Title Image

Blog

Patvinsuon kansallispuisto illallinen puuvajalla Kuva: Terhi Jaakkola

Patvinsuon kansallispuisto – astetta villimpi viikonloppu

Lähes kaksi vuotta sitten luin Maailmanäärellä-blogin lumoavan tarinan lokakuisesta viikonlopusta kuuraisessa Patvinsuon kansallispuistossa ja lähistön mökissä tähdenlentojen räiskeessä. Siitä lähtien olen haaveillut palaavani puistoon juuri lokakuussa. Hellinyt unelmaa täysin hiljaisista pitkoksista ja erämaan korkeasta, kirkkaasta taivaasta.

Patvinsuon kansallispuisto vaellus Kuva: Terhi Jaakkola

Perjantai: Suomun luontotupa – Pirskanlampi (12 km)

Suomun luontotuvan pihassa rantakaivoa etsiessäni törmään kolmeen iloiseen ja lopulta koko joukkoon erä- ja luonto-oppaaksi opiskelevia opettajineen. Juomavesi unohtuu, kun opettaja varoittelee lähistöllä touhuavasta, hieman turhan tuttavallisesta karhusta. Karhu unohtuu, kun opettaja kutsuu notkuvan aamiaispöydän ääreen.

Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Ennen polulle pääsyä tapaan Suomun opastuvan sielun ja sydämen, itsensä Villiemännän. Hänkin varoittaa karhusta ja lupaa soittaa, kun kuulee kontion viimeisimmistä liikkeistä.

Hiljaisuuden sijaan vierailuni tässä itäisessä puistossa onkin vieraanvaraisuudella ja vaaran mahdollisuuksilla täytetty.

Patvinsuon kansallispuisto, koivu on kiepsahtanut ulos tuohestaan Kuva: Terhi Jaakkola

Karhu- ja ampumavaara

Nälmänpuron tulipaikalle saapuessani puhelin soi. Villiemäntä soittaa ja kertoo karhun edelleen touhuavan puiston pohjoisreunalla. Yöpyminen taivasalla suon eteläpuolella olisi vaaratonta, mutta seuraavaksi yöksi suunnittelemani Suomunjärven rantapaikan hän kehottaa vaihtamaan sisätiloihin.

Patvinsuon kansallispuisto penkille seisahtuneesta vedestä heijastuu mäntyjäKuva: Terhi Jaakkola

Viikonlopun reittisuunnitelmaa päässäni uuteen päivittäen tallustan ensimmäisen pitkän suopätkän halki. Edellisviikonlopun ensilumesta on rippeet jäljellä, karpalot huutelevat pysähtymään ja suon ruska läikkyy punaisena. Mikä on tämän huumaavan punaisen nimi? Seassa on karmiinia ja sinooperia, kastanjanruskeaa ja kiinanruusua. Tolkun ääni olkapäällä huutelee: ”Nyt ei enää yhtään kuvaa punaisesta suosta ja pitkospuista.” Mutta painoton, sisäinen villisydän liihottaa upottavien hetteikköjen yli leijuen ja viis viittaa Tolkun toiveille.

Punastunut suo ja pitkospuut Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Edessä on suorasanainen kyltti ja varoitusnauhaa. Hiienvaaran ampuma-alueella harjoitellaan tänään. Alue on Patvinsuon kansallispuiston lounaiskulmalla, vain aavistuksen puiston reunan päällä, mutta polkuni kulkee alueen halki. Netin tiedot väittävät harjoitusten olevan ohi puoleen päivään mennessä, mutta maaston viestit kertovat toista. Soitan opastaulussa mainittuun numeroon. Varoupseeri kertoo jämäkän täsmällisesti sotaharjoituksen jatkuvan, mutta ampumaharjoituksen päättyneen.

Pirskanlampi Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola
Pirskanlampi

Möröntunti Pirskanlahdessa

Pehmeässä hämäryydessä ripustan riippumaton ja hämmentelen illallissopan. Nautin hiljaisuudesta ja yksin olosta. Avaamaton kirja kutsuu jo riippumatossa, mutta mieli haluaisi istua vielä hetken tyhjää soppakulhoa kaapien, tunnelmoiden. Kuksassa on pisara mökkiriennoista yli jäänyttä punaviiniä. Maistuupa se hyvältä.

Patvinsuon kansallispuisto illallinen puuvajalla Kuva: Terhi Jaakkola

Pimeyden mukana saapuu möröntunti. Vaikka lähistöllä on häiriköksi tunnustettu karhu ja lukuisia susia, eivät eläimet elämöi mielessä millikuutiotakaan. Pelkolistallani heti mörön jälkeen ovat kajahtaneet ihmiset, mutta nyt saan mieleni rauhoittumaan ajatellen lähistöllä harjoittelevia sotilaita. Heidän on pakko olla hyviksiä ja nappaavat varmasti mahdolliset pahikset. Mutta mörköjä pelkään jälleen niin paljon, että luulen kuolevani. Vihdoin ahkera Nukkumatti johdattaa minut mörön ulottumattomiin.

Riippumatto, katos ja avaamaton kirja Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Lauantai: Pirskanlahti – Suomun luontotupa (18 km)

Aamulla herään talitintin hyppelyyn ja ihmettelen taas kerran, mikä metsässä, maailman parhaassa paikassa, on voinut olla pelottavaa.

Patvinsuon kansallispuisto ruskanpunainen polku Kuva: Terhi Jaakkola

Hirvimiehiä ja uusia seikkailusuunnitelmia

Polku rytisee ja ohitseni marssii pitkä letka oranssitakkisia miehiä. Yksi koukkaa kertomaan juuri alkaneesta hirvestyskaudesta. Käännän piponi oranssin puolen esiin. Letkan viimeinen kääntyy kysymään, olenko yksin retkellä. Kuultuaan vastauksen hän mainitsee olleensa mukana etsintäjoukoissa, kun Lapissa etsittiin eksynyttä naista. Jään kahvini kanssa miettimään napakkaa vastausta.

Aamiainen: ruisleipää ja kahvia Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Onneksi olen hidas. Sanansäilän heiluttelu ei olisi tehnyt maailmasta yhtään tämän parempaa. Ehkä joskus etsin tilastoista tietoa siitä, ovatko juuri naiset erityisen hanakoita eksymään Lapissa. Ehkä pysyn aiheesta ihan hiljaa ja nöyränä, kunnes tulevan Rovaniemen Jukolan mahdolliset pummit ovat painuneet tilastoiden poimuihin?

Hirviporukka polulla Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Rinkka asettuu selkään edellispäivää sopuisammin. Etureisissä juilaaa ennen kokemattomalla tavalla. Ensimmäisille pitkospuille noustessani tajuan: kyseessä on vain liukkaalla pitkospuulla luistellessa käytössä oleva lihas. Muutamakin blogisti on kirjoittanut nastakenkien poistavan ongelman.

Piponkääntäjä Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Edessä on tumma ja tyyni Nälmänjoki. Vetolautta on viimeisiä päiviä paikoillaan. Erään reissutarinan perusteella ylempää voi tuurilla päästä ketterä kuivin jaloin yli silloinkin, kun lautta on talviunilla. Jo jokea ylittäessä pohdin, voisiko vettä pitkin meloa suota ihailemaan.

Nälmänjoen ylitys Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Juttua kirjoittaessa joen kutsu kutittaa jälleen ohimoa. En löydä yhtään juttua joelta. Päädyn viestittelemään aiheesta ja aiheen vierestä pitkäksi aikaa seudun asiantuntijan, Tervastulia-blogin kirjoittajan kanssa. Polveilevan viestiketjun ytimen tulkitsen tiiviiseen muotoon: ”No tuohan täytyy mennä pian itse testaamaan!” Kevät lienee otollisinta aikaa, kun vesi on riittävän korkealla.

Koitereen hiekkaranta Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola
Koitereen hiekkaranta lokakuussa

Koitere ja Teretti, Susitaivalta takaisin Suomun tuvalle

Kuvitelmissani aina tyynenä kimmeltävä Patvinsuon kansallispuiston eteläreunan Koiterejärvi kuohuu nyt syystuulen riepoteltavana. Yksi säänkestävä kalastaja tempoo muuten tyhjällä selällä. Kolmen maastopyöräilijän virittämä taukotuli huutelee kutsuvasti, mutta mieleni kaipaa jo avaraan suomaisemaan.

Teretin laavu Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Koitereen jäädessä taakse yhtyy reitti lähes 100 kilometrin mittaiseen Susitaipaleeseen. Teretin laavulla odottavat karpalonpoimijoiden retkireput. Sade löytää reitin iholle huolimattomasti vahaamani takin läpi, kun kohtaan pitkoksilla miehen kummallinen putki kädessään. Aivot rakentavat aasinsillan karpalonpoimijoista miehen kädessä notkuvaan putkeen ja päättävät, että laite on varmasti karpaloimuri.

Valokuvaaja Pekka Honkakoski jatkovarren kanssa pitkospuilla Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola
Valokuvaaja Pekka Honkakoski

Onneksi tarkistan tietoni ja pääsen oppimaan, että kyseessä on kameralle miehen itsensä kehittämä jatkovarsi, jonka avulla hän pääsee kuvaamaan suon ihmeitä, jotka jäisivät muuten näkemättä. Mies on Pekka Honkakoski, joka on kuvannut aineistoa Patvinsuon lisäksi mm. Kolin Herajärven kierrosta esittelevälle sivustolle.

Minä ja kelopuu Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Alueen touhukarhu on jo kulkenut koilliseen, mutta läpimärät hihat auttavat päätöksessä. Otan ilolla vastaan Villiemännän lupaaman petipaikan Suomun sisätiloista, kamiinan lämmöstä.

Sunnuntai: Suomunkierto (15 km)

Keltaisiin lehtiin peittynyt polku. Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola
Suomunkierto on merkitty maastoon keltaisin täplin

Karhunpyllistäjiä ja kauniita kankaita

Uskallanko lähteä kiertämään Suomujärveä kahdestaan kameran kanssa? Palasiko karhu jo koillisesta kotikankailleen? Savon Sanomat neuvoo naisretkeilijää vanhasta perinteestä:

”Jos metsässä tulee karhu vastaan, älä pakene suin päin, vaan käännä sille selkäsi ja paljasta takapuolesi. Karhu nostaa käpälät silmilleen ja lähtee livohkaan. Ei ujouttaan, vaan siksi, että naisen energia on suurempi kuin karhun.”

Artikkeli jatkuu: ””Ääh pois karhu miu karhui tielt, tiä on syönt jo monta miestä”, sanoi karjalainen mummo.”

Vesipisarat kuin helmet juolukan lehdillä Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Järven rannalla säihkyvät sadepisarat juolukoiden lehdillä. Tanskankielestä kääntäen marjoja voisi kutsua myös jauhopalleiksi. Nyt pallien lehdet ovat punastuneet lähes epätodellisiksi, olisivatko syynä mahdolliset lähikankaiden karhunpyllistysesitykset?

Tyyni lampi tummana päivänä Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Luontoon.fi valistaa: ”Sodan jälkeen alueelta löytyi partisaanien kantoihin kätkemiä ammusvarastoja. Piilotetun laskuvarjon löytyminen oli aina onnenpotku pula-ajan naisväelle, sillä varjokankaasta ommeltiin miellyttäviä oranssinvärisiä silkkihousuja.”

Kaatunut kelo Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Menneet karhunpyllistäjät ovat siis saattaneet säilyttää vähemmän salaista asettaan kauniin oranssissa silkkikääreessä. Jatkan villahousuissa matkaani, ja mietin onkohan oikea sana partisaani vai desantti?

Silta ja sumuinen metsä Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Onnellisena, karhua kohtaamatta, palaan takaisin Suomuntuvan pihaan. Villiemäntä huikkaa juuri poistuville: ”Tulkkee uuestaan!”
”No tullaanha myö!” kuuluu vastaus, johon on helppo yhtyä.

Räiskyvä ruska Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Toivottavasti päätit jo lähteä Patvinsuon kansallispuistoon! Muutama ajatus retkeä suunnittelevalle

Alueella on lukuisia lyhyitä, päiväretkelle sopivia rengasreittejä, esimerkiksi: Kuusipolku (3 km), Lakkapolku (3,3 km), Mäntypolku (4,5 km) ja Suomunkierto (15 km). Kaikki reitit ja kartan löydät Luontoon.fi-sivustolta. Virallisten rengasreittien lisäksi on muitakin mukavia ympyröitä kulkijoille mm. Olkkosen reitti, josta tarina Retkipaikka.fi:n sivuilla.

Kaltaiselleni elämyshotkolle paikka on vaarallinen. Kansallispuistosta lähtee 133 kilometrin mittainen Karhunpolku sekä yli 90 kilometrin pituinen Susitaival. Nämä pitäisi päästä nauttimaan hetioitis!

Kansallispuiston alueella saa leiriytyä vain sille osoitetuilla paikoilla, mutta Patvinsuolla näitä riittää moneen makuun. Suomunjärveä kiertäville paikkoja on tarjolla peräti neljä – toinen toistaan upeampia. Mutta millainen mahtaisi olla äänimaisema Teretin laavulla yöpyessä alkukesän lintujen kiihkeää konserttia kuunnellessa?

Pirskanlahden leiripaikka Patvinsuon kansallispuistossa Kuva: Terhi Jaakkola
Miksi kansallispuistoissa saa leiriytyä vain leiriytymiseen osoitetuilla paikoilla? Kuvassa leiriytymispaikka. Mitäpä, jos suosituimpien puistojen maapohja näyttäisi kauttaaltaan tältä?

Puiston upeuden voi kokea helposti myös lakanamajoituksesta käsin. Majoitusvaihtoehdoista ja varaustilanteesta saa helpoiten tiedot Villiemännältä.

Tarkista ja mieti ennen retkelle lähtöä Luontoon.fi-sivuston Ajankohtaista-osion avulla:

  • Mistä otat juomaveden (kaivojen paikat, jos et pakkaa omaa keitintä mukaan)
  • Onko Nämänjoen lautta käytössä?
  • Harjoitellaanko ampuma-alueella (vain jos suuntaan suon eteläosiin)
  • Kuuluko kännykkä? Puiston pohjoisosissa kuuluvuus on heikko, etelässä parempi

Patvinsuolle on harmillisen huonot yhteydet julkisilla kulkien, mutta Villiemännän avulla järjestyy varmasti kuljetuskin tarvittaessa.

Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola

Lue lisää

Muita kirjoituksiani Itä-Suomesta

Neulaspolku Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Jaakkola
Patvinsuon kansallispuisto – erityisen suositeltava kohde neulaspolkujen ja pitkospuiden ystäville

COMMENTS

  • 30.10.2019
    reply

    Helena pikkarainen

    Kylläpä Oli ihana muistella viime loppukesän Patvinsuon vaellustani. Sinulle vain oli luonnonvärit parhaimmillaan

  • 11.11.2019
    reply

    Olipas niin ihana ja elämänmakuinen teksti ja niin tunnelmalliset kuvat! Mutta olipas sulla myös jännittäviä momenttejakin siellä. Onneksi et kuitenkaan päässyt testaamaan pyllistystekniikan toimivuutta :D. Patvinsuolle minunkin mieleni uudestaan halajaa. Ehkäpä talvella…
    (Viime viikolla kuulin, että olet kollegani-Suvin serkku. Suvilta siis terveisiä 🙂 ).

Millainen oivallus sinulle tuli postauksesta? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!