Title Image

Blog

Hiidenportin tummien lampien sanotaan olevan hiiden silmiä Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Kainuu, Hiidenportin kansallispuisto: Uskallatko katsoa hiittä silmästä silmään?

Kaupallinen yhteistyö: Majatalo Pihlajapuu

Naapurin kukko ehtii kiekaisemaan silmäni auki juuri ennen herätyskelloa. Tyynyn vetovoima on tänään olematon, sillä luvassa on minulle aivan uusi kansallispuisto. Tiilikkajärven kansallispuiston lempeiden, savolaisten neulaspolkujen, leveiden pitkospuiden ja maltillisten nousumetrien jälkeen on ohjelmassa tummanpuhuvan, villin ja jylhän kainuulaismetsän puhuttelu.

On Majatalo Pihlajapuun kolme kansallispuistoa yhteen pitkään viikonloppuun sisällyttävän patikkapaketin toinen päivä.

Hiidenportin kansallispuiston pitkosten alussa Kuva: Kirsi Partanen, Äksyt Ämmät

Hiidenportin kansallispuiston pitkosten alussa Kuva: Kirsi Partanen, Äksyt Ämmät

Hiidenportin pohjoisen sisäänkäynnin, Palolammen portilta startatessa eivät ehdi tossunpohjat kulumaan, kun olemme jo ensimmäisen mykistävän jylhän maiseman äärellä. Reitti ylittää rotkovajoaman, jonka pohja on kivilohkareiden täyttämä.

Hiidenportin kansallispuiston kivilohkareiden täyttämä rotko Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Hiidenportin kansallispuiston rotko

Hiidenportin kansallispuisto - oppaan kanssa retkellä Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Tavan tallaajien patikalla viikonlopun toisessa kansallispuistossa

Aina ei hiisi ole pitänyt porttiaan näissä korvissa, vaan muutti kaupungista korpimaisemiin kristinuskon saavuttua Suomeen. Ainainen kirkonkellojen kolina ei ollut hiiden mieleen ja niinpä keräsi hiisi laumansa ahmoineen ja susineen, marssi kunnes löysi hiljaisuuden. Saavuin Itä-Suomen ihmeitä ihastelemaan suoraan Islannista, lukuisten jumalten ja saagojen maasta. Erään tarinan mukaan kristinuskoa laavasaareen sovitellessa pääneuvottelija olisi suostunut taipumaan lähes kaikkiin kristinuskon toiveisiin, kunhan yhtenä päivänä vuodessa juhlittaisiin edelleen vanhoja pakanajumalia. Näin syntyi talven Thorrablot-juhla, jonka aikaan pöydät notkuvat perinneruokien alla ja vanhat tarinat heräävät eloon. Suostuisiko Kainuun hiisi sopimukseen? Voisimmeko juhlia yhdessä ainakin kerran vuodessa?

Hiidenportin tummien lampien sanotaan olevan hiiden silmiä Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Hiidenportin tummien lampien sanotaan olevan hiiden silmiä

Polku jatkaa kulkuaan rotkovajoaman reunalla. Alhaalla vilkkuvat kellastuneet suot ja tummat lammet, joita väitetään hiiden silmiksi. Huomaan saaneeni oppaakseni hengenheimolaisen. Oppaanani kulkeva Kirsi pysähtelee kameransa kanssa samaan tahtiin ja näkee laillani luonnossa loputtomasti pieniä ihmeitä. Nauramme, ettei meitä pitäisi päästää kahdestaan millekään polulle – emme taida päästä metsästä pois, kun jo metrin kulkemiseen kuluu puolet päivästä! Löydämme velhopuun, pihkasiilin ja sienen, jolla on silmät.

Hiidenportin velhopuuta kuvaamassa Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Suostuuko itse velho lähikuvaan?

Onko kuvassa hiisi tai velho? Puunrunkoon on aika kaivertanut melkoiset kiharat. Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Miltä näyttää hiisi?

Evästauolla tarinamme rönsyilevät jo aivan henkimaailman juttuihin. Laavun tukevilla penkeillä, syysauringonvalossa tuntuu turvalliselta ihmetellä elämää ja puiston hurjia tarinoita.

Hiidenportin rotkon jylhä jyrkänne - yksi lukuisista Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Hiidenportin rotkossa jylhät jyrkänteet peilaavat itseään tummista lammista

Paluupatikka menee aivan ryöminnäksi, kun huomaamme tatin ja sitten toisen – lopulta niitä tuntuu olevan kaikkialla. Tosin madot ovat huomanneet tattisadon meitä ennen. Metsän antimista suuhun päätyvät mustikat ja puolukat. Muutama variksenmarjakin maustaa menoa, mutta karpaloilla on vasta toinen poski punainen.
Pieni pilvi käy muistuttamassa syksyn säästä, mutta sade saapuu vasta, kun suljemme auton oven.

Kaatunutta keloa lähikuvaamassa Kuva: Kirsi Partanen

Kauniisti kiertynyt kelo vaati tutkimaan näkyä lähemmin Kuva: Kirsi Partanen, Äksyt Ämmät

Pihlajapuun pitopöydässä

Illallispöytäseuraksi asettuu kaksi Suomesta hullaantunutta saksalaista. Vaikka ymmärrän kotimaani hienouden, on aina virkistävää kuulla muiden hehkutuksia, uusia näkökulmia. Puhtaus ja hiljaisuus ovat näiden lomailijoiden mieleen, mutta samoja kertovat löytäneensä myös Ruotsin kohteista. Yllätyksekseni saan kuulla heidän valinneen juuri tämän majatalon, koska elämykset eivät vaadi omaa autoa. Vieraat on haettu suoraan lentokentältä ja kaikkiin lähiseudun retkikohteisiin löytyy aina kulkupeli.

Keltainen, kutsuva majatalon sisäänkäynti. Samasta ovesta ovat kulkeneet Salmenkylän koululaiset. Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Salmenkylän koulu elää uutta elämää majatalona

Moni suomalainenkin harmittelee, kun kansallispuistomme ovat usein vain autollisten saavutettavissa. Pihlajapuun patikkaretket mahdollistavat täysin autotta kulkeville jopa kolmeen kansallispuistoon tutustumisen. Jos oppaan sijaan haluaisi kulkea puistoissa yksin tai omassa ryhmässä, voi majatalosta ostaa Peti ja patikka -paketin vaikka vain yhdeksi yöksi.

Ylpeänä kotimaastani nukahdan kauniin vihreän pönttöuunin kupeessa täysin hiljaisessa majatalossa.

Lue tarinat majatalo Pihlajapuun kansallispuistopaketin kahdesta muusta päivästä:

Varaa oma matkasi majatalon Pihlajapuuhun:

Muita tarinoitani Itä-Suomesta:

Tiesitkö tämän kansallispuistoista?

    1. Leiriytyminen on suurimmassa osassa kansallispuistojamme sallittu vain leiriytymiseen osoitetuilla paikoilla. Sama sääntö koskee kaikenlaisia yöpyjiä, myös riippumattoilijoita. Leiriytymispaikat kansallispuistoittain löytyvät helpoiten Luontoon.fi-sivustolta
    2. Metsäpalovaroituksen aikana tulenteko on sallittu vain hormilla ja katoksella varustetuilla tulentekopaikoilla sekä autiotupien tulisijoissa. Olet aina itse vastuussa tulta sytyttäessäsi. Avotulen teko on sallittu vain maanomistajan luvalla. Leirinuotion polttaminen maastossa ei ole osa jokamiehenoikeuksia (poikkeuksena määrätyt erämää- ja luonnosuojelualueet). Kansallispuistoissamme voit tehdä avotulen vain kartalle merkityillä tulentekopaikoilla. Kun löydät vanhan tai vaikka vasta käytetyn, karttaan merkitsemättömän nuotiopohjan, ei ko. paikalla avotulen teko ole sallittua.
    3. Kaikkien 40 kansallispuistomme tarinat ja paikallisohjeet löydät kätevimmin Luontoon.fi-sivustolta. Vaikka olenkin jo vuosikymmenten ajan nautiskellut Suomen metsiä ja meriä, tarkistan aina tiedot ja tiedotukset ko. sivustolta ennen retkeäni kansallispuistoon. (Poikkeuksena toki Nuuksio, oma henkinen takapihani)
Majatalo Pihlajapuu, Nurmes iltavalaistuksessa. Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Viimeiset vieraat myysaavat vielä tuvan tunnelmassa. Pian majatalo hiljenee yöhön.

Kuvagalleria (lisätty 18.9.2019)

Millainen oivallus sinulle tuli postauksesta? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!