See below for the same story in English! 

Vailla minkäänlaista kartanpalaa, reitti-ideaa tai opaskontaktia istun lentokentällä Lontoossa, matkalla ulkoilulomalle Bosnia ja Hertsegovinaan. Selaan Instagramia. Kas, ihailemani Eva on Sarajevossa! Emme tunne toisiamme. Fanitan kaikki kolme Via Dinarica -vaellusreittiä tarponutta ladyä ihan täristen. Uskaltaisinko viestiä ja kysyä neuvoa?

“Hi Eva! Are you in Sarajevo the coming days? Already full booked? We’re 2 outdoor addicts from Finland arriving to Sarajevo on the 30th of Dec. We have the hiking gear, but we haven’t done our homework at all, no maps, no plans, just some ideas. If you have time…”

Eva vastaa nopeasti:

“Hehey, nice to hear from you! And awesome that you’re here for hiking. I’m staying in a mountain hut on Trebević, SPD Jure Franko. So, for me it’s logistically challenging to come to town, but you’re more than welcome here…”

Ensi syödään ćevapi, sitten otetaan sukset jalasta

Kun sarajevolainen palaa maailmalta, suuntaa hän ensin ćevapille. Herkkua saa toki muualtakin Balkanilta, mutta juuri Sarajevossa maku on se oikea. Vanhan kaupungin kujilla leijuu hiiligrillin kutsuva tuoksu. Aidot ćevapit paistetaan käsin tehdyillä hiilillä, tinkimättömän tuoreesta lihasta, pitan kaltainen leipä on juuri leivottua ja sipulit kuultavan valkoisia.

En ole aito sarajevolainen, joten ennen lihapötkyläillallista vien juuri kaupunkiin tipahtaneen Tiukusen omiin lempiherkkuloihini. Balkanilla rakastan pekaroita, leipomoita, joissa kaikki leivotaan ihan paikan päällä, alusta asti hämmennellen. Sarajevossa löydän itseni päivittäin Pekara Edinistä, lämmin, suolapäällysteinen unelma kädessäni.

Maailman ihanimpia asioita on lahjojen antaminen. Kun loikin seikkailuystäväni kanssa kohti Tea House Dzirloa, tunnen samaa ilon kuplintaa. Minä tiedän, mitä toinen saa pian kokea, ja olen ihan varma, että hänkin pitää tästä! Ja niin siinä käy. Lempikahvilani kaappaa reissukaverini koukkuunsa ensi siemauksella.

Kahvilan isäntä, Joulupukin ja Jon Bon Jovin onnistunut risteytys, toivottaa meidät kätellen tervetulleiksi. Jokainen kuuma kuppi valmistellaan hötkyilemättä, ja tarjoillaan, kuin juuri tämä hetki olisi ainoa laatuaan.

Sarajevon kujilla, illallista etsiessä oppii nopeasti paikalliset erikoisuudet: suurin osa ćevapi-ravintoloista ei tarjoa alkoholia, joten oluen sijaan saat ruuan kylkeen purkillisen juotavaa jugurttia. Kaikkialla tupakoidaan – paljon ja jatkuvasti. Osassa kahviloista ja ravintoloista ei ole vessaa, joten vanhan kaupungin yleiset vessat voivat tulla tutuiksi.

Vuosi vaihtuu: Sarajevo – Trebević-vuori – Sarajevo

Pienen pieniä kiemuraisia katuja puikkelehtien kiipeämme kohti kaupungin reunaa. Olemme matkalla Trebević-vuorelle, SPD Jure Francon vuoristomajaan. Sarejevon tiivis savusumu jää taakse ja vuoriston ilma virtaa keuhkoihin.

Köysiradalla kulkevan kojun kyydissä matka taittuisi puolta nopeammin, mutta kukapa haluaisi menettää yhtään ihanaa hikipisaraa tai nousumetriä? Toisemme tuntien pysymme koko matkan yllättävänkin kiltisti polulla aina, kun reittimerkkejä on tarjolla. Myöhemmin kuulemme reittimme alkumatkan kulkeneen maamiinavaara-alueen läpi.

Polku pimenee ja lumisade tihenee. Vastaan hypähtelee iloinen kolmikko hupaisat koristesarvet päissään. Kertovat olevansa lähimetsien peuroja (siviilissä belgialaisia ja ukrainalaisia opiskelijoita) matkalla SPD Jure Fancon majalta takaisin kaupunkiin. Kolmikon jäljet pelastavat reissumme.

Tuiskun ja usvan keskeltä pilkottaa pala peltikattoa. Vasikan kokoinen Dexter-koira haukkuu meidät tervetulleiksi. Majasta löydämme Evan, paikallisen vuoristo-oppaan, Sabinan ja paikan isännän, Primozin. Talon sohvat täytyvät ulkoilmaihmisistä, pöydät herkkulautasista, lasit rakista, ilma iloisesta pulinasta.

Primozin tarina alkaa Sloveniasta, josta hänet vuosia sitten houkuteltiin tuomaan vapaalaskun alkeita Bosnian vuorille. Monien mäkien ja mutkien jälkeen hän irtisanoutui hyvästä työstään ja rakensi majan vuoren kupeeseen.

Vuosi 2018 käynnistää viimeisen tuntinsa. Muu seurue jää majaan, mutta me haluamme avata uuden vuoden kahden muun tavoin Trebevićin huipulla. Tarvomme hiljaisina tuiskussa. Emme tunne paikallisoppaitamme lainkaan. Onkohan tässä nyt mitään järkeä? Mihin olemme matkalla?

Juuri ennen vuoden vaihtumista saavumme huipulle. Luovun hupustani, päästä paljastuu Kaldoaivi Ultra Trail -pipo. Bojan hihkaisee: ”Oletko juossut polku-ultran?!” Ja siitä käynnistyy katkeamaton höpötys. Mies on paikallinen polkujuoksuaktiivi, reittienmerkkaaja, ulkoilmaholisti, monitoimi-ihme. En tiedä, miten saisin kysyttyä kaiken haluamani yhdellä suun avauksella ja ahmittua samalla tuoreen vitivalkoisen lumen peittämää metsämaisemaa, joka kimaltelee maagisena otsalamppujen valossa. Juttu ei katkea. Sovimme tapaavamme heti seuraavalla viikolla uudestaan.

Aamuöisten rakilasien kilistessä kyselen majan isännältä, onko vuorella turvallista nukkua riippumatossa. Primoz kertoo itsekin nukkuvansa usein bivyssään. Lukuisat karhut ovat jo painuneet talviunille, mutta susia seudulla hiippailee kyllä. ”Mutta ei niistä ole vaaraa, jos vain juot riittävästi viinaa ennen nukkumaan menoa”, nauraa Primoz.

Vuoden ensimmäinen päivä rävähtää esiin aurinkoisena. Taivas on kirkas ja maisema uskomaton. Laskeutuessamme Sarajevoon pysähdymme hämmästelemään hevoslaumaa sekä vuoden 1984 olympialaisten kelkkarataa, graffiteihin peittynyttä betonirakennelmaa. Pysähdymme uštipcille Pino Hotellin ravintolaan, johon paikallinen kerma on saapunut esittelemään uusimpia ulkoiluvaatteitaan. Myöhemmin opimme, että astetta tunnelmallisemmat kahvit saisi ravintola Brusista.

Tälläkin retkelle mietin usein, kuka on maalannut kaikki nämä reittimerkit puihin ja kiviin. Mitä on tapahtunut, kun maali joskus roiskuu? Täällä Evan tarina yhden osuuden merkintätalkoista: Polako polako! Sutjeska trailmarking

Miksi retkeilijä reissaisi Sarajevoon?

Suloinen Sarajevon kaupunki asuu vuorten keskellä. Kaupunkia ympäröivät Bjelašnica (2 067 metriä), Igman (1 502 metriä), Jahorina (1 913 metriä), Trebević (1 627 metriä) ja Treskavica (2 088 metriä). Aamulla voi heilauttaa repun selkään, koukata leipomosta eväsburekit mukaan, nauttia vielä yhden liioittelukahvin ja suunnata vuorille. Illaksi ehtii halutessaan takaisin kaupunkiin, ćevap-pöydän ääreen. Sutjeskon kansallispuiston metsiin ajaa kahdessa tunnissa.

Kaupunki on hurmaava sekoitus eri kulttuureja, moskeijoiden tornit pistelevät esiin matalien rakennusten keskeltä naapureinaan muiden uskontojen pyhättöjä, harvat turistit sekoittuvat paikallisten vilinään.

Paikallinen kahvi on erinomaista ja hintataso suomalaiselle todella edullinen. Niin kahvin kuin oluenkin saa usein eurolla, halvimmat AirBnB-yöt maksavat 15-20 €.

Mikä tärkeintä: maisemat ovat aivan valtavan kauniita. Vuoria ja vettä riittää. Vaelluksella voi törmätä hevoslaumaan, lampaisiin ja lehmiin.

Retkeilyä vaikeuttaa painettujen karttojen puute. Tieto retkipaikoista ja -reiteistä on pieninä palasina pitkin nettiä, moni asia ei suju kuin Suomessa, maamiinavaara on ihan todellinen. Kaikki tämä tuo matkaan itselleni mieluisaa seikkailunmakua. Moni asia toimii verkoston avulla. Kun tunnet yhden hyvän tyypin, osaa hän neuvoa seuraavan ja yhtäkkiä oletkin osana suurta, auttavaista, upeiden ihmisten verkostoa.

Päiväretki Skakavacin vesiputoukselle

Lumisateessa hyppäämme taksin kyytiin ja pyydämme viemään mahdollisimman lähelle Nahorevon kylää. Liukastellen lähestymme määränpäätä, kunnes kuski myöntää: tämän pidemmälle en uskalla enää ajaa. Paikallinen talviautoilukulttuuri jää ikuiseksi mysteeriksi. Talvi ei yllätä autoilijaa, vaan on aivan normaalia, että lumituiskussa seilataan tuurilla, sileät nakit rekiretkeä siivittämässä. Onhan elämä toki jännempää näin….

Reput selissä ryhdymme asettelemaan vaelluskenkää toisen eteen. Jostain tuiskun keskeltä kuuluu moskeijan kutsu rukoukseen. Me keskitymme omaan pyhään asiaamme, luonnossa liikkumiseen.

Hotel Promajan seinällä komeilee Tito sekä kunnioitettava kokoelma eri maiden seteleitä. Paikan rakin pehmeyttä kehuvat kaikki. Isäntä pyörittelee päätään, kun suuntaamme kahvikuppien jälkeen sankan lumisateen keskelle.

Etukäteen selailtuna reitti vaikutti sekavalta*, mutta opaskyltit löytyvät lumisenakin päivänä helposti, ulkoilutie on leveä. On kaunista ja hiljaista. Vaikuttavan kuusimetsän keskellä puikkelehtiva polku ampaisee jyrkkään laskuun, ympärille nousevat huimaavat kalliot. Laskeudumme Skakavacin putouksen juurelle. Putous ei päästä lähelleen. Kaukaa katsottuna vettä ei näe, kun ottaa askeleenkin lähemmäs, huomaa olevansa jo keskellä tihkusadetta. Talvi on tiivistänyt tihkun lukemattomiksi jääpuikoiksi. Näky on upea, muttei antaudu kameralle. Jokainen kuvakulma on nautittava talvisen tuoreena ja tässä.

On ilo, kun reissukaverina on samasta uteliaasta puusta veistelty ystävä. Tuttu paluureitti ei kiinnosta, lähdemme tuntemattoman kyltin opastamana ehkä oikeaan suuntaan. Jyrkkä kallioseinämä vasemmalla, pitkä pudotus oikealla tarvomme lumista polkua tunnin ja alun toistakin. Saamme kiinni vaelluksen hurmaavasta tasaisuudesta. Molemmat vajoavat pitkiksi pätkiksi omiin ajatuksiinsa.

Sarajevossa paksun, kuuman suklaajuoman äärellä selvitämme seuraavan päivän sääennusteita. Vuorille luvataan paukkuvaa pakkasta. Retken kohde vaihtuu Visočica-vuorilta jo pitkään haaveilemaani junamatkaan Sarajevosta Mostariin.

Sarajevon basecampissä Nukku-Matti odottaa hiekkapussinsa kanssa reissunaisia ulko-oven kynnyksellä.

Seuraavassa Bosnia ja Hertsegovina -tarinassa tapaan Mostarin komeimman parran, hullun bosnialaisen ja juon syntistä salepia. Lue osa 2/2.

Lue lisää & löydä perille:

• Outdooractive.com: Beautiful dayhike from Sarajevo city to the top of the Trebevic mountain (ohjeet perille pääsyyn, karkea kartta ja reittikuvaus)
• Outdooractive.com: Skakavac roundtour (ohjeet perille pääsyyn, karkea kartta ja reittikuvaus)
• Ukuit-nainen & Endorfiininmetsästäjä – podcast-jakso: Vuosi vaihtoon Balkanin vuorilla
• Evan kirjoituksia vaelluksista ja elämästä Via Dinarica -reiteillä
• Taltioimiani tammikuisia tunnelmia Sarajevon kaduilta (video)
• Retki Skakavacin putoukselle (video)
• SPD Jure Franco – vuoristomaja Trebevicillä
• Suosikkikahvilani Sarajevossa: Tea House Dzirlo
• Evan kirjoitus uudesta vuodesta vuorella. Bongaa jutusta kaksi suomalaista!
• Ukuit-nainen & Endorfiininmetsästäjä: 11 podcast-jaksoa Balkanilta
• Etkö vielä vakuuttunut? Lumoudu lopullisesti Nella Himarin Kaukokaipuu-blogin Via Dinarica -aiheisten kirjoitusten ja kuvien äärellä.

*Vasta tätä juttua kirjoittaessa ja tietoja tarkistaessa tajuan, että maassahan on ainakin kaksi Skakavac-nimistä vesiputousta. Vierailimme tällä reissulla Sarajevoa lähempänä olevalla putouksella. Putouksen kaima on Sutjeskon kansallispuistossa.

Outdoorlover’s New Year Holiday in Sarajevo

I’m on my way to Sarajevo without a plan, map, or idea. At the airport I notice on Instagram that @evadinaricaproject is in Sarajevo. She is supercool and has hiked all three Via Dinarica routes. I don’t know her, but could I send her a message and ask for advice?

“Hi Eva! Will you be in Sarajevo in the coming days? Busy? We’re 2 outdoor addicts from Finland arriving in Sarajevo on Dec 30th. We have the hiking gear, but we haven’t done our homework at all, no maps, no plans, just some ideas. If you have time…”

I’m lucky! She replies:

“Hehey, nice to hear from you! And awesome that you’re here for hiking. I’m staying in a mountain hut on Trebević, SPD Jure Franko. So, for me it’s logistically challenging to come to town, but you’re more than welcome here…”

First we’ll eat ćevapi (then we take the skies off)

When a local returns to Sarajevo, he or she first heads to a ćevap restaurant. Of course, the delicacy can be found elsewhere in the Balkans, but the right ones are available only in Sarajevo. On the alleys of the old town the inviting scent of the genuine ćevap charcoal grill hovers. Ćevap is made of uncompromisingly good meat, fresh pita bread and white & juicy onion chunks.

Before the special ćevap moment I take my friend who just arrived to Sarajevo to my favorite delicacy places: Pekara Edin and Tea House Dzirlo. The café host of Tea House Dzirlo welcomes us with a handshake. Every hot cup is prepared and served as if this moment would be the most important ever.

When looking for dinner in Sarajevo you quickly learn three strange things: Most of the ćevapi restaurants do not offer alcohol, so instead of beer you drink yogurt. Everybody smokes everywhere. Some cafes and restaurants do not have a toilet, so the public toilets in the old town can become familiar.

New Year’s hike: Sarajevo – Mount Trebević – Sarajevo

On the last day of the year we head to Mount Trebević, to the mountain lodge SPD Jure Franco. Leaving the smog of Sarajevo behind we hike up through the narrow steep streets.

With the cable car we could have saved two hours of hiking time but we don’t want to miss one drop of sweat nor one vertical meter. Luckily, we decide to stay on the marked route – later we learn that we’ve hiked through a land mine area.

Finally we see the tiny hut. The calf-sized dog Dexter barks to say welcome. Next to the fire place we find Eva, the local mountain guide Sabina and the owner of the place Primoz. The couches in the house are filled with outdoor enthusiasts, the tables with delicatessen, the glasses with raki, and the air with joyful talk.

When the last hour of the year 2018 starts most of the group stayed in the hut, but we and two others want to open the new year at the top of Mountain Trebević.

At the top of the mountain I remove my hood showing my Kaldoaivi Ultra Trail beanie. Bojan asks, ”Have you run a trail-ultra ?!” The man is a local trail-running and outdoor enthusiast and multifunctional miracle. Fresh snow sparks magically when we hike back to the cabin and the hike ends before even start all the outdoor talk we would love to do. We decide to meet again next week.

Why would an outdoor lover travel to Sarajevo?

• The city of Sarajevo is surrounded by amazing mountains: Bjelašnica (2067), Igman (1502), Jahorina (1913), Trebević (1627), and Treskavica (2088 meters). You can start your day hike directly from the city and get back to the city by dinner time.
• The National Park Sutjesko is only a 2-hour drive from Sarajevo.
• The city itself is a lovely and unique mixture of different cultures, and the streets are filled with locals, but not too many tourists (yet).
• Local coffee is excellent and the prices for food and accommodation are relatively cheap for a Finnish traveler.
• The views are stunning! On the mountain trails you can meet horses, cows, or sheep, but not too many people.

Keep in mind that printed maps are not easily found – if available at all, that the land mine risk is real, and that the information about outdoor routes is somewhere on the internet, but not easy to find. The best way is to find someone who knows someone, since the Balkan people are always friendly and helpful.

Day-hike to Skakavac waterfall

It is snowing heavily when we jump in a taxi and ask the driver to take us as close to the village of Nahorevo as possible. Soon the driver admits that he doesn’t dare to drive any further because of the slippery roads.

Somewhere in the snow there is a mosque calling for prayers. We focus on our own sacred thing: enjoying the wonders of nature.

The signs to the waterfall are easy to find even on a snowy day. It is beautiful and quiet. In the middle of an impressive spruce forest the trail sweeps down to a steep slope with cliffs rising around it leading to the base of Skakavac waterfall. Winter has sealed the water into countless icicles. The sight is gorgeous, but my camera isn’t able to capture the beauty. All we can do is to enjoy this wonder here and now – fresh.

After a long hiking day the Sandman welcomes us at our basecamp in Sarajevo giving both of us dreams about the next day’s adventures.

Read more:

• Outdooractive.com: Beautiful dayhike from Sarajevo city to the top of the Trebevic mountain (tour description, details, turn-by-turn directions, and getting there)
• Outdooractive.com: Skakavac roundtour (tour description, details, turn-by-turn directions, and getting there)
• Eva Dinarica Project: Stories about journey called Life, inspired by Via Dinarica
• The streets of Sarajevo in January (video)
• Dayhike to Skakavac waterfall (video)
• SPD Jure Franco – mountain hut, Trebevic
• My favorite cafe in Sarajevo: Tea House Dzirlo
• Eva’s story about the new year. You may find two Finnish girls from this text
• More photos & my latest adventures: Instagram @endorfiininmetsastaja
• **Buy the most fantastic Ukuit-skirt ( & other wonderful outdoor gears): Ukuit Shop