaurinkoa tervehtimään. Juuri ennen yhdeksää ehdin vielä pesemään noet sormista ennen päivän ensimmäiseen palaveriin juoksua.
Ylläksellä meidät yllätti aurinko. Tuhannen kuvan ja muiston reissu. Kuva: Merja Enroos
Pääsiäisen pysäyttäessä arjen vasta myöhään huhtikuussa, pakkasin Tahkon reissulle mukaan lenkkarit ja juoksurepun. Mutta talvi päättikin toisin. Rinteet tarjosivat parasta pääsiäisherkkua. Latujakin olisi riittänyt hiihdettäväksi, mutten malttanut pysyä ladulla, kun jäällä suksiminen oli vapaudenhinkuiselle kaikkein loistokkainta lystiä. Lumilautakin pääsi pitkästä aikaa ulos varastosta. Kuva: Tom Toivonen
Tämän talven koti on ollut lähinnä logistiikkakeskus. Lattiaa on harvoin näkynyt. Lämmin kiitos kärsivällisyydestä hänelle, joka on rutisematta loikkinut roinaröykkiöiden yli koko talven.
Jäikö talvi elämättä? Maistuisiko maailman hienoin kesä? Ehkä laadit oman kesäunelmalistan ihan heti ja odottelematta? Ideoita voi hakea vaikkapa Saanan Live now – Dream later -blogin: Tiedän mitä teen tänä kesänä -jutusta. Pohditko joskus talven aikana, ettei jotain hauskaa voi harrastaa? Ehkä opetteletkin pohtimaan, mitä kaikkea VOI tehdä.
Nyt auto on kattoa myöten täynnä talven varusteita, keula kääntynyt kohti kotia. Savoon jäivät täydellisessä kunnossa olevat rinteet ja talvisen kovat ladut. Kaiho tuntuu rintalastan alareunassa, keskellä. Vaikka valtavasti kivaa on kalenterissa jo tuleville viikoille ja kuukausille, en haluaisi luovuttaa. Vielä hetken roikun tämän talven reunassa kiinni ja nautin.
Retkiluistelukausi päättyi samalla järvellä, missä alkoikin. Pystyssä pysyminen oli vaikeaa. Löytyisikö sittenkin jostain vielä jäätä? Ihan vain pienen retken verran? Huomenna? Kuva: Tom Toivonen
Tarinoita talven seikkailuistani:
- Ylläs 7 Summits – erilainen hiihtotapahtuma
- Puusuksilla Ylläs 7 Summits -tapahtumassa
- Päijänteellä: Retkiluistelua ja lintubongausta
- Luksuslomalla Leivonmäen kansallispuistossa: tikkupullaa ja poreammeilua.
- Leivonmäen laavulla riippumatossa ihmislihasta rentouttamassa
- Ruthless raja – 100 mailia armottomalla itärajalla
- 4 pientä oivallusta valokuvauksesta talvella
- Talvinen kuvaseikkailu Tahkolla – tämän idean voi pölliä ja toteuttaa ihan minä vuodenaikana tahansa.
- Retkiluistelu – ei niin vakavaa.
- Retkiluistelu on kuin sienestystä
Satu / Juoksuaskeleet
Voi ihana! Tänä vuonna talvi sai uuden merkityksen uuden harrastuksen, hiihtorakkauteni myötä. Ja minähän en edes ole kertaakaan käynyt tahkolla, mutta muutoinkin Savossa on hiihtokelit suosineet ja Lapissa ne vasta suosisikin. Huhhei! Endorfiinipöllyä, hiihtohuumaa ja luonnon lumoutta voi löytää myös viimeisimmästä blogini tekstistä. Olen häkeltynyt luonnon kauneudesta. Oikein ihanaa kevään jatkoa ja kiitos jälleen niin ihanasta blogitekstistä. Todellakin oodi Suomelle – Suomen talvelle – Suomen luonnolle!
endorfiininmetsastaja
Miten mahtavaa lukea jo toinen tarina vähälle aikaa varomattomasta ulkoilijasta, jota on päässyt hiihtokärpänen puraisemaan oikein huolella. Voin vain kuvitella, miten tuon hyvän hiihtopapan sanat lämmittivät. Vaikka olen itse viihtynyt suksilla ihan koko ikäni, tulen ikuisesti muistamaan Paloheinän nousussa jonkun heittämän kannustavan tokaisin. Osaisinpa itsekin hihkaista jollekin edes joskus jotain yhtä kannustavaa.
Saana
Voi että, tätä lukiessa (ja kuvia katsellessa) vilu ja ilo tarttui! 🙂 Kiitos linkkauksesta. En malta odottaa meidän riippumattoiluretkiä. Päätin vielä odottaa vähäsen lompakkoni kanssa, muutaman päivän päästä on nimittäin Supermessut ja siellä erä- ja outdoormessut, joten ehkäpä saan lisää ideoita ja vinkkejä – ehkä jopa maton – siltä reissulta.
endorfiininmetsastaja
Tätä vilua on ilo tartuttaa! 🙂 Todella innolla odotan sun mattovalintaasi ja yhteisiä riippureissuja. Minä tässä kuolaan erilaisia underquilt-vaihtoehtoja ja seuraan erilaisten grammaviilaajien keskusteluja. Tärkeintä kuitenkin olisi, ettei nyt luottokortista lohkeaisi liian paljon grammoja 😛
Eve
Wau! Sulla oli kyllä mahtava talvikausi! Ihan kateeksi käy :D!
endorfiininmetsastaja
🙂 Kiitos! Toivottavasti talvitouhuistani saa hiutaleen verran ideoita omiin ensi talven suunnitelmiin.