Huhtikuiselle taivaalle revähtänyt aurinko paahtaa poskea. Vaikka lumilampareet nostavatkin ilmaan aika ajoin viilentävän hattaran, luovun kuorivaatteistani ja jatkan kansallispuistoretkeäni kerrastossa.

Pandemia on sulkenut ne konserttisalit ja areenat, joihin voi lunastaa liput etukäteen. Olen matkalla lintujen soiseen kevätkonserttiin ja toivon, että saan nauttia esityksestä, jos lupaan olla ihan hiljaa.

Suon äänet

Kesäkuussa 2017 osuin sattumalta kuuntelemaan suon aamukonserttia Kymenlaakson Valkmusan kansallispuistoon. Silloin kirjoitin:
”Kesäkuisella suolla lintujen aamuäänet veivät tajun. Kuvittele kaikkien kliseisin kesä-Suomi-järvi-maisema ja siihen ylikorostettu ääniraita. Kerro tämä sadalla. Sellaiselta kuulosti Valkmusa auringonnousussa.”

Viime keväänä suo aamuäänineen yllätti jälleen:
”Teeri! Lasken kiikarit ja ryhdyn etsimään mustia pisteitä paljaalla silmällä. Niitähän on kymmeniä! Pian tunnistan äänenkin. Teerien soitimen pulputus ja kujerrus luo patjaa aamun konsertille.”

Edelliset suokerrat ovat olleet täyttä satumaista sattumaa, mutta tänä keväänä olen jo osannut hakeutua näiden elämysten äärelle, hiihdellyt lähisuolle kuuntelemaan teerien varhaisia pulinoita. Hiljalleen on mieleen hiipi ajatus heräämisestä keskellä konserttia ja siksi kahlaan nyt Patvinsuolla kohti Teretinniemen laavua ja lintutornia.

Yö Teretinniemen laavulla

Matka Teretinnemeen on juuri niin työläs kuin kuvittelinkin. Kevät on sulattanut lumen paikka paikoin valtaviksi lammikoiksi. Siellä täällä pilkottaa jo pätkä kuivaa pitkospuuta, mutta suurin osa matkasta on vielä lumen peitossa. Lumi piilottaa pitkokset, mutta ei kanna ja siksi jalka solahtaa kerta toisensa jälkeen sohjoiseen suohon. Silloin tällöin yksittäinen lintu käy kertomassa asiansa, mutta pääosin on täysin hiljaista. Niin hiljaista, että mietin, olenko arvioinut konserttiajankohdan väärin. Some on kielinyt useiden hiihtäneen Patvinsuon ihastuttavilla keväthangilla kaukana merkityistä reiteistä, vaikka liikkuminen siellä on kiellettyä 1.3. ja 10.7. välisenä aikana. Ovatko linnut karanneet muille soille?

Ennen kansallispuistoissa vierailua on hyvä tutkia kyseisen puiston omat ohjeet Luontoon.fi-sivustolta. Patvinsuon kansallispuiston Teretinnemen kohdalta katsoin, että paikalla on edelleen laavu ja puucee ja että leiriytyminen on sallittua. Laavun viereisestä kaivosta opin, ettei paikan vesi ei ole tarkoitettu juotavaksi.

Suon eteläiseltä reunalta kuuluu kurjen töräytys ja toinenkin. Kurjet eivät ole kevätkiireiltään ehtineet kotiniitylleni ja siksi ääni ilahduttaa nyt erityisesti. Kaksi kurkea lehahtaa yllättäen ihan lähistölle ja pian heitä on neljä. Voi riemua! Kauas kantava ääni näin lähietäisyydeltä ihailtuna saa jo pohtimaan ilahduttaisiko kvartetin seura, jos jäävät koko yöksi tuohon juhlimaan? Esitys on hetkessä ohi ja hiljaisuus palaa suolle.

Yön reunalla kiepsahdan riippumattoon. Tiedän heiluvani hiljaa maton kyydissä, silti tuntuu kuin joku olisi ripustanut tähdet ohuilla langoilla taivaan kattoon ja nyt nuo roikkuvat tähdet huojuisivat hiljaa lankojen päissä.

Nukahdan toivomaani nopeammin.

Aamu suofestareilla

Kello 5.00 maisema on värjäytynyt oranssiksi ja ilma on täynnä pulputusta, laulua ja kuhinaa. Kiipeän lintutorniin kuuntelemaan esitystä. Mukaan varaamiani kiikareita ei löydy mistään ja teerien suuri soidin tuntuu olevan jossain katseen ulottumattomissa. Silloin tällöin lintukaksikko lennähtää suon yli, mutta liikehdintä on vähäistä. Katseelle on tarjolla lintujen sijaan suomaisemaa ja aamun maaginen valo. On parasta keskittyä kuuntelemaan. Tunnistan teeren, kapustarinnan, kurjen ja ehkä hanhenkin, mutta muiden esiintyjien osalta nöyrryn vain nauttimaan laulusta. Nimeämätönkin voi olla kaunista.

Lintutornin lähellä taulu kertoo ainakin näiden siivekkäiden viihtyvän suolla. (Linkit vievät Luontoportti.fi-sivustolle)

• Kaakkuri
• Kapustarinta
• Keltavästäräkki
• Liro
• Mustaviklo
• Pikkukuovi
• Suokukko
• Tundrahanhi
• Uivelo
• Valkoviklo

Lintutornin juhlavaa aamua maistellessa kirjoitan jo muistiin sanan konsertti, mutta päätän Wikipedian kehotuksesta tutkia vaihtoehtoisia sanoja tapahtumalle:
”Musiikkifestivaali on yleisötilaisuus, jossa monta yhtyettä tai artistia esittävät vuorotellen ohjelmistojaan. Festivaalit kestävät usein monta päivää ja katsojat majoittuvat telttoihin. Ne järjestetään pääsääntöisesti kesäkuukausina.”

Vielä ei ole kesä ja majoitteenakin oli teltan sijaan riippumatto, mutta artisteja oli useita ja tapahtuma kestää päivien sijaan viikkoja. Yleisö oli pieni, mutta innokas. Ei tämä mikään konsertti ole, täällä on meneillään festivaalit! Liekö edes laillista?

Miten pukeutua keväiselle riippumattoretkelle?

Aamun tunnelmasta ja riippumattokahveista tohkeissani julkaisen kuvan Instagramissa suoraan suolta. Yllätyksekseni kuvaa kommentoidaan lukuisin kysymyksin. Ehkä joku muu pohtii nyt samoja? Siksi jaankin pohdinnat myös tällä kanavalla.

Paljonko oli vaatetta ja säilyitkö lämpimänä?

Tälle retkelle osui poikkeuksellisen helppo kevätsää. Päivällä olisi voinut vaeltaa ilman takkia ja pitkiä kalsareita. Yhtään sadetta ei osunut kohdalle ja tuulikin pysytteli poissa. Yöllä mittari käväisi pakkasella, mutta kipusi taas aamulla lähelle +10 °C lukemaa. Siksi tätä vaateraporttia ei voi kopioida normaalin huhtikuun varustelistalle. Kylmintä koko retkellä oli illalla laavulla ruokaillessa ja aamulla lintutornissa – siis hetkissä, jolloin vain istuin aloillani. Kotona pohdin, pakkaisinko mukaan pilkkihaalarin. Ajatus oli niin hullu, etten toteuttanut, vaikka jälkikäteen mietittynä se olisi ollut yhden yön retkelle kaikkein vaivattomin varuste. Koska kuvassa olin riippumatossa, saattoi kysyjä pohtia, miten pienessä pakkasessa tarkenee nukkua. Siitä lisää seuraavassa vastauksessa.

Millaisella makuupussilla riippumatossa pärjäsi underquiltin lisäksi?

Kylmänsietokyky on jokaisella ihan oma, joten makuupussit ja pukeutumiset kannattaa aina itse testata lähiretkellä. Hiljalleen ja kantapään kautta opin sulkemaan korvani konkareiden kommenteilta siitä, miten heinäkuussa ei tarvitse rukkasia tai syksyllä talvimakuupussia. Minä tarvitsen. Makuupussini comfort/mukavuuslämpötila on -8 °C. Pipo päässä, ohuet sormikkaat käsissä, villakerrasto päällä ja villasukat jaloissa nukuin erittäin makeasti.

Paluu Olkkosensaaren kautta

Autuas aurinko saa luulemaan keväästä liikoja. Askeleet vaativat lisälenkkiä ja pian löydänkin itseni kahlaamasta Olkkosensaaren varjoisista kinoksista. ”Munahankea”, toteaisi Karhunkierroksen kevätkauhut kokenut polkujuoksija.

Surkanpuron kohina kielii lenkin lähestyvän loppuaan juuri sopivasti ennen kuin kevään ensimmäinen korvasieni ehtii kasvamaan otsassa liiallisiin mittoihin. Majavien muokkaamaa maisemaa on mukava tutkailla puronvarressa ennen viimeiselle tieosuudelle siirtymistä. Tien varresta lehahtaa yllättäen lentoon vielä täysin valkoinen riekko ja pian toinenkin. Lopulta riekot onnistuvat viihdyttämään koko matkan aina suruvaippaperhoselle asti. Tummasiipi lepattelee edellä ja kurvaa männikköön vasta parkkipaikan reunalta.

Kotiin palattuani selaan somea ja…
…opin Jounin kootut -blogista mitä patvi tarkoittaa
… sekä huomaan Valokuvia luonnosta -blogin vierailleen samaisella laavulla ja lintutornilla kanssani melkein samaan aikaan!

Kirjoituksiani Patvinsuolta ja muista kansallispuistoista

• Karhunpolku – 133 km itäistä neulasmattoa lokakuussa
• Patvinsuon kansallispuisto – keväinen festivaalimatka
• Pohjois-Karjala: Retkeilijän top 3 -kohteet
• Susitaival – lähes 100 kilometriä hiljaista itärajaa
• No onkos tullut talvi? Kahden kansallispuiston retki marraskuussa
• Patvinsuon kansallispuisto – astetta villimpi viikonloppu
• Pogostan kierros lokakuussa – Pohjois-Karjalan helmiä
• Nuuksio Classic 2019 – päättymätön viikonloppu
• Paluu Tiilikkajärven kansallispuistoon
• Kolme kansallispuistoa majatalo Pihlajapuun tapaan

Retkivinkkejä Pohjois-Karjalaan:
Retkeilijän aarrearkku täynnä vaaroja ja sammalkolikoita