Title Image

Blogi

Ukko-Koli ja auringonnousu Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Kolme kansallispuistoa majatalo Pihlajapuun tapaan

Kaupallinen yhteistyö: Majatalo Pihlajapuu

Elokuulle unohtunut helle ottaa halaukseensa Tiilikkajärven kansallispuiston eteläisellä parkkipaikalla. Viimeksi nämä samat koordinaatit kohdatessani oli talvi kuorruttanut maailman taikapuuterilla ja purrut sormeni jäänakeiksi. Olin opettelemassa talviretkeilyä aivan yksin. Nyt saan liihotella kesän lämmössä, päiväretkellä oma opas ja kuljettaja ilonani.

Penkki hiekkarannalla Tiilikkajärven kansallispuiston aamu-usvassa Kuva: Terhi Jaakkola

Tiilikkajärven aamussa

Pohjois-Savo & Kainuu: Tiilikkajärven kansallispuisto

Letkeitä polkuja lupsakoiden savolaisten mailla

Parkkipaikka on aivan täynnä. Alkuun näky harmittaa, mutta onneksi muistan: minähän haluan kannustaa ihmisiä luontoon! Täällä heitä nyt on. Upeaa! Vuonna 2018 Tiilikkajärven kansallispuisto oli kävijämäärältään Suomen kuudenneksi pienin. Pinta-alaltaan kansallispuistojemme keskikastiin sijoittuva puisto nielaisee nopeasti kaiken kirjavat kulkijat. Savolainen korpiruuhka on kadonnut, kun jalka ojentuu ensimmäiseen koivikkoon sukeltavalle polulle.

Tiilikkajärven eteläisen lähtöpaikan toinen poluista alkaa kauniilla koivumetsiköllä Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Polku Sammakkotammilta sukeltaa heti sillan jälkeen koivukujan suojiin

Olen saanut kutsun Majatalo Pihlajapuun tavan tallaajien täydenpalvelun patikalle. Varasukat- ja suunnitelmat, retkikeitin ja riippumatto jäävät nyt rinkkaan lepäämään. Saan nauttia valmiiksi suunnitellusta ja opastetusta retkestä vain pienet eväät hartioideni painona, kamera kaulassani.

Täyssinän rauha solmittiin vuonna 1595. Tästä muistona on Tiilikkajärvessä rajakivi. Kiven kaiverrukset toistuvat kansallispuiston tunnuksessa. Kuvassa puiston tunnus, jossa Ruotsin valtakunnan kolme kruunua ja rajavaltuutettujen nimikirjaimet sekä venäläisiä edustava ortodoksinen risti. Kuva: Terhi Jaakkola

Täyssinän rauha solmittiin vuonna 1595. Tästä muistona on Tiilikkajärvessä rajakivi. Kiven kaiverrukset toistuvat kansallispuiston tunnuksessa.

Uiton kierron monipuoliset maisemat

Sammakkotammin parkkipaikalta lähtevä seisemän kilometrin mittainen Uiton kierto on todellinen maistelumenu Tiilikkajärven tarjonnasta. Länsireunan polku puikkelehtii kumpuilevalla harjulla, helpoilla neulaspoluilla. Kaunis kaarisilta ja järeä riippusilta värittävät viimeisiä metrejä ennen Uiton kämpän taukopaikalle saapumista.

Tiilikkajärven polut kulkevat pääosin mäntymetsissä, nousut ovat loivia Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Tiilikkajärven puiston poluilla hieman kokemattomampikin kulkija pääsee maistamaan palan erämaata.

Kääntelemme karttaa eväspöydällä paluureittiä tutkien. Vihdoin joku saa sanotuksi ääneen sen, mitä kaikki jo ajattelivat: ”Emmekö poikkeaisi vielä Tiilikan autiolla?” Pitkin pitkoksia kohti pohjoista astellessamme Kirsi Partanen, toinen Majatalo Pihlajapuun taustalla vaikuttavista Äksyistä Ämmistä toteaa: ”Juuri tämä on päiväpatikoidemme idea – suunnittelemme ryhmälle sopivan reitin, mutta aina on tarjolla vaihtoehtoja niin lyhempään kuin pidempäänkin retkeen.”

Tiilikkajärven kansallispuistossa Uiton kämpän taukopaikalla Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Uiton kämpän taukopaikalla

Tiilikan aution kauniisti harmaantuneet seinät ja heijastus ikkunasta Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Tiilikan aution piharakennus peilailee itseään autiotuvan ikkunasta

Uiton kierron itäreunan paluumatka on pääosin huikeaa Honkasuota. Reittiä pätkivät lukuisat pienet ja pyöreät metsäsaaret. Ruskan alkusoitto kuuluu jo kutsuvana. Suon sävyt kertovat kesän kumartuneen kohti syksyä. Yritämme löytää oikeaa sanaa maiseman värille. Okraa ja oranssia, ehkä hieman kinuskia ja terrakottaa, mutta on seassa vielä ripaus vihreääkin. Matkalta löytynyt syrjäinen penkki houkuttelee jäämään, mutta pitkospuilla askeleet ovat löytäneet rytminsä. Emme malta pysähtyä.

Tiilikkajärven kansallispuiston pitkospuiden vierustan vaivaiskoivun pienet lehdet ovat saaneet oranssia poskiinsa Kuva: Terhi Jaakkola

Tiilikkajärven ruskan alkusointuja

Puinen kaarisilta aamu-usvassa Tiilikkajärven kansallispuistossa lähellä Uiton kämppää Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Kaarisilta lähellä Uiton kämppää

Hiekkaniemi ja kutsuva penkki Tiilikkajärven kansallispuistossa Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Tiilikkajärveä halkoo hiekkarantainen harju

Okrastunut suo ja vaaleaksi hioutuneet, leveät pitkospuut syyskuun iltapäivävalossa Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Tiilikkajärvi on pitkospuita rakastavalle todellinen paratiisi. Jostain syystä juuri puiston pitkosten tämä aukeama saa sydämeni läikkymään kerta toisensa jälkeen.

Lauantaisauna majatalo Pihlajapuussa

Majatalo tervehtii iloisen keltaisena illan kauniissa valossa. Taustalla tuoksuu puusauna, keittiön kolina paljastaa: pian on ruokaa tarjolla. Miten kepeää onkaan tällainen päiväperhosretkeily! Keittiövuoron sijaan saan hengähtää hetken viileän vihreässä huoneessani.

Majatalo Pihlajapuu, Nurmes, Pohjois-Karjala Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Hanna ja hemmotteluohjelma

Talossa häärivä Hanna paljastaa illan bonuksen: pääsemme aitoon turvehoitoon! Kiuas rätisee kutsuvasti, kun kuorrutan itseni paksulla suklaanruskealla turpeella päästä varpaisiin. Hanna kertoilee turpeen uskomattoman moninaisista terveysvaikutuksista. Turvesaunotuksen voi tilata etukäteen omaan patikkapakettiinsa. Iho herää uudelleen henkiin, korvista löytyvät turvekokkareet naurattavat.

Lue tarinat majatalo Pihlajapuun kansallispuistopaketin kahdesta muusta päivästä:

Varaa oma matkasi majatalon Pihlajapuuhun:

Muita tarinoitani Itä-Suomesta:

Tiesitkö tämän kansallispuistoista?

    1. Leiriytyminen on suurimmassa osassa kansallispuistojamme sallittu vain leiriytymiseen osoitetuilla paikoilla. Sama sääntö koskee kaikenlaisia yöpyjiä, myös riippumattoilijoita. Leiriytymispaikat kansallispuistoittain löytyvät helpoiten Luontoon.fi-sivustolta
    2. Metsäpalovaroituksen aikana tulenteko on sallittu vain hormilla ja katoksella varustetuilla tulentekopaikoilla sekä autiotupien tulisijoissa. Olet aina itse vastuussa tulta sytyttäessäsi. Avotulen teko on sallittu vain maanomistajan luvalla. Leirinuotion polttaminen maastossa ei ole osa jokamiehenoikeuksia (poikkeuksena määrätyt erämää- ja luonnosuojelualueet). Kansallispuistoissamme voit tehdä avotulen vain kartalle merkityillä tulentekopaikoilla. Kun löydät vanhan tai vaikka vasta käytetyn, karttaan merkitsemättömän nuotiopohjan, ei ko. paikalla avotulen teko ole sallittua.
    3. Kaikkien 40 kansallispuistomme tarinat ja paikallisohjeet löydät kätevimmin Luontoon.fi-sivustolta. Vaikka olenkin jo vuosikymmenten ajan nautiskellut Suomen metsiä ja meriä, tarkistan aina tiedot ja tiedotukset ko. sivustolta ennen retkeäni kansallispuistoon. (Poikkeuksena toki Nuuksio, oma henkinen takapihani)

Luonnonvalo rakastaa Pihlajapuun seiniä ja suuria ikkunoita.

Millaisen oivalluksen kirjoitus antoi? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!