Title Image

Blog

Ukuit-nainen Pogostan kierroksella Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Pogostan kierros lokakuussa – Pohjois-Karjalan helmiä

Kuljin Pogostan kierroksen testatun ja täydelliseksi todetun vaelluskaverini, Tiukusen kanssa neljän lokakuisen vuorokauden aikana. Saimme kuulijoiltamme podcastimme Pogosta-jaksoa varten mainioita kysymyksiä. Voitkin nyt nautiskella Pogosta-tarinat monessa muodossa. Hieman rönsyilevämmän muodon ystäville suosittelen jakson kuuntelua täältä: Ukuit-nainen ja Endorfiininmetsästäjä Pogostan poluilla. Kuuntelun ohessa voit selailla kuvia tekstin väliköistä. Rutikuivan bitin ystävä löytää vastauksemme tiivistetyssä muodossa alta.

Pogostan kierros lokakuussa Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Mikä on Pogostan kierros?

Pogostan kierros on 91 km pitkä rengasreitti, joka kiertää Ilomantsin itäpuolella vanhoja patikointireittejä sekä vuonna 2015 valmistunutta Kulkijan polku -retkeilyreittiä pitkin. Kulkijan polku yhdistää vanhat reitit: Susitaipaleen, Taitajan taipaleen ja Rajan polun yhtenäiseksi rengasreitiksi.

Pogostan kierros lokakuussa Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Kuinka pitkiä päivävaelluksia teitte?

Maanantai: Issuujärvi – Petkeljärven kansallispuisto 10 km
Maanantaina lähdimme matkaan vasta iltapäivällä. Jätimme auton Issuujärven parkkipaikalle. Vaelsimme Issuujärveltä Petkeljärven kansallispuiston leirintäalueelle.

Tiistai: Petkeljärven kansallispuisto – Pohjoinen pitkäjärvi (autiotupa) 31 km
Pisin päivämatka Petkeljärveltä Möhkön kautta Pohjoisen Pitkäjärven autiotuvalle. Tämä osuus alkoi Rajan polkuna ja vaihtui Möhkössä Susitaipaleeksi.

Pohjoinen Pitkäjärvi Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
Pohjoinen Pitkäjärvi

Keskiviikko: Pohjoinen pitkäjärvi (autiotupa) – Särkkäjärvi (autiotupa) 12 km
Sääennuste lupasi iltapäiväksi monsuunia. Koska lähin autiotupa oli sopivasti vain 12 kilometrin päässä, päätimme taivaltaa hieman lyhemmän päivämatkan. Sade kutistui illan ropinaksi. Eri pituiset päivät toivat mukavaa rytmitystä viikkoon. Tältä autiotuvalta Pogostan kierros erkanee Susitaipaleesta ja alle vaihtuu Kulkijan polku.

Pohjoinen Pitkäjärvi, autiotuvan ruokapöytä Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
Pohjoinen Pitkäjärvi, autiotuvan ruokapöytä

Torstai: Särkkäjärvi (autiotupa) – Linnalampi (laavu) 27 km
Särkkäjärven autiotuvalta taivalsimme pitkän päivämatkan Linnalammen laavulle. Saavuimme perille yhdessä hämärän kanssa. Tuskaisen väkevä tuuli ja eväiden vähäisyys sai harkitsemaan autolle asti otsalamput päässä jatkamista. Onneksi maltoimme mielemme, ja saimme näin nauttia Taitajan taipaleen maisemista päivän valossa.

Perjantai: Linnalampi (laavu) – Issuujärvi 11 km
Linnalammen laavulta lyhyt loppukiri takaisin autolle.

Pogostan kierroksen harjuja Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Mikä oli Pogostan kierroksen paras kohta?

Me molemmat vaeltajat nautimme erityisesti uskomattoman pitkistä kangasmaastoisista harjuista, joiden molemmin puolin välkkyi lähes jatkuvasti pieniä ja suuria vesistöjä. Erityisen pitkäksi aikaa meidät sai polvilleen uskomaton karpalosuo, jota ei olisi tohtinut jättää marjatulvansa kanssa tursoilemaan sitten niin mitenkään.

Pogostan kierros lokakuussa Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Somesta löytyvistä kuvista päätellen olitte jonkun yön autiotuvassa, entä muut yöt?

Petkeljärven yön nukuimme leirintäalueella. Pohjoisen Pitkäjärven autiotupaa käytimme hyvänä tukikohtana ruokailuun ja varusteiden pakkailuun, yön nukuimme riippumatoissa. Särkkäjärvellä saimme autiotuvan yksityiskäyttöömme. Ylälaverin leveä makuutila ja lukuisat patjat tarjosivat luksusunet. Linnalammella toinen nukkui laavussa ja toinen riippumatossa.

Särkkäjärven autiotupa, Pogostan kierros Kuva: Terhi Jaakkola
Särkkäjärven autiotupa

Ulvovan suden majatalo, kävittekö, oliko enää edes olemassa?

Kiitos vinkistä! Tämä majatalo jää pohjoiseen reitiltämme ja jäi siksi tällä vaelluksella käymättä, mutta täytyypä vierailla paikassa pian – ihan vain mainion nimen vuoksi!

Sienirisottoa laavulla Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
Tuulisimman illan sienirisotto

Mitä eväitä pakkasitte mukaanne?

Kuivurihurmokseen vajonneena kuivuroin vaellusta edeltävinä viikkoina kaiken käsiini saamani. Välipaloiksi poimin kuivurista omena- ja banaanisiivuja. Näitä täydensin kaupan hyllyjen tarjonnalla: rusinoita, pähkinöitä, irtokarkkeja, suklaata. Superbonuksena islantilaista kuivattua kalaa voin kanssa. Aamupalaksi kaupan sokeritonta mysliä, johon sekoitettu paljon pähkinöitä sekä marja-aronia- ja pihlajarouhetta.

Mysli Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Maanantain iltaruoka suoraan kaupasta: ruukullinen tilliä, kylmäsavulohikimpale, perunasalaattia. Loput iltaruuat kuivurista: vihannes-peruna-sieni-sekoitus+kerma & nakit (ei kuivattuina), punajuuri-ohra-risotto, sienirisotto.

Punajuuriohratto Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Tiukusen kaakao-cappucino-pussit pelastivat koleat taukohetket. Kaiken kaikkiaan evästä oli matkassa hieman liian vähän. Monen päivän vaellus ja kylmä keli kuluttivat ennakoitua enemmän.

Silta Pogostan kierroksella Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Saitteko luonnosta muuta kuin vettä ja karpaloita vai olivatko karhut syöneet kaiken?

Karhujen kakat paljastivat, että marjat olivat kontioille maistuneet. Puolukoita löysimme, mutta olivat jo melkoista survosta. Tokihan metsästä olisi muutakin syötävää löytynyt, jos olisimme olleet keräilyhenkisellä reissulla. Nyt halusimme kuitenkin tehdä matkaa ja ehtiä koko reitin suunnitellussa ajassa, joten sienisilmät ja silmuhaavit saivat säilyä supussa.

Kuivattua kalaa voilla Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Miten varustauduitte kylmää, sadetta ja öitä varten?

Kylmää vastaan kuoriuduimme villakerroksiin. Tiukusen Ukuit-kaupan hyllyille oli juuri sopivasti saapunut monta uutta ja vastustamatonta villatuotetta. Niiden lämmöstä pääsimme molemmat nauttimaan. Erityisen ihastuttavaa oli saada vaeltaa uudessa Cone Head Hoodiessa, jonka korkea kaulus ja huppu sekä pitkät peukaloaukolliset hihat suojaavat kylmältä täydellisesti. Sateen varalle molempien rinkat piiloutuivat sadesuojiin, mukana kulkivat molemmilla sateen kestävät kuorihousut ja -takit sekä rukkaset. Kylmimpiä öitä varten pakkasimme mukaan kertakäyttöisiä lämmityspusseja.

Ukuit-nainen Pogostan kierroksella Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
Pogostan kierros lokakuussa, ensilumi kuorrutti Petkeljärven kankaat

Mitkä kengät valitsitte matkaan?

Kuljimme molemmat vaelluskengissä. Ovat toimivat talvivaelluksille. Kesäkelissä reitille soveltuisivat hyvin polkutossut.

Pogostan kierroksen kauniita lampia Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Kuinka paljon rinkkanne painoivat?

Tiukunen arvioi rinkkansa painoksi kymmenisen kiloa. Oma rinkkani painaa jo tyhjänä useamman kilon. Kun pakkasin mukaan kaiken ja vähän lisää – mm. kameran, superakun kännykän latausta varten ja varakaasupullon, oli paino selässä aivan riittävä.

Rinkka ja kelo Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Eikö pelottanut vaeltaa yksin Patvinsuolla?

Vaelsin ennen Pogostan kierrosta kolme vuorokautta Patvinsuon kansallispuistossa. Kyllä, pelotti. Mutta vain tunnin tai kahden ajan. Jos joku kultainen taikalampunhenki korjaisi yhden epäkohdan vaelluksistani, toivoisin mörön tunnin poistamista. 22 tuntia vuorokaudessa yksin vaeltaessa ovat täydellisiä, rauhallisia ja nautinnollisia. Juuri ennen nukahtamista saapuu mörön tunti. Kaikki mielikuvituksen tuotokset haluavat ängetä silloin paikalle. Pelkään niin, että luulen kuolevani pelkkään pelkoon. Aamulla kaikki on taas niin hyvin, etten voi ymmärtää, mikä ongelmani oli.

Nainen kelossa Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
Menikö karhu jo?

Olette molemmat kokeneita yksinmatkaajia. Millaista olisi ollut tehdä tämä vaellus yksin?

Meitä molempia vaivaa yllä mainittu mörön tunti. Joten muutama pelontäytteinen tuokio olisi vaellukseen tullut lisää. Neljännen päivän pitkä ja hieman tylsähkö taival olisi kääntynyt varmasti puuduttavaksi taaperrukseksi ilman seuraa. Nyt vain nautimme kaksikaistaisesta hölötykseen kannustavasta metsäautotiestä niin, ettei yksikään kilometri tuntunut pitkältä.

Vaeltaja ruskan kellastamalla tiellä Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Mikä oli haastavinta Pogostan kierroksella?

Endorfiininmetsästäjä: Uiminen! Järvi olikin jäässä!
Tiukunen alias Ukuit-nainen: Juominen. Vesi ei oikein maistunut, eikä etenkään veden keittely. Silkkaa laiskuutta!

Mikä on tärkeintä muistaa vaelluksella?

Edelliseen vastaukseen viitaten: juominen ja syöminen. Mutta toki heti näiden jälkeen tärkeintä on muistaa nauttia maisemista – muutenhan koko reissu on ihan turhaan tehty!

Punajuuriohrattoa autiotuvan pöydän ääressä Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Kenelle suosittelisit Pogostan kierrosta?

Nimeäisimme mielellämme reitin Korsu-reitiksi. Matkan varrella on useita Talvisodasta muistuttavia tietotauluja, muistomerkkejä, korsuja ja juoksuhautoja. Yksi mielenkiintoinen tapa kulkea reitti olisi valita mukaan sodasta kertova kirja ja keskittyä vain kirjan tunnelmaan ja sotahistoriaan.
Instagramissa pogostankierros-hashtagilla julkaistuja kuvia tutkiessa huomaa, että monet ovat kulkeneet reitin maastopyörällä. Pyörällä kulkiessa tieosuudet eivät ehkä muutu puuduttaviksi, vaikka mukana ei olisikaan täydellistä höpötyskaveria.

Kuutamoyö Pohjoisen Pitkäjärven autiotuvalla Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Lue lisää Pohjois-Karjalasta:

COMMENTS

  • 20.10.2019
    reply

    Kiitti tekstistä ja tunnelmallisista kuvista! Hyvä muistutus siitä, et Pohjois-Karjalassa on vaikka mitä reittejä ja erämaisia mettiä koluttavaksi meille kaikille retkeilyintoisille. Useamman päivän vaellus Pohjois-Karjalan reiteillä on ollu mielessä jo pitkään, koska haluaisin tuntea näitä kotiseutuja lähellä olevia maita ja mantuja paremmin ja lisäks Pohjois-Karjalassa taitaa vallita syvempi luonnonrauha mitä monissa Lapin kohteissa nykyjään.

Millainen oivallus sinulle tuli postauksesta? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!