Alla äänitiedosto, jolle olen lukenut esipuheeni. Voit nyt valita kuunteletko ensimmäisen version podcast-haastatteluun laatimastani esipuheesta vai luetko saman sisällön alta hieman täydennettynä.

Helmikuussa 2020 aloitan oman elämäni selviytymispelin, jossa tavoitteena on siirtää kahdeksan kuutiota laatikoita Pohjois-Kirkkonummelta Suomen itäisimpään kuntaan Ilomantsiin. Kellon rutina ulottuu korvista rahapussiin hetkenä, jona avaan kännykkään saapuneen linkin kautta vuokrapakettiauton oven.

Kesken tätä leikkiä tipahtaa postilaatikkooni viesti otsikolla: ”Polkuporinat – haastattelupyyntö”. Iloisena heitän muuttorukkaset nurkkaan ja ryhdyn kirjailemaan myöntävää vastausta. Polkuporinat-podcast on Heermanin hersyvän pariskunnan luomus. Sari ja Mikael ovat olleet ohuenlaisia moi-tuttuja. Sellaisia, joiden kohdalla hieman nyökkää ja hymyilee. Emme tunne toisiamme, mutta olemme kolunneet samoja polkuja ja tapahtumia jo vuosien ajan. Se, mitä he eivät tienneet on, että lapsuudenkotini sijaitsee heidän kodistaan iltalenkin päässä, ja että junnuvuosieni harvojen maantielenkkien reitti kulki ihan heidän nurkaltaan.

Lupaan tulla haastateltavaksi, jos saan tulla heti, koska myöhemmin kotiosoitteidemme välimatka olisi viiden sijaan yli 500 kilometriä.

Jälkikäteen luettuna Polkuporinoiden esittelyteksti naurattaa: ”Polkuporinat on kestävyysurheiluun keskittyvä podcast-sarja, jossa pohditaan urheilua kokonaisvaltaisesti eri näkökulmista.”

Niin, olenhan toki kestävyysurheillut, treenannut, kisannut ja kaikkea tätä erityisesti junnuvuosinani Polkuporinoiden kotipesän lähimaastoissa. Mitä pulinoita bitteihin taltioitui, onkin sitten ihan toinen tarina. Keskustelu ryöppyää ja rönsyilee, tunnelma on luottavainen ja välitön. Jossain vaiheessa muistan kauhukseni: Tämähän oli jollain tavalla polkujuoksuun liittyvä podcast! Nyt yleisö pettyy! Kaivan hihasta hädissäni pienen ässän ja mutisen: ”Niin olen minä menossa sinne UTMB-juoksuunkin (tosin vain CCC-matkalle), sehän on sellainen polkutapahtuma.”

Väkisin ja pakolla lopetamme pulinan, vaikka yhteistä juttua olisi riittänyt kolmeksi viikoksi. Lupaan kirjoittaa aiheesta heille pienen tekstin. Väliin mahtuu vuolasta elämää, kunnes saapuu maaliskuu 2020, joka muuttaa kaiken. Nyt tuo hilpeä pulinatuokio, muuttolaatikot, kisareissusuunnitelmat ja pitkin poikin maakuntia ajelu tuntuvat viattomuuden ajalta, kuin lapsuudelta. Vai oliko se todellinen elämä ja tämä, viruksen aika, elämää dystopiassa? Kumpi on totta, kumpi kirjan sivuilta karannutta?

Millainen henkilö paljastuu tämän blogin takaa, kun ulkopuoliset pääsevät haastattelemaan? Kuuntele jakso ja läkähdy tai kuuntele hidastettuna ja pysyt tolkuissasi. Radioplay.fi: Terhi – Endorfiininmetsästäjä

Lämmin kiitos kutsusta vieraaksenne Sari ja Mikael!

Viikojen ajaksi jää mieleeni seikkailemaan Mikaelin kysymys: ”Mikä motivoi tähän elämäntyyliin?” Vastausta etsiessä eksyn buddhalaisuudesta kertoville sivuille, kaivan esiin elämäntaitojen valmentajan ohjauksessa tekemiäni harjoituksia ja kahlaan lyriikoissa. Kaikki vastaukset tuntuvat vääriltä.

Aurinkoisena huhtikuun aamuna istun kahvikupin kanssa keinutuolissa ja luen Mari Mörön kirjaa Kukkanuottasilla. Siellä se on! Vastaus! Sivulla 23: ”Minulta on turha kysyä, millaista on intohimoton elämä. Menkää ja kysykää jänikseltä, miksi tulee loikituksi eikä kävellyksi tai vongatkaa kolmisarviselta kameleontilta, miksi se on niin outo.”

Syvemmälle Polkuporinat-podcast-jakson aiheisiin voit sukeltaa näiden linkkien kautta:

Miksi muutin Pohjois-Karjalaan?

• Astetta villimpi viikonloppu Patvinsuon kansallispuistossa
• Pogostan kierros – 4 vuorokautta Pohjois-Karjalan poluilla
• Pohjois-Karjala – retkeilijän aarrearkku täynnä vaaroja ja sammalkolikoita. Loputon listan retkivinkkejä Pohjois-Karjalaan

Muutamia vapaaehtoisvuoden aikana kohtaamiani loistotyyppejä

• Eva Dinarica – Balkanilla vaeltava hollantilainen, joka kaikkein mieluiten kävelee – vaikkapa Amsterdamista Sarajevoon
• Aurora Arktika – ja aluksen islantilainen omistaja suomalaisine puolisoineen, Halla-tytärtä unohtamatta
• Ginny – teräksinen paketti hersyvää huumoria sekä kaikki-järjestyy ja kääritään-hihat -asenteita. Wild Greenland -yrityksen perustaja.
• Inga Fanney – islantilainen polkujuoksija, arktinen polkujuoksuopas

Ovatko ihmiset eri puolilla Eurooppaa erilaisia? Pohdintaani ihmisistä Bosnia-Hertsegovinassa: Never Forget

Mistä löytää vapaaehtoispaikkoja?

• Workaway – Suomessakin yli 100 paikkaa!
• Hippo Help
• Help X

Pohdithan ennen paikan valintaa, onko tarjolla oleva kohde eettinen valinta? Autatko aidosti vai vietkö vahingossa paikalliselta työpaikan?

Talonvahtipaikkoja löydät täältä: Mind My House

Mikä tekee Islannista niin ihanan?

• Kaksi tarinaa hiihtävistä veneretkistä: talvisempi ja kesäisempi
• Lisää kirjoituksiani Islannista