”Oletko käynyt pöllöretkellä?” kysyi paikallinen lintukuiskaajani vuosi sitten. Ennen kuin ehdin aiheeseen perehtymään, olivat ensimmäiset muuttolinnut sylissä ja teerien kuhinat lähisuolla kiivaimmillaan. Olin pöllöilyineni kuukauden myöhässä. Nöyrästi naulasin ajatuksen pöllöretkestä tulevan talven kalenterilehdelle.

Talven 2021 säät asettuivat poikkiteloin pöllöhaaveideni polulle. Ensin pakkanen pysytteli pitkään – 30 °C tuntumassa, sitten tuiversi tuuli. Sopivaa säätä odotellessa pahentelin pöllökuumettani kuuntelemalla Ylen pöllöiltaa. Varsinaisesta sisällöstä en muista mitään, mutta muistan asiantuntijan olleen niin innostavan kuuloinen, että jos ehdottaisi vasemman jalan saappaiden etsintää pahasta pajukosta, lähtisin varmasti mukaan kyselemättä syitä.

Vihdoin koittaa ilta, jolloin kelit ja omat kulkureittini kohtaavat. Näen edeltävänä yönä unen, jossa korkea seinämä on täynnä reikiä ja jokaisesta kurkistaa pöllö. Olo on toiveikas, mutta vain unessa. Oman pihan myyrämäärä on vain murto-osa edellistalvesta ja siksi ennustan hiljaista iltaa pöllöbaariin. Toisaalta Luke raportoi marraskuussa: Myyrät runsastuneet kuluneen vuoden aikana (19.11.2020)

Milloin mennä pöllöretkelle?

Pöllöjen huhuiluja ja pulputuksia voi kuulla ympäri vuoden, mutta tammikuusta huhtikuun puoleen väliin saakka pöllöt huutelevat soidinhuutojaan ja siksi ääntelevät aktiivisimmin.

Tyynessä, kirkkaassa säässä äänet kuulee parhaiten ja silloin väittävät pöllöjenkin huutelevan todennäköisimmin. Huuhkaja ja varpuspöllö ovat ensimmäisinä äänessä, jo illan hämärissä. Viimeisimmät huutelevat vasta sysipimeässä. Siksipä retkelle kannattaa lähteä hieman ennen auringonlaskua ja varata aikaa ihan pimeään saakka.

Asiaan vihkiytyneiden retkitarinoita lukiessani huomaan, ettei pöllökään käskien laula. Vuosien kokemuksen omaavat pöllöbongaritkin päätyvät ihmettelemään, kun parhaiksikaan veikattuina öinä ei kuulu puhahdustakaan. Retkeni osuu perjantai-iltaan, olisiko silloin hyvää kuhinaa pöllösoitimella? Varmuuden vuoksi nautiskelen menomatkalla Tunturin tarina -elokuvan Kino Mantsin päivänäytöksessä. Näin onnistun bongaamaan ainakin yhden pöllön päiväni aikana, olkoonkin valkokankaan kautta koettu.

Mihin mennä pöllöretkelle?

Lintukuiskaajani antaa varman vinkin uudelle kotiseudulleni. Kalliojärven laavulla on ollut vahva kuuluvuus pöllöradioon useammankin kerran.

Yleisesti pöllöretkille suositellaan metsäisiä ja soisia seutuja. Toisaalta sarvi- ja lehtopöllöjä sekä kaupunkilaisuudestaan kuuluisaksi tulleita huuhkajia voi bongailla hyvinkin läheltä asutusta. Ethän siis jätä pöllöretkeä väliin, jos pako erämaahan ei ole juuri nyt mahdollinen? Tärkeintä on löytää hiljainen paikka, jossa maantien melu tai muut asutusten äänet eivät häiritse korvien höristelyä.

Miten valmistautua pöllöretkeen?

Viime toukokuun kuuraisena aamuna hiippailin suolle suuremmitta odotuksitta. Millaiseen luonnon omaan oopperaan osuinkaan! Retkeltä palattuani tajusin, että teerien soidinpulinahan kuului ihan kotiportaille asti, kun vain osasin sitä kuunnella. Ilmiö on silmien kautta sienestäjälle tuttu. Pitää ensin nähdä yksi vahveroinen ja johan löytää kokonaisen lauman. Jotta korva kuulisi, kannattaa ennen retkeä kuunnella oman seudun pöllöjen ääniä verkossa. Suomen Luonto on kerännyt kätevästi samalle sivulle kaikkien Suomen kymmenen pöllön ääninäytteet.

Lintuatlas.fi-sivuston kartoilta voi tarkistaa, mitä pöllöjä omalla seudulla on mahdollista kuulla:

• Helmipöllö
• Hiiripöllö
• Huuhkaja
• Lapinpöllö
• Lehtopöllö
• Sarvipöllö
• Suopöllö
• Tunturipöllö
• Varpuspöllö
• Viirupöllö

Tiira.fi-palvelusta voi tutkia Havainnot alueittain -sivua ja saada käsityksen siitä, mitä pöllöjä omilla kulmilla on lähiviikkoina liikkunut. Muistathan, ettei Tiira-palvelu ole absoluuttinen totuus lintujen liikkeistä, vaan listaus bongatuista ja ilmoitetuista linnuista. Jos ei ole bongareita, ei ole havaintoja.

Pöllöretki ei ole hikistä puuskutusta, siksipä retkireppuun pakataan kaikki mahdolliset vaatteet ja vielä vähän lisää, lämmin istuinalusta, kuksat ja kuumaa juomaa. Paluumatka taitetaan jo pimenneessä metsässä, joten otsalamppu pääsköön myös mukaan.

Miten pöllöretkeillään?

Pöllöretkeily on metsämeditointia parhaasta päästä. Ensin hipsutellaan muutama sata metriä, sitten seisahdutaan kuuntelemaan useamman minuutin ajaksi. Ihaninta on keskittyä kuuntelemaan silmät suljettuina, muu maailma unohtaen. Hämärtyvässä illassa valo ehtii vaihtumaan ja silmät avattuaan on hauska havahtua aina uuteen näkymään. Samaa hipsuttele-pysähdy-kuuntele-harjoitusta toistetaan, kunnes yö on saapunut ja on aika palata kotiin tai kömpiä makuupussiin.

Retki-iltanani seudun pöllöt olivat päättäneet yksissä tuumin pitää nokkansa supussa. Harmittiko? Ei todellakaan! Ilta oli mitä upein, hiljaisen metsän kuuntelu varta vasten pysähdellen ihan parasta herkkua ja uuden retkikohteen kokeminen aina yhtä mieluisaa puuhaa.

Lue lisää

• Tiira.fi: Havainnot alueittain
• Retkipaikka.fi: Ei pöllömpää puuhaa! Näin aloitin pöllöharrastuksen
• SuomenLuonto.fi: Opi tunnistamaan pöllöjen äänet

Lue tuoreimmat juttuni

• Lehtoukonhattu & luontopolku mystisen myrskyhatun jäljillä
• Avantouinti – kolmen saunan viikonloppu Pohjois-Karjalassa
• Joululahjavinkit luontoliikkujille
• Karhunpolku – 133 km itäistä neulasmattoa lokakuussa
• Melontaretkellä Pohjoisen Saimaan saaristossa, Rääkkylässä
• Vätsäri – packraft-vaelluksella ja rastitalkoissa
• Rääkkylän Saaristo Trail: Pyöräretkellä Pohjoisen Saimaan saaristossa